Hyppää pääsisältöön

Kyläkauppiaiden kylähulluus kumpusi suomalaisesta itsepäisyydestä

Vuonna 1975 Mikkelin läänissä oli 273 kyläkauppaa. Vuonna 1993 jäljellä oli 153 sitkeintä yrittäjää. Kotimaan katsaus esitteli heistä kaksi, Enonkosken Ihamaniemen kylässä toimivat "kaksi kylähullua". Oliko katoavan ammatin harjoittajien elämässä vielä valoisia hetkiä jäljellä?

Liki kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen kyläkauppiaita oli muistettu kovalla kädellä niin tavarantoimittajien, kuin valtionkin osalta. Ensin jalostajat alkoivat periä kauppiailta pientoimitusmaksuja. Sitten tukku lopetti tavarantoimitukset liian pieniin kauppoihin ja lopulta vuoden 1992 lopussa valtio poisti kyläkaupoilta tuen. Ihamaniemen asukasluku oli myös laskussa, kun ikääntyvää väestöä muutti kuntakeskukseen sijainniltaan parempien palveluiden perässä.

T-kauppias Aila Sairanen työskenteli kaupassaan ympäripyöreitä päiviä. Sairanen oli talven tullen joutunut lomauttamaan miehensä pilkille ja ottamaan kauppaansa siirtokirjaston ja kylän postipalvelut hoidettavakseen. Lisäpalveluista ei kuitenkaan jäänyt paljoa käteen. Esimerkiksi Veikkauksen asiamiespalkkio meni ohjelmavuonna miltei kokonaan postituskuluihin, koska arvat piti lähettää kirjattuina kirjeinä eteenpäin.

Sairanen oli kuitenkin varsin tyytyväinen työnsä itsenäisyyteen, hänellä kun oli kokemusta myös muiden alaisena työskentelystä.

Kylän toinen kauppias, jo eläkeikäinen Muisto Innanen, suhtautui kovaan tilanteeseen varsin itseironisesti: "Siis kaksi hullua kauppiasta kylällä. Elikkä kaksi kylähullua."

Innanen oli tosiasioiden edessä. Lapset olivat jo lähteneet maailmalle, eivätkä olleet kiinnostuneita yrityksen jatkamisesta. Kauppias kuitenkin veistelee haastattelussa unelmastaan päihittää Enonkosken kyläkauppiaiden maailmanennätys ja jatkaa toimintaansa yli 80-vuotiaaksi asti. Ennätykseen oli ohjelmavuonna vielä viisitoista vuotta aikaa, eikä kauppias itse uskonut siihen saakka selviytyvänsä.

Teksti: Ville Matilainen

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto