Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Joikaaminen ja tiedonvälitys

Saamelaisia lapsia laulamassa saamelaisten kansanpuku yllään
Saamelaisia lapsia laulamassa saamelaisten kansanpuku yllään Kuva: Yle saami

Yleinen ajatus saamelaisten joikusta täällä etelässä on, että se on sanatonta lauleskelua tunturissa.

Soitto Tampereen yliopiston etnomusikologian dosentille, filosofian tohtori Jarkko Niemelle panee kuitenkin miettimään tätä parhaiten säilynyttä pohjoisen kansojen vanhaa lauluperinnettä, jonka juuret ulottuvat aina esihistorialliseen aikaan saakka.

Niemi kertoo, että yksi näiden kansojen tärkeä käyttö joikulle on henkilöjoiku. Esimerkiksi Kuolan saamelaisista itään, Barentsinmeren rannikolla asuvilla nenetseillä ihminen on olemassa, kun hänellä on nimi ja oma joiku, joka kertoo ihmisestä ja hänen sosiaalisesta paikastaan yhteisössä.

Nenetseillä ihminen on olemassa, kun hänellä on nimi ja oma joiku, joka kertoo ihmisestä ja hänen sosiaalisesta paikastaan yhteisössä.
Tämä ihmisen oma joiku on niin vahva, että nenetseillä sama sana tarkoittaa ihmistä ja hänestä kertovaa joikua. Kun jonkun joiku lauletaan, tämä ihminen tulee tavallaan läsnä olevaksi, vaikka hän olisi kaukana muualla tai kuollut.

Saamelainen joiku kuulostaa meistä länsimaisen musiikin kasvateista noudattavan pentatonista eli viisisäveljärjestelmän asteikkoa. Niemi ei kuitenkaan halua yleistää tätä kaikkiin pohjoisten kansojen samantyyppisiin lauluperinteisiin. Pohjoismaiden saamelaiset ovat olleet tekemisissä muiden kansojen ja musiikkiperinteiden kanssa jo satojen vuosien ajan, mikä on saattanut vaikuttaa heidän joikunsa melodiikkaan. Vertailun vuoksi eristyneemmät Vienan saamelaisten ja nenetsien joikua vastaavat laulut välttävät kaikkia länsimaisen musiikkiperinteen määritelmiä jo aivan nuotintamisesta alkaen. Tämä asettaa laulajalle aivan toiset edellytykset kuin mihin me olemme tottuneet: hyvä laulaja on uskottava, tekninen intervallien toistaminen ei ole olennaista. Kun meillä laulaminen on varattu laulamiseen erikoistuneille ihmisille, pohjoisilla kansoilla tavallaan kaikki osaavat laulaa, koska laulu on yhden tärkeän ulottuvuuden ilmaisumuoto.

Saamelainen muusikkosäveltäjä Wimme Saari kertoi lehdessä, että iltaisin hän joikaa lapsilleen päivän tapahtumat. Miten tämä tapahtuu? Kysytään Wimme Saarelta.

Esitetty syyskuussa 2013.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

Elävä arkisto: Wimme Saari joikasi itsensä maailmalle

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri