Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: Väärässä olemisen taito

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Olen ammatiltani taiteilija ja koulutukseltani luonnontieteilijä. Tiede ja taide ovat aina merkinneet minulle samaa asiaa. Tieteellinen tutkimus on aivan erityisen luovaa työtä, siis taidetta. Taiteellinen toiminta on parhaimmillaan tutkimusta, siis tiedettä.

Teatterinäyttämö on laboratorio, jossa kartoitetaan ihmisten välisten relaatioiden mahdollisuuksia; vuorovaikutuksen ja kommunikaation lakeja sekä sanallisen että kehollisen viestinnän alueilla. Se on hauska, viihdyttävä, kodikas ja viisas laboratorio. Silti se tutkii usein ääritapauksia, tulehtunutta, katkeilevaa kommunikaatiota. Häiriöitä viestinnässä, yksilön ja yhteisön kriisejä, hälytystiloja, epäjatkuvuuskohtia.

Huijaus, petos, hulluus, valhe, harhautus ja väärinkäsitys ovat klassisen draaman peruselementit. Ne ovat myös modernin draaman peruselementit.

On opittava havaitsemaan virheet, ja mikä vielä vaikeampaa, myöntämään ne. Elämä on korjausliike.

Roolihahmot tuppaavat olemaan järkkyneessä tilassa, sekoilevat, kompastelevat, tekevät traagisia virheitä tai koomisia kömmähdyksiä ja ovat enimmäkseen väärässä. Sofokles, Shakespeare, Moliére, Maria Jotuni ja Samuel Beckett ovat muiden muassa opettaneet meille tämän.

Nämä vinksahtaneet ja tärähtäneet roolihahmot muistuttavat siten erittäin paljon meitä oikeita, eläviä ihmisiä.

Ne muistuttavat meitä oikeita ihmisiä myös taiteen ja tieteen eli kulttuurin perimmäisestä viestistä: muista aina, että voit olla väärässä.

Ja me olemme aina vähän väärässä, joka asiassa. Suunnitelmamme eivät pidä kutiaan. Kaikki menee aina hiukan pieleen. Kosmos on liikkeessä ja se kiihdyttää yhä. Arvioita on tarkistettava joka hetki. On opittava havaitsemaan virheet, ja mikä vielä vaikeampaa, myöntämään ne. Elämä on korjausliike. Ihmisen tietoisuus on biologinen, elävä systeemi, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.

Tämän meille vahvistaa vanha kunnon maalaisjärki, mutta myös nykytiede.

Vaarallisimpia Suomessa, Euroopassa ja pallonmuotoisen maanviljelyksemme kaikilla pinnoilla ovat ne ääliöt, jotka luulevat olevansa oikeassa

Näkökulmamme vaatii alinomaista avartamista. Siksi meillä on tiede ja taide, kvanttifysiikka ja sekatekniikalla navetan porstuaan väkerretty installaatio. Molemmilla sama viesti: ainoa varmuutemme on, että varmuutta ei ole.

Vaarallisimpia Suomessa, Euroopassa ja pallonmuotoisen maanviljelyksemme kaikilla pinnoilla ovat ne ääliöt, jotka luulevat olevansa oikeassa. Jotka kuvittelevat ahtaissa pyöräily- tai sotilaskypärän kiristämissä kalloissaan, että heillä on varma tieto, puhdas oppi ja erehtymätön maku. Heidän kohdallaan maailma pysähtyy. Pysähtynyt maailma on kuollut maailma. Ja kuoliolla on aina sama luonne: se leviää nopeasti.

”Aito tieto on tietämystämme kohdannut häiriö”, muistuttaa Samuli Paronen ja täsmentää: ”Joka hetki on poikkeus”. Ajatuksissaan vapaa, viisas ja monipuolinen Jaakko Juteini, suomenkielisen sanataiteen perustaja ja valistustaistelija, ymmärsi jo 200 vuotta sitten, että ihminen on asetettu suunnistamaan arvelun ja erehdyksen välimaastoon. Vain typerys pitää itseään erehtymättömänä.

Me olemme ihmisiä, pielessä-olijoita, ja siksi niin inhimillisiä. Iankaikkisesti, aamen.

Kommentit
  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri