Hyppää pääsisältöön

Intifada ja unelma Palestiinan valtiosta

Palestiinan valtio on ollut unelmana palestiinalaisille Israelin valtion synnystä vuonna 1948 lähtien. Vuonna 1989 elettiin intifadan eli palestiinalaisten kansannousun toista vuotta ja unelma omasta valtiosta eli vahvana.

"Intifada jatkuu vielä pitempään, kunnes olemme saaneet oikeutemme", kertoi kasvonsa peittänyt palestiinalaismies Sinikka Artevan toimittamassa Ulkomaanraportissa Palestiinan valtio: toteutuuko unelma?

Israel oli kuitenkin toista mieltä. Sillä oli aseellinen ylivalta, jolla se pystyi kurittamaan palestiinalaisia, muun muassa julistamalla ulkonaliikkumiskieltoja. Noita kieltoja valvoivat sotilaat, eikä niiden kestoa ilmoitettu.

"Me kaikki uskomme, ettei tällainen valtio ratkaisisi mitään, vaan se loisi aikapommin, joka räjähtää jälleen", sanoi Israelin puolustusministeri Yizhak Rabin Artevan haastattelussa.

Yhdessä vai erikseen?

Israelin sisäpoliittinen tilanne oli luonut uudenlaista toivetta Palestiinan valtion synnystä vuonna 1986, selviää Ulkomaanraportista vallanvaihdon aika Israelissa. Tuolloin jo 17 prosenttia Israelin valtion asukkaista oli arabeja ja heidän osuutensa vain kasvoi.

Israelin sisällä oli myös syntynyt vanhoillisten sionistien vastustajien liike. Jerusalemin kaduilla saattoi nähdä julisteita, joissa luki: sionistit eivät ole juutalaisia, vain rasisteja.

Silti juutalaisten valtiolle arabienemmistö oli uhka. Niinpä juutalaisia houkuteltiin muuttamaan Israeliin muun muassa Neuvostoliitosta, Pohjois-Afrikasta ja Etiopiasta.

Edes Israelissa kaikki eivät kuitenkaan kannattaneet miehitettyjen alueiden liittämistä Israelin valtioon. Kirjailija Amos Os ei pidä yhdessä elämistä mahdollisena tai tavoiteltavana.

Hänen mielestään Gaza ja Länsiranta eivät auta Israelia millään tapaa, vaan lisäisivät vain turvattomuutta.

"Niiden haltuunotto saattaa muuttaa Israelin toiseksi Pohjois-Irlanniksi", hän kertoi. Os myös ajoi palestiinalaisalueiden demilitarisointia ja puolueettomuutta. Tämän hän näki ehdoksi rauhaan palestiinalaisten kanssa.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto