Hyppää pääsisältöön

Kyläkauppiaiden kylähulluus kumpusi suomalaisesta itsepäisyydestä

Vuonna 1975 Mikkelin läänissä oli 273 kyläkauppaa. Vuonna 1993 jäljellä oli 153 sitkeintä yrittäjää. Kotimaan katsaus esitteli heistä kaksi, Enonkosken Ihamaniemen kylässä toimivat "kaksi kylähullua". Oliko katoavan ammatin harjoittajien elämässä vielä valoisia hetkiä jäljellä?

Liki kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen kyläkauppiaita oli muistettu kovalla kädellä niin tavarantoimittajien, kuin valtionkin osalta. Ensin jalostajat alkoivat periä kauppiailta pientoimitusmaksuja. Sitten tukku lopetti tavarantoimitukset liian pieniin kauppoihin ja lopulta vuoden 1992 lopussa valtio poisti kyläkaupoilta tuen. Ihamaniemen asukasluku oli myös laskussa, kun ikääntyvää väestöä muutti kuntakeskukseen sijainniltaan parempien palveluiden perässä.

T-kauppias Aila Sairanen työskenteli kaupassaan ympäripyöreitä päiviä. Sairanen oli talven tullen joutunut lomauttamaan miehensä pilkille ja ottamaan kauppaansa siirtokirjaston ja kylän postipalvelut hoidettavakseen. Lisäpalveluista ei kuitenkaan jäänyt paljoa käteen. Esimerkiksi Veikkauksen asiamiespalkkio meni ohjelmavuonna miltei kokonaan postituskuluihin, koska arvat piti lähettää kirjattuina kirjeinä eteenpäin.

Sairanen oli kuitenkin varsin tyytyväinen työnsä itsenäisyyteen, hänellä kun oli kokemusta myös muiden alaisena työskentelystä.

Kylän toinen kauppias, jo eläkeikäinen Muisto Innanen, suhtautui kovaan tilanteeseen varsin itseironisesti: "Siis kaksi hullua kauppiasta kylällä. Elikkä kaksi kylähullua."

Innanen oli tosiasioiden edessä. Lapset olivat jo lähteneet maailmalle, eivätkä olleet kiinnostuneita yrityksen jatkamisesta. Kauppias kuitenkin veistelee haastattelussa unelmastaan päihittää Enonkosken kyläkauppiaiden maailmanennätys ja jatkaa toimintaansa yli 80-vuotiaaksi asti. Ennätykseen oli ohjelmavuonna vielä viisitoista vuotta aikaa, eikä kauppias itse uskonut siihen saakka selviytyvänsä.

Teksti: Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto