Tiia Nurmilaakso
Yle
Vakavat ja pitkittyneet homeoireet ovat ajaneet ihmisiä umpikujaan. He ovat menettäneet terveyden, työn ja kodinkin. Ja nyt heistä tuntuu, että heitä vähätellään, kun pitkittynyttä homeoireilua selitetään osin psykosomatiikalla ja avuksi tarjotaan käyttäytymisterapiaa.
Asiantuntija: Krooniset homeoireet ovat korvien välissä
Tämän kappaleen otsikko on lainaus Suomen Kuvalehden artikkelista tammikuulta 2014. Asiantuntija, johon otsikko viittasi, on Työterveyslaitoksen neurologian erikoislääkäri Markku Sainio.
Sainion näkemykset saivat kroonisista homeoireista kärsivät takajaloilleen. Esimerkiksi Aamulehden Lukijalta-palstalla julkaistiin muutama päivän myöhemmin homeallergiaan sairastuneen närkästynyt kirjoitus:
Homeesta sairastuneet ovat menettäneet sairauden vuoksi lähes kaiken.
Homeesta sairastuneet ovat menettäneet sairauden vuoksi lähes kaiken: terveytensä, kotinsa, tavaransa, toimeentulonsa, sosiaalisen elämänsä sekä harrastuksensa ja tippuneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Silti on otsaa julkisesti väittää kaiken johtuvan vain siitä, että sairaus on osa sairastuneen minää ja siitä ei haluta irrottautua, kirjoitti nimimerkki Sairastunut yhteiskunnan hylkiö.
Mistä oikeasti oli kyse? Ei kai Sainio vihjannut potilaiden kuvittelevan oireitaan?
Hyvää diagnostista testiä ei vielä ole
Perusongelma homesairauksissa on se, että tällä hetkellä ei ole yhtäkään hyvää laboratoriokoetta, jolla voitaisiin varmistaa tai sulkea pois home- ja kosteusvauriosairaudet.
- Diagnoosi perustuu kliiniseen synteesiin, joka lähtee ensin sairas rakennus oireyhtymä -ajattelusta, selittää professori Ville Valtonen.
| Sairas rakennus -oireyhtymän kriteerit: |
|---|
| 1. Jos henkilö menee johonkin rakennukseen, hänen oireensa voimakkaasti pahenevat. |
| 2. Jos henkilö on poissa rakennuksesta pidempiä aikoja, esim. viikon, oireet lievenevät tai voivat hävitä kokonaan. |
| 3. Kyseisessä rakennuksessa on näkyvää hometta tai ollut selvä kosteusvaurio. |
- Sairas rakennus -oireyhtymä luo siis epäilyn home- ja kosteusvauriosairaudesta. Toinen oire, joka viittaa home- ja kosteusvauriosairauksiin, on monikemikaaliyliherkkyys, joka kehittyy noin puolelle potilaista. Siinä potilas herkistyy hyvin monille kemikaaleille, kuten hajuvesille, hajusteille, tupakansavulle, tuoreelle painomusteelle, tuoreelle maalille, lakoille, hiuslakoille, auton tuulilasinpesunesteelle, jne, Valtonen luettelee.
- Kolmas tärkeä kriteeri kliinisessä diagnostiikassa on, että useimmille potilaille kehittyy herkistynyt hajuaisti homeille ja ärsyttäville kemikaaleille. He haistavat hyvin pieninä määrinä homeen hajun, kun tavalliset ihmiset eivät haista mitään.
- Jos kaikki kolme edellä lueteltua kriteeriä täyttyvät, niin silloin kyseessä todennäköisesti on homesairaus. Tästä eteenpäin jos halutaan varmistaa diagnoosi, niin oikeastaan ainoa keino tällä hetkellä ovat altistuskokeet, mutta niihin liittyy isoja eettisiä ongelmia ja joskus potilaat menevät todella huonoon kuntoon altistuksen aikana, Valtonen toteaa.
Ihmisissä on herkkyyseroja
Toinen haaste home- ja kosteusvauriosairauksissa on se, että ihmisten alttiudessa saada oireita on suuria eroja. Jotkut sairastuvat lyhyen homealtistumisen jälkeen, kun taas toiset kestävät vuosien altistusta vähäisin oirein. Varmaa syytä tähän ei vielä tiedetä, mutta teorioita on.
- Tällä hetkellä vahvin teoria on se, että ihmisillä on kromosomi 6:ssa HLA-alueella immunovastetta sääteleviä geenejä, jotka altistavat monille immuunisairauksille kuten esimerkiksi reumalle ja MS-taudille, ja ilmeisesti nämä geenit ainakin osaksi selittävät yksilöllisiä altistumiseroja homeiden aiheuttamille oireille, professori Ville Valtonen selittää.
Valtosen mukaan samoista geeneistä löytyy myös osaselitys sille, miksi jotkut potilaat saavat homealtistuksesta astman, kun toiset potilaat saavat erilaisia neurologisia oireita ja kolmannet reumaattisia oireita.
| Homeet aiheuttavat monenlaisia oireita: |
|---|
| 1. Osa reagoi homeisiin etupäässä hengitystieoireilla: astma, astman paheneminen, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen, yskä, hengitystieinfektiot, keuhkoputkentulehdus, allerginen nuha. |
| 2. Osa kehittää reumaattisia, pääosin pehmytosareuma- eli fibromyalgiatyyppisiä oireita. |
| 3. Osa saa neurologisia oireita: päänsärky, erilaiset tuntohäiriöt, kiputilat eri puolilla kehoa, muistihäiriöt, keskittymisongelmat, voimakas väsymys. |
Helsingin yliopiston tutkimusprofessori Mirja Salkinoja-Salonen on muistuttanut, että yksilöiden väliset erot sairastuvuudessa koskevat kaikkia tautien aiheuttajia. Influenssaepidemiassakin vain pieni osa altistuneista ihmisistä sairastuu. Silti kukaan ei kyseenalaista sitä, etteikö kyseinen virus ole syypää sairastumiseen.
Mallia kroonisen kivun hoidosta
On aika palata alkuun ja Suomen Kuvalehden otsikkoon ja sitä seuranneeseen nokkapokkaan. Mistä oikein oli kyse?
Useimpien oireet loppuvat, kun altistus loppuu, mutta pienellä osalla oireet pitkittyvät ja pahenevat. Näistä potilaista puhutaan ympäristöyliherkkinä ja heidän hoitonsa jakaa asiantuntijoiden mielipiteitä. Työterveyslaitoksen neurologian erikoislääkäri Markku Sainion mukaan viimeaikaisten tutkimusten perusteella yliherkkien oireet selittyvät keskushermoston herkistymisellä.
Markku Sainio uskoo, että itsensä psyykkaamisella on merkittävä vaikutus, kun homeelle altistunut kamppailee terveysongelmiensa kanssa.
- Aivot herkistyvät. Se tiedetään hyvin kivun tutkimuksesta, että kivulle voi herkistyä, se rupeaa laajenemaan, tulee enemmän vasteita jollekin tietylle asialle, joka on liitetty siihen kipuun, Sainio selittää.
Markku Sainio uskoo, että itsensä psyykkaamisella on merkittävä vaikutus, kun homeelle altistunut kamppailee terveysongelmiensa kanssa. Työterveyslaitoksella on käynnissä tutkimus, jossa testataan vaikeasti oireileville sisäilmapotilaille käyttäytymisterapiaa.
- Nyt yritetään vaikuttaa ihmisen reagointiin ja ajatellaan, että ajattelemalla ja poisoppimalla me voitaisiin vaikuttaa näihin asioihin. Näinhän opastetaan lähes jokaista kroonista kipupotilasta, että kun muuttaa suhtautumista kipuun, niin se jo helpottaa.
Sainio ei kuitenkaan kiistä homeiden aiheuttamia astmoja ja hengitystieoireita.
- Tottakai täytyy niitä altistavia, ärsyttäviä tekijöitä vähentää, mutta se ei korjaannu pelkästään sillä, Sainio summaa.
Kysytään nyt vielä suoraan, ovatko krooniset homeallergiaoireet Sainion mielestä sairastuneiden korvien välissä?
- Minä kysyisin niin päin, että mikä ei ole korvien välissä? Ärsyttää, kun ihmiset nyt ajattelevat, että ”olenko minä ajattelemalla saanut tämän?”, kun tällainen oireilu syntyy ihan ajattelematta. Mutta ajattelu voi auttaa siihen, että oireet saa laimenemaan ja se voi olla se ainoa tehokas keino, Sainio vastaa.
Toivoa on – tuolla jossain
Homepotilaita paljon hoitanut professori Ville Valtonen ei usko, että käyttäytymisterapia tulee olemaan ratkaisu home- ja kosteusvauriosairauksiin.
- Kautta historian uusien tuntemattomien sairauksien oireiden syyksi on epäilty psyykkisiä tekijöitä. Kun valmistuin lääkäriksi 1960-70-luvun vaihteessa, kaikki mahahaavapotilaat lähetettiin psykiatrille eivätkä he parantuneet siellä. Sitten 10 vuotta myöhemmin keksittiin helikobakteeri ja mahahaavan ja pohjukaissuolenhaavan hoito mullistui kokonaan. Voi olla ja todennäköisesti näissä home- ja kosteusvauriosairauksissa käy vielä samalla lailla, Valtonen ennustaa.
Valtonen on toiveikas, sillä hän uskoo, että home- ja kosteusvauriosairauksien hoito mullistuu tulevaisuudessa samalla tavalla kuin mahahaavan tai hi-viruksen hoito.
Valtonen on toiveikas, sillä hän uskoo, että home- ja kosteusvauriosairauksien hoito mullistuu tulevaisuudessa samalla tavalla kuin mahahaavan tai hi-viruksen hoito.
- Tällä hetkellä näiden potilaiden tilanne on vaikea, mutta lääketieteen historia on kuitenkin opettanut, että yhtäkkiä voi tulla jokin läpimurto, keksitään uusi diagnostinen menetelmä ja se useimmiten panee alulle myöskin hoitomahdollisuuksien kehittämisen.
On mielenkiintoista, miten sekä Sainio että Valtonen löytävät tukea omille näkemyksilleen muiden sairauksien hoidosta, mutta tähyävät vastausta aivan eri suunnista. Siitä asiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä, että toivoa on.
Asiantuntijat:
MARKKU SAINIO, dosentti, neurologian erikoislääkäri, Työterveyslaitos
VILLE VALTONEN, professori
Lisää ohjelmasta
