Hyppää pääsisältöön

Somalinaisten feminismi on ihmisoikeustyötä

Strada tapasi somalikirjailijat Nura Farahin ja Nadifa Mohamedin
Strada tapasi somalikirjailijat Nura Farahin ja Nadifa Mohamedin Strada tapasi somalikirjailijat Nura Farahin ja Nadifa Mohamedin Kuva: Yle strada tapasi somalikirjailijat nura farahin ja nadifa mohamedin

Somalinaiset nähdään länsimediassa tyypillisesti hunnutettuina ja mykkinä. Kaksi nuorta Euroopassa asuvaa naissomalikirjailijaa rikkovat tämän myytin. Yksi on palkittu viime vuonna Ison Britannian parhaaksi nuoreksi kirjailijaksi, toinen on Suomen ensimmäinen suomeksi julkaissut somalikirjailija. He molemmat ovat päätyneet lapsena Eurooppaan sisällissodan puhjettua ja molemmat haluavat tehdä Somalian lähihistoriaa ymmärrettäväksi erilaisten naiskohtaloiden avulla.

Farah ja Mohamed tapasivat toisensa Helsingissä tällä viikolla. On selvää, että näiden kahden somalikirjailijan välille syntyy painavaa keskustelua naisasiasta. Strada otti selvää, mitä naiskirjailijat ajattelevat stereotyyppisestä somalinaisen kuvasta, jonka länsimedia on luonut.

Nura Farahille häpeäaiheista keskusteleminen on tärkeää, mutta kritiikin pitäisi tulla yhteisön sisältä. Ei auta, jos sitä käydään vain länsimediassa. Farah halusi rikkoa Aavikon tyttäret –romaanissaan somaliyhteisön tabu-aiheita, sillä ”itseään sensuroimalla ei voi oppia historiasta.”

Aavikon tyttäret sijoittuu 40-60 –lukujen Somaliaan, aikaan juuri ennen Somailan itsenäisyyttä. Itsenäistymisen aika oli Farahin mukaan toivon pilkahduksen aikaa, jolloin demokratialla ja naisten tasa-arvolla oli valtava määrä kannattajia, tytöt pääsivät opiskelemaan ja pidettiin kampanjoita ympärileikkausta vastaan.
Farah kuvaa Khadija –tytön kasvamista naiseksi patriarkaalisessa nomadiyhteisössä.

Nadifa Mohamed sijoitti romaaninsa 70-80 –luvuille, aikaan ennen Somalian sisällissotaa. Mohamedin vastikään suomennettu romaani Kadotettujen hedelmätarha kuvaa viiden erilaisen naisen kohtaloita Hargeisan kaupungissa juuri ennen sodan puhkeamista.
Erityisen kiinnostavaa on lukea naissotilas Filsanin tarinaa, joka on Pushkinia lukeva romantikko. Filsanin isä on vakuuttanut hänelle, että hänellä olisi samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin miehilläkin, mutta samalla isä pieksää häntä saadessaan tytön kiinni poikien kanssa seurustelusta. Filsania ei ole ympärileikattu, mutta hän toivoo, että olisi, niin hänet ”huolittaisiin”.

Kirjailijat tapasivat toisensa myös elokuussa järjestetyillä somalikirjallisuuden festivaaleilla Hargeisassa, Somalimaassa.

Katso Nura Farahin koko haastattelu tästä:

Katso Nadifa Mohamedin koko haastattelu tästä:

Katso Nura Farahin koko haastattelu tästä:

Katso Nadifa Mohamedin ja Nura Farahin yhteishaastattelu tästä:

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri