Hyppää pääsisältöön

Äänimies kauhutehtaassa

Tonia Sotiropoulou elokuvassa Berberian Sound Studio
Tonia Sotiropoulou elokuvassa Berberian Sound Studio Tonia Sotiropoulou elokuvassa Berberian Sound Studio Berberian Sound Studio

Millainen suhde on avantgardella ja kauhuelokuvilla? Miten elokuvantekijät käyttävät kauhua ja miten katsojat sitä nautiskelevat? Näitä kysymyksiä pohtii Berberian Sound Studio -elokuvan ohjaaja Peter Strickland.

Nelikymppisen brittiohjaajan Peter Stricklandin toinen pitkä elokuva Berberian Sound Studio on intensiivinen, David Lynchin ja Roman Polanskin tunnelmat mieleen tuova elokuva, jossa ei kuitenkaan ole lainkaan verta tai väkivaltaa. Filmiryhmä tapasi Stricklandin Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2013. Berberian Sound Studio ja Dario Argenton Kohtalon lintu esitetään Yle Teemalla kauhun äänille omistetussa Teemalauantaissa 13.9.

Berberian Sound Studiossa on nähty erityistä vaivaa äänimaailman luomisesssa. Englannista Italiaan lennätetyn foley-artistin ja äänivelhon Gilderoyn mielenmaiseman luomisessa Strickland on tehnyt yhteistyötä 27 äänityöläisen kanssa - ohjaaja sanookin itseään ahneeksi. Äänien takaa kannattaa mainita Gilderoyn nykypäivän kollega, Kokkolassa vaikuttava äänivelho Heikki Kossi, joka teki Berberian Sound Studion foleyt. Kossin työhön tutustuttiin Filmiryhmän viime huhtikuun ohjelmassa

.

Haastattelussa Strickland on yllättynyt, että elokuvaa on pidetty trillerinä. Hänen mielestään se on draama, jonka ytimenä on äänien tekijän työn kuvaus ja siitä seuraava psykologinen prosessi. Samalla se tutkii niitä mekanismeja, joilla ihminen turtuu väkivaltaan. Herkkä brittiläinen äänityöläinen on vieraalla maalla ja joutuu yllätyksekseen työskentelemään kauhuelokuvan parissa, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen mielialoihinsa.

Peter Strickland on suuri italialaisen elokuvamusiikin ihailija ja mainitsee musiikillisiksi vaikuttajikseen Riz Ortolanin, Bruno Nicolain, Ennio Morriconen ja Stelvio Ciprianin. Luc Ferrarin ympäristön äänistä koostettu sävellys Presque rien ja yhdysvaltalaisen kokeellisen säveltäjän ja ääni-installalaatioistaan tunnetun Alvin Lucierin I am Sitting in a Room ovat myös olleet tärkeitä.

Särön ja melun käytössä ansioituneet yhtyeet My Bloody Valentine, Jesus & Mary Chain ja Sonic Youth tulivat nopeasti mieleen, kuten myös argentiinalaisyhtye Reynols, jonka levy Blank Tapes on Stricklandin mielestä mielenkiintoisempi kuin John Cagen 4’33”, sillä puhtaan käsitteellisyyden lisäksi sen nauhasihinöissä ja -ritinöissä on rintakehään iskevää fyysisyttä.

  • Filmiryhmä: Äänimies kauhutehtaassa torstaina 11.9. klo 17.20 ja tiistaina 16.9. klo 21.15.
Kommentit
  • Zombit tulevat!

    Kun zombit laahustivat kohti katsojaa vuonna 1968, George A. Romeron elokuvassa Night of the Living Dead, ne olivat jotakin uutta. Ne olivat uudenlaisia hirviöitä. Sen jälkeen zombit ovat olleet kauhuelokuvien ja koko populaarikulttuurin vakioainesta. Muutaman vuosikymmenen aikana on tehty satoja zombielokuvia, ja tehdään edelleen. Zombit eivät kuole. Filmiryhmän vieraana elokuvaohjaaja Marko Mäkilaakso.

  • Pulp Fiction 20 vuotta myöhemmin

    Pulp Fiction -elokuvan USA:n ensi-illasta tulee lokakuussa 20 vuotta. Onko palkittu, moderni ja kehuttu elokuva vielä moderni? Miksi elokuva oli vuonna 1994 niin mieleenpainuva? Filmiryhmän vieraana käsikirjoittaja-ohjaaja Laura Ruohonen. Toimittajana Jukka Kuosmanen.

  • Yeah, yeah, tässä tulemme!

    Vuonna 1964 maailma oli beatlemanian kourissa. Richard Lesterin ohjaama ensimmäinen The Beatles -elokuva A Hard Day's Night sai ensi-iltansa vuonna 1964, 50 vuotta sitten. Aikanaan halvalla ja nopeasti tehty mustavalkoinen elokuva onnistui monessa mielessä yli odotusten. Beatles-klassikko Filmiryhmässä 16.10. ja 21.10. Vieraina Jake Nyman ja Asko Alanen.

  • Lapset, elokuvat ja Mark Cousins

    "Movies are like kids, kids are like movies." Mitkä ovat perusteet lasten ja elokuvien sukulaisuudelle, Mark Cousins? Entä mikä elokuvaesseessä on niin hienoa? Filmiryhmä Yle Radio 1:ssä 18.9.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat