Seppo Heikkinen
Yle
Syyskuussa 1944 yli kolme vuotta kestänyt jatkosota päättyi. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta, mutta venäläiset jatkoivat tulitusta monilla rintamaosuuksilla seuraavaan aamuun. Välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19. syyskuuta 1944 ja lopullinen rauhansopimus solmittiin Pariisissa vuonna 1947.
Suomen hallituksen sisärengas oli jo keväällä 44 tullut vakuuttuneeksi että vain marsalkka Mannerheimilla oli tarpeeksi arvovaltaa Suomen irrottamiseksi sodasta.
Tie rauhaan ei ollut ollut helppo. Suomen hallituksen sisärengas oli jo keväällä 44 tullut vakuuttuneeksi että vain marsalkka Mannerheimilla oli tarpeeksi arvovaltaa Suomen irrottamiseksi sodasta. Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain välitettyä tiedon, ettei rauha Rytin ja hänen hallituksensa kanssa olisi enää mahdollinen Mannerheim suostui ottamaan vastuun maan johdosta. Vain hieman yli kuukausi sen jälkeen kun Ryti oli allekirjoittanut ns. Ribbetrop-sopimuksen, hän erosi virastaan heinäkuun viimeisenä päivänä 44. Eduskunta valmisteli kolmessa päivässä poikkeuslain, jonka nojalla Mannerheim valittiin tasavallan presidentiksi elokuun 4. päivänä.
Edwin Linkomiehen hallitus erosi samalla kun Mannerheim tuli presidentiksi. Uuden pääministerin löytäminen osoittautui vaikeaksi. Lopulta Mannerheim sai kansanedustajan ja entisen ulkoministerin Antti Hackzellin suostumaan epäkiitolliseen tehtävään. Edellisen hallituksen sisärenkaan jäsenistä jatkoi vain puolustusministeri Walden.
Tie rauhaan
Kolme viikkoa valintansa jälkeen 24. elokuuta Mannerheim teki päätöksen pyrkimisestä rauhaan Neuvostoliiton kanssa. Heti seuraavana päivänä lähettiläs Gripenberg lensi Tukholmaan mukanaan ulkoministeri Enckellin kirje Neuvostoliiton Tukholman lähettiläälle Aleksandra Kollontaille, jossa ehdotettiin neuvottelujen aloittamista Moskovassa.
Neljä päivää myöhemmin Neuvostoliitto ilmoitti, että oli valmis vastaanottamaan Suomen valtuuskunnan sillä ehdolla, että Suomi ilmoittaisi julkisesti katkaisevansa suhteensa Saksaan ja vaatisi sitä poistamaan joukkonsa Suomesta syyskuun 15. päivään mennessä, johon oli aikaa siis vain parisen viikkoa.
Aikaa miettimiseen ei ollut paljoa. Kolme päivää myöhemmin Neuvostoliitolta tuli uhkavaatimus, että Suomen oli seuraavaan iltaan mennessä ilmoitettava hyväksyykö se ennakkoehdot ja samalla tuli ilmoittaa Saksalle maiden välisten suhteiden katkaisemisesta. Huonoksi onneksi seuraava päivä 2. syyskuuta oli lauantai ja viikonlopuksi ympäri maata hajaantuneita kansanedustajia yritettiin tavoitella mm. Yleisradion uutisten kautta ja jopa poliisi ja suojeluskunta pantiin haalimaan kansanedustajia istuntoon.
Kolme päivää myöhemmin Neuvostoliitolta tuli uhkavaatimus, että Suomen oli seuraavaan iltaan mennessä ilmoitettava hyväksyykö se ennakkoehdot ja samalla tuli ilmoittaa Saksalle maiden välisten suhteiden katkaisemisesta.Koolle saatiin 157 kansanedustajaa ja hallitus esitteli sille tiedonantonaan päättäneensä katkaista suhteet Saksaan. Menettely hyväksyttiin vajaalukuisessa eduskunnassa äänin 108 - 45.
Suhteiden katkaisemisesta ilmoitettiin Saksalle jo samana päivänä. Helsingissä olleet saksalaiset diplomaatti- ja sotilasedustajat olivat katkeria ja pettyneitä. Saksa ei kuitenkaan ryhtynyt Suomea vastaan voimakeinoihin. Pääministeri Hackzell ilmoitti välittömästi istunnon jälkeen pitämässään radiopuheessa rauhanneuvotteluihin ryhtymisestä. Päämaja antoi reilua vuorokautta myöhemmin käskyn, jonka mukaan taistelutoimet Neuvostoliittoa vastaan lopetettaisiin 4. syyskuuta klo 7 aamulla.
Ankarat rauhanehdot
Kolme päivää aselevon sopimisen jälkeen suomalaisten rauhanvaltuuskunta pääministeri Hackzellin johdolla saapui Moskovaan neuvottelemaan rauhansopimuksesta, mutta joutui odottelemaan viikon neuvottelukosketusta venäläisten kanssa. Lisäksi muutama tunti ennen ensimmäistä tapaamista valtuuskunnan johtaja Hackzell sai aivoverenvuodon, josta hän ei koskaan enää toipunut. Ulkoministeri Enckell lensi kiireellisesti Moskovaan korvaamaan hänet.
Sopimustekstin mukaan Suomen itäraja noudattelisi vuoden 40 rauhansopimusta, sen lisäksi Petsamo siirtyisi Neuvostoliitolle. Saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan oli ryhdyttävä heti. Sotakorvauksia oli maksettava 300 miljoonaa dollaria, joka oli kuitenkin puolet vähemmän kuin aikaisemmin esitetty 600 miljoonaa dollaria. Uutena raskaana vaatimuksena sen sijaan oli, että Porkkalanniemi vuokrattaisiin Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi 50 vuodeksi. 130 kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Hanko muuttui siis vain 30 kilometrin päässä sijaitsevaksi Porkkalanniemeksi.
Neuvottelut päättyivät 18. syyskuuta uhkavaatimukseen: Suomen valtuuskunnan oli allekirjoitettava sopimus viimeistään seuraavana päivänä klo 12 mennessä, muussa tapauksessa koko maata uhkasi välitön miehitys. Suomen hallitus hälytettiin istuntoon kello kolme aamuyöstä ja eduskunta kokoontui kello kuudelta aamulla. Kaikki eduskuntaryhmät asettuvat ilman äänestystä hallituksen kannalle ja Suomen valtuuskunta allekirjoitti Moskovassa välirauhasopimuksen Neuvostoliiton vaatimuksen mukaisesti juuri ennen kuin määräaika meni umpeen. Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa 1947.
Jatkosotaa radiossa
Keväällä 2011 Yle radio yksi esitti kymmenosaisen sarjan jatkosodasta. Ohjelmasarjan viidessä ensimmäisessä osassa sotaa käydään kronologisesti läpi alkaen Moskovan rauhasta aina jatkosodan välirauhasopimukseen asti syyskuuhun 1944. Sen jälkeen jatkosodan aikaa tarkastellaan eri teemallisista näkökulmista. Ääneen pääsevät aikalaiskokijat ja Suomen eturivin historiantutkijat. Lisäksi ohjelmassa kuullaan runsaasti autenttista radiomateriaalia. Ohjelmasarjan toimitti Seppo Heikkinen.
Muita jatkosodan ajasta kertovia radio-ohjelmia
Sotilaiden äänet
Martti Pohjakallio haastatteli vuonna 1966 yli 300 ratkaisutaisteluissa mukana ollutta miestä, ja heidän kertomuksensa taltioitiin Yleisradion ääniarkistoon. Haastattelujen pohjalta kirjailija Paavo Rintala kokosi kirjan Sotilaiden äänet sekä samalla nimellä kulkevan radiosarjan. Kesällä 2014 Ylen Elävä arkisto julkaisi koko radiosarjan ja kymmenien sotilaiden yksittäiset haastattelut internetissä. Kokonaisuuden on toimittanut Janne Huttunen.
Sotilaiden tarinoita Kannaksen tulimyrskystä ensimmäistä kertaa julki
Sotilaiden äänet 1: Suomalaisten asemat murtuvat Valkeasaaressa
Sotilaiden äänet 2: Sekasortoa ja kiperiä päätöksiä
Sotilaiden äänet 3: Taistelu "Viimeisen toivon"-linjasta
Sotilaiden äänet 4: Pois pyyhitty pataljoona
Sotilaiden äänet 5: Taistellen kohti Viipuria
Elävä arkisto | Kesän 1944 suurhyökkäys Kannaksella
Sotilaiden äänet ovat ladattavissa Yle Areenassa
