Hyppää pääsisältöön

Muna- ja voivuoret vaihtokaupalla Neuvostoliittoon

1980-luvulla Suomessa kertyi voi- ja munavuoria ja lihaakin enemmän kuin suomalaiset jaksoivat syödä. Onko maataloustuotteiden vienti Neuvostoliittoon ratkaisu ylituotannon ongelmiin? Aihetta pohdittiin Ken syö kesävoin? -ohjelmassa vuonna 1982. Tuolloin Neuvostoliiton-vienti oli vaihtokauppaa eli tavaran vaihtamista tavaraan.

Maataloustuotteita kertyi Suomessa 1980-luvulla vuoriksi asti yli suomalaisten oman tarpeen. Vuonna 1981 oli lihaa jäänyt vientiin 50 miljoonaa kiloa, voita 15 miljoonaa kiloa ja munia 25 miljoonaa kiloa. Maidon omavaraisuusaste oli 127 % eli joka viides suihkaisu utareista lypsettiin vientiämpäriin.

Neuvostoliitto oli tuolloin tärkein suomalaisten elintarvikkeiden ostajamaa. Ulkomaille myytävistä maataloustuotteista meni Neuvostoliittoon kananmunista yli puolet, voista 2/3 ja lihasta peräti 80 prosenttia. Elintarvikkeiden vienti Neuvostoliittoon oli kuitenkin nappikauppaa – vain 10 prosenttia Suomen idänkaupasta. Merkittävimmät Suomen vientituotteet tulivat metsä- ja metalliteollisuudesta.

Neuvostoliiton-vienti perustui vaihtokauppaan. Viennin teki mahdolliseksi vain vastaava tuonti, ja Suomeen tuotiinkin Neuvostoliitosta polttoaineita, laitteita ja koneita. Ohjelmassa kerrotaan esimerkkinä, että maailmanmarkkinahinnoilla öljytynnyrillisen saa Neuvostoliitosta tuhannella kananmunalla.

Sopivien tuontituotteiden löytäminen itänaapurista oli usein työlästä. Vaihtokauppa kävi kuitenkin sujuvasti junilla – meillähän on sama raideleveys.

Vientikiintiöitä, tavaralistoja ja hinnanerokorvauksia

Viisivuotisella Neuvostoliiton ja Suomen välisen kaupan runkosopimuksella määriteltiin tuotteiden vientikiintiöt, maksupohjan ja hinnanmäärityksen määräykset. Ohjelman tekoaikaan voimasssa oli Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä tavaranvaihdosta ja maksuista vuosina 1981–1985. Viisivuotisen runkosopimuksen pohjalta sitten neuvoteltiin jokavuotiset tavaranvaihtopöytäkirjat, joissa vientikiintiöitä tarkennettiin.

Ennen kuin kauppaneuvotteluihin voitiin ryhtyä oli kuitenkin hoidettava ensin kuntoon "viennin sisäiset edellytykset": valtion budjetissa maatalousministeriössä on varattu määrärahat maataloustuotteiden hinnanerokorvauksia varten ja valtiovarainministeriö on hyväksynyt maatalousministeriön esityksestä vientisuunnitelman, jonka perusteella maatalouden markkinointineuvosto voi valtuuttaa kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelemaan ja sopimaan kaupoista.

"Tavoitteena on, että sillä valtion budjetissa olevalla määrärahalla, joka on hinnanerokorvauksiin osoitettu, sillä mahdollisimman vähällä rahalla voitaisiin viedä se määrä maataloustuotteita ulos kuin vientitarve edellyttää. Toisin sanoen tarkoitus on pyrkiä siihen, että hinnanerokorvaus kutakin kauppaa kohti, kutakin tuotetta kohti olisi niin pieni kuin maailmanmarkkinatilanne suinkin sallii", kiteytti MTK:n osastopäällikkö E. Palmqvist Neuvostoliiton-kaupan sopimus- ja kiintiökäyntäntöjä.

Mirja Karjalaisen toimittamassa Ken syö kesävoin? Maatalouden idänvienti -ohjelmassa maataloustuotannosta ja tavaranvaihtosopimuksista kertovat maanviljelijä Veli-Pekka Talvela, MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, Valion pääjohtaja Erkki Ahola, Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Reino Uronen, Maatalousministeriön neuvotteleva virkamies Matti Hannula, Lihakunnan toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen, Kuopion lihakunnan pääluottamusmies Pekka Lemettinen, maanviljelijä Pertti Makkonen, MTK:n osastopäälliköt Esko Lindstedt ja E. Palmqvist sekä Neuvostoliiton liha- ja maitoteollisuusministeri S. F. Antonov.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto