Hyppää pääsisältöön

Karpo Mäkelänkadun kolhoosissa

Vuonna 1966 Helsingin asuntopula oli saavuttanut kriittisen pisteen. Asuntojen omistajat löivät rahoiksi asunnontarvitsijoiden kustannuksella ja kaupungissa oli useita asuntoja, joihin majoittautui suhteettoman suuria asukasmääriä kerrallaan. Hannu Karpo vieraili tällaisessa tuolloin kolhoosiksi kutsutussa huoneistossa Helsingin Mäkelänkadulla. Asunto oli taloyhtiön yleisen saunan vanha pukuhuone.

Kahden huoneen asunnossa asui talon kirjojen mukaan 18 henkeä, joista viisi oli naisia. Huoneiston omistajalle toimitusjohtaja Veikko Paavolalle järjestely oli tuottoisa. Perimillään vuokrilla hän saisi asuntoon sijoittamansa rahan vain vajaassa kahdessa vuodessa takaisin. Toiminta herätti epäilyn asunnontarvitsijoiden hyväksikäytöstä.

Paavola puolustautuu kertomalla, että ostovaiheessa huoneisto oli ollut "täysi slummi". Hän oli itse kunnostanut tilan "niin hienoksi kuin sen saa" ja tehneensä näin palveluksen taloyhtiölle sekä asuntoa kipeästi tarvitseville ihmisille.

Karpon raportissa tämän alle 190 senttimetrin korkuisen kommuunihuoneiston mukavuudet kyseenalaistetaan. Asuntoon oli saatavilla vain kylmää vettä, eikä lämmitystä ollut. Tämän virkaa toimitti pieni sähkölämmitin, jota ei kuitenkaan voinut käyttää öisin. Viranomaisten mukaan huoneisto ei soveltunut lainkaan asumiseen.

Tämä on esimerkki siitä, kuinka kannattavaa huoneistojen rakentaminen ja hallitseminen on lain puitteissa.― Veikko Paavola

Lisäksi asumismuoto oli Paavolan mukaan vuokralaisen sosiaaliselle elämälle loisto juttu. Paavola kertoo vierailleensa asunnossa ja ettei hän ollut malttanut lähteä sieltä ollenkaan pois, koska ”siellä on keskustelukumppaneita”.

Huoneiston asukas kertoo toimitusjohtajan tosiaan kerran vierailleen asunnossa, ei kuitenkaan keskustelemassa, vaan vasara kädessä, naulaamassa seiniin nauloja asukkaiden vaatteiden ripustamista varten.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto