Hyppää pääsisältöön

"Metsä on akatemia, jonka barbaarit hävittivät"

Valokuva Puiden kansa -kirjasta.
Valokuva Puiden kansa -kirjasta. Kuva: Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo puiden kansa

'Ihminen tarvitsee merkityksiä kantavia ympäristöjä nähdäkseen paremmin oman elämänsä kulun osana historiaa ja suurta elämävirtaa. Maailma, jossa kaikki on uutta, nuorta, vasta ostettua, vailla merkkiäkään ennen meitä eläneistä, on kuin samea peili, josta heijastuu vain haalea varjo olemuksestamme.'

Valokuvaajat Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen rupesivat työstämään Puiden kansa -kirjaa vuonna 1997. Neljäs ja viimeisin painos ilmestyi keväällä. 200-sivuinen teos on kokoelma suomalaisen luonnonuskonnon menneisyyttä ja sen nykytilaa. Kirjan kahdeksan lukua pohtivat metsäläisyyttämme tarinoiden, kuvien ja lorujen kokonaisuuksina.

Puiden kansa -kirjan kansi.
Puiden kansa -kirjan kansi. Kuva: Sanni Seppo, Ritva Kovalainen puiden kansa

Kun seuraamme suomalaisten jälkiä menneisyyteen, törmäämme pian metsärajaan. Luontoyhteys oli vielä joitakin sukupolvia sitten hyvin vahva. Metsille uhrattiin ja niiden vartijoiksi uskottuja haltijoita kunnioitettiin. Pyhillä lehdoilla, hiisillä, juhlittiin ja laulettiin kertomuksia maailman synnystä. Karhu puolestaan oli miltei jumalallinen eläin, jonka nimeäkään ei tohdittu sanoa ääneen (vrt. Mooseksen Toinen käsky).

Kun seuraamme suomalaisten jälkiä menneisyyteen, törmäämme pian metsärajaan.

Suomalainen mytologia sisältää samoja piirteitä kuin monet muut maailman alkuperäisuskonnot. Myytti elämänpuusta yhdisti ihmisen, jumalten ja manalan maailmat. Kaikesta huokui riippuvaisuus ympäristöämme kohtaan: metsät ja vesistöt eivät olleet hyödykkeitä, ne olivat ylläpitäjiä. Luonto oli pyhä.

1200-luvulla kirkko keksi, että luonnonuskonnot on kitkettävä. Osan perinteistä kirkko sulautti omiin tapoihinsa, osan propagoi unholaan.

Kuva Puiden kansa -teoksesta.
Kuva Puiden kansa -teoksesta. Kuva: Sanni Seppo, Ritva Kovalainen puiden kansa

Paavin itsensä siunaamana kirkko kaatoi suomalaisten uhrilehtoja 1800-luvun lopulle asti. Pyhien puiden kaatamista pelättiin niin paljon, että papit ja rovastit joutuivat usein itse tarttumaan kirveeseen.

Asenteet muuttuivat, merkitykset hämärtyivät. Pyhää lehtoa tarkoittanut hiisi-sana alkoi vuosisatojen myötä tarkoittaa hornaa tai sarvipäistä paholaista.

Syviä uskomuksia ei kuitenkaan täysin onnistuttu hävittämään. Paikanimet kuten Eräpyhä, Hiidenkangas ja Pyhäloukas kielivät yhä vanhempiemme hengellisistä paikoista. Tammikuu sai nimensä pakkasöistä, jolloin Suuren Tammen eli linnunradan näki selvimmin. Jopa Kouvolan nimi viittaa vanhaan karhun kutsumanimeen kouko.

'Näillä vanhoilla nimien merkitsemillä paikoilla myös maa kätkee sisäänsä muistoja. Kasvillisuuden alta löytyy alttarimainen kivikehä, kalmisto kiviröykkiöineen tai vain pala hiiltä todistuksena pyhässä lehdossa palaneesta rituaalisesta tulesta.'

Kovalainen ja Seppo ovat vuosien aikana etsineet ja valokuvanneet uhrilehtoja, karsikkoja (puita, joihin on kaiverrettu muisto) sekä metsämaisemia ympäri Suomen ja Viron. Moni ihminen kertoo kirjassa suhteestaan vaikkapa sukumäntyyn. Kirjasta käy ilmi metsän historiallinen tärkeys, mutta myös sen vähemmän puhuttu merkitys nykypäivänä. Juuremme ovat ehkä syvemmällä maassa kuin äkisti uskoisi.

Saamme historian.

Kaunis Puiden kansa on kuin kansien väliin tallennettu metsäretki. Osa tilkkutäkkimäisesti kootuista sivuista ovat hieman vaikealukuisia, mutta naisten ottamat valokuvat ovat uskomattoman hienoja. Kun on syventynyt sivukaupalla ikivanhaan karhumyyttiin, kappaleen viimeisessä kuvassa eläintarhan kaltereihin nojaava kontio haastaa ajattelemaan, millaisen hinnan metsä eläimineen on maksanut materiaalisesta yltäkylläisyydestämme.

'Sana metsä on alun perin tarkoittanut kaukaista, reunaa, äärtä ja rajaa. Tätä rajaa on aikanamme työnnetty yhä kauemmaksi. Villi metsä on lähes kokonaan kesytetty, sen haltijoiden nimet ja rajanylitykseen tarvittavat rituaalit ovat unohtuneet. Metsän syvä seinä on meitä vastassa vasta kaukana pohjoisessa tai maamme rajojen ulkopuolella.'

Ekologisuudesta ja luontoyhteydestä puhuttaessa kohtaa paljon vastakkainasettelua luonnon edun ja ihmisen edun välillä. Puiden kansassa siteerataan Sauli Niinistön vuoden 1997 lausahdusta ”viimeisestäkin puusta, joka on muka jätettävä pystyyn, jotta jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää onnellista elämää”.
Tasavallan presidentin tuolloinen ajatusmalli on virheellinen. Ihminen ei ole ympäristönsä yläpuolella, vaan osa ekologista kokonaisuutta, joka viime kädessä ratkaisee ihmisen olemassaolon. Kestämättömällä luontosuhteella sahaamme oksaa altamme. Luonto selviää ilman meitä, mutta me emme ilman sitä.
Puiden kansa ei kuitenkaan ole moralisoiva pamfletti. Se on teos puiden henkisestä arvosta, joka vielä joitakin sukupolvia sitten oli yhtä tärkeä kuin niiden nykyinen arvo talouskasvun vauhdittajana.

Ihmisiä sukupuun ympärillä
Ihmisiä sukupuun ympärillä Kuva: Sanni Seppo, Ritva Kovalainen puiden kansa

'Kenties näemme nyt kartan ja maiseman uusin silmin: tuolla halkaisee tie pyhän metsän, toisaalla on kaunis vanha uhripaikka merkitty suojeltavaksi. Puut humisevat, pyhää vettä pulppuava lähteen silmä kimaltaa pikatien kohinan ympäröimässä mustassa kuusikossa. Entisen hiiden suuret puut heittävät varjonsa kirkon seinään.
Juuremme kasvavat. Saamme historian, eivätkä metsät, mäet ja purot enää ole vain metsiä, mäkiä ja puroja.'

Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa. 1997-2014. 200 s.

Otsikon sitaatti: Pentti Saarikoski.

Puiden kansan kotisivu
Strada: Esivanhempamme eivät kirkonpenkkejä kuluttaneet
Elävä arkisto: Metsäsuomalaiset loitsuivat itsensä unohduksiin
Tiededokumentti: Elämää metsässä

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.