Hyppää pääsisältöön

Suomen papit jatkosodan propagandisteina

Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli
Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli Kuva: Yle suomen pyhä sota

Suomi oli aktiivisesti hakenut liittolaista kansallissosialistisesta Saksasta. Ja kesäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi yhdessä osana Hitlerin "operaatio Barbarossaa" Neuvostoliittoon. Mannerheim kutsui päiväkäskyssä Suomen sotilaita "pyhään sotaan" ja "ristiretkelle". Uusia käsitteitä, joita ei talvisodan yhteydessä julkisuudessa vielä ollut käytetty.

Mannerheimin tiesi, että suomalaiset olivat tietoisia sodan hyökkäysluonteesta ja epäröivät sen oikeutusta. Päiväkäskyn uskonnollinen sävy toi sodalle uuden merkityksen. Papit ryhtyivät saarnaamaan uskonsodan puolesta.

Toimittajan kommentti

Tiesin ennen tätä juttua tehdessäni mielestäni melko paljon Suomen ja kansallissosialistisen Saksan yhteyksistä ja jatkosodan sotilasliittoon johtaneista poliittisista taustoista.
Silti minulle tuli Jouni Tillin teosta Suomen pyhä sota lukiessani täysin yllätyksenä, että jatkosota alkoi uskonnollisen hurmoksen saattelemana. Pappien osuudesta venäjävastaisessa propagandassa en tiennyt mitään.

Jumalanpalvelus kentällä
Jumalanpalvelus rintamalla Jumalanpalvelus kentällä Kuva: Lähde: SA-kuva kenttäpappi

Pyhään sotaan lähteminen ei suomalaisille ollut ollenkaan niin vaikeaa, kuin tänä päivänä voisi kuvitella. Uskonnollinen retoriikka läpäisi arjen ja politiikan, ja suomalaiset olivat Jumalaa pelkäävää luterilaista kansaa. Kirkko ja valtio olivat yhtä, ja valtion johdossa muut kuin vasemmisto jakoivat saman kristillisen maailmankuvan. Ja toisin kuin vaikkapa Saksassa, Suomessa kirkonmiehet olivat mukana myös politiikassa.

"En tiedä mitä Jeesus tekisi" Voitto Viro

Siitä, mikä oli Suomen papiston suhde kansallissosialistiseen Saksaan, kirjoittavat erittäin kiinnostavasti myös Markku Jokispilä ja Janne Könönen teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraat.

Kristinuskoa rienaava kansallissosialistinen Saksa sai suomalaiselta papistolta pääosin kannatusta. Jokisipilä ja Könönen kirjoittavat, että yhtenä syynä tähän oli valkoisen Suomen kirkollisten piirien kiitollisuus Saksan vuonna 1918 antamasta sotilaallisesta avusta. Liittolaisuus Saksan kanssa otettiin siis ainakin poliittisesti aktiivisten pappien keskuudessa vastaan tyytyväisin mielin.

Ja vaikka ensi ajattelemalla antikristillisellä natsi-Saksalla ja kristillisillä papeilla ei olettaisi olevan mitään yhteistä, oli bolsevismin vastustaminen sekä natseille että suomalaisille papeille sydäntä lähellä. Äärioikeistolaisuuskaan ei ollut vieras aatemaailma, sillä Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajista huomattava määrä oli pappeja ja pappeja oli kuulunut myös Lapuan liikkeeseen.

Jopa natsi-Saksan juutalaisvainot saivat tukea Suomen papistolta, Jokisipilä ja Könönen muistuttavat: "Kotimaa -lehti antoi täyden tukensa uudelle Saksalle ja hyväksyi myös juutalaisten oikeuksien rajoittamisen, mitä se vuonna 2005 heräsi pyytämään julkisesti anteeksi."

"Suomen sotilaat! Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan. Aseveljet! – Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran – nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen." Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky 29.6.1941

Piispa Theodor Heckel oli keskeinen hahmo Saksan ja Suomen kirkollisen yhteistyön syntymisessä. Hänen tehtävänsä oli uskotella Suomen kirkolle, että kristinusko ja natsismi on mahdollista yhdistää. Natsit olivat perustaneet oman kirkollisen peitejärjestönsä "Glaubensbewegung Deutsche Christen", jota Jokisipilän ja Könösen mukaan erityisesti IKL:n kansallismielinen papisto ihaili.
Luther-kortilla Heckel sai luotua henkilökohtaiset suhteet kirkon johtoon, esimerkiksi Kokoomuksen Paavo Virkkuseen. Ja vaikka moni suomalainen epäilikin Heckelin teorioita, perustettiin Luther-Agricola -seura, jonka jäsenyydestä ei oikein ilennyt kieltäytyä.
Sotilaspastori jakamassa ehtoollista kentällä
Sotilaspastori jakaa ehtoollista rintamalla Sotilaspastori jakamassa ehtoollista kentällä Kuva: Lähde: SA-kuva sotapappi

Toisaalta kristinuskoa kyseenalaistavia näkemyksiä virisi myös kansallismielisessä Suomessa. Akateeminen tiede kun keskittyi vuosisadan vaihteessa merkittävän paljon rotujen alkuperän tutkimiseen. Tässä mielessä suomalaisten kansa- ja kielitieteilijöiden kalevalaiset teoriat vastasivat monella tapaa germaanien alkuperän selvittelyä. Erityisesti vaalittiin ajatusta "puhtaasta" ja "alkuperäisestä" heimosta, jota kristinusko ei vielä ollut turmellut. Pohjoinen ulottuvuus oli keskeinen osa natsien germaanimyyttejä. Ja yritettiinhän suomalaisuuden ja arjalaisuuden välille löytää myös sukulaissiteitä.

Mutta miten sitten selitettiin, että pakanallisiin mytologioihin sekä johtajakulttiin pohjaava natsismi ja kristinusko eivät olleet keskenään ristiriidassa?
Yksinkertaista: Jeesus oli arjalainen!
Ja voimakas sankarihahmo tietenkin! Ei mikään ristillä riutuva nöyryytetty luuseri.

Ja kun vielä juutalainen Vanha Testamentti saatiin poistettua Raamatusta (eihän juutalaiset voineet olla Jumalan valittu kansa), oli natsimielinen kristinusko pihtisynnytetty.

Tunnustuskirkko (Bekenntniskirche) nousi vastustamaan tätä natsi-Saksan virallista evankelista kirkkoa, josta Suomessa myös varsin hyvin tiedettiin. Osa papistosta oli esimerkiksi pannut merkille eräiden tunnustuskirkon pappien päätymisen keskitysleirille jo 30-luvulla. Juutalaisvainotkaan eivät monen mielestä vastanneet lähimmäisenrakkauden toteuttamista käytännössä.

Mutta kun sota syttyi, muuttuivat myös papistossa mielialat.

Jouni Tilli analysoi kiinnostavalla tavalla, miten papit ryhtyivät kiertämään sekä Vuorisaarnan väkivallattomuuden periaatetta, että viidettä käskyä (Älä tapa):

Miten voi seurata Jeesusta ja tappaa vihollisia samaan aikaan?

Ei ongelmaa. Tätä olivat onneksi pohtineet kirkonmiehet jo ennen 40-luvun Suomen papistoa. Augustinukselta ja jopa Lutherilta löytyi helposti perustelut. Vanha Testamentti tarjosi oikean aarrearkun oivan sotaisia esimerkkejä. Apuun tuli myös "tottelemisen teologia", jossa maallinen esivalta edusti jumalallista esivaltaa ja maallisen esivallan totteleminen oli siis Jumalan tahdon noudattamista.

Vedottiin Suomen olevan Daavid, joka vastusti hirmuista jumalatonta Goljatia.

Sotilaspastori kenttähartaudessa
Sotilaspastori kenttähartaudessa Sotilaspastori kenttähartaudessa Kuva: SA-kuva sotapappi

Kiinnostavaa on, miten vanhan rajan ylittäminen Itä-Karjalaan saatiin perusteltua myös Raamatun avulla. Suur-Suomen valloittaminen löysi Apostolien teoista: Jumalan lempilapsi, Israelin kansa oli ilmiselvästi Suomen kansa, joka lunasti itselleen luvattua, pyhää maata - Karjalaa - itselleen elintilaksi.

Jatkosodan saarnojen perusteella on helppo tuomita papit kansallismielisiksi uskonkiihkoilijoiksi. Osa poliittisesti aktiivisista papeista tällaisia varmasti olivatkin. Mutta suuri osa kamppaili selvästi sodan oikeutusta perustellessaan. Mutta lopulta Jumalan sanansaattajakin on vain omaa nahkaansa pelastava ihminen. Aniharvalta onnistuu lähimmäisenrakkauden ja armon toteuttaminen käytännössä, jos esivalta määrää toista.

Kaiken kaikkiaan Tillin teoksen perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suurin osa papeista joutui painimaan uskonsa kanssa varmaankin samalla tavalla kuin Voitto Viro päiväkirjassaan:
"»En tiedä, mitä Jeesus tekisi, vaikka olen kysynyt sitä vuosikymmenten ajan, itseltäni, toisilta ja Raamatun sanasta» Viro puntaroi jälkikäteen, että hän olisi varmasti hävennyt koko ikänsä, ellei olisi osallistunut sotaan – vaikka omatunto olisikin velvoittanut kieltäytymään aseiden käytöstä."

Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä
Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä Kuva: SA-kuva sotapapit

Suomen pyhä sota ja Kolmannen valtakunnan vieraat olisi pitänyt kirjoittaa jo vuosikymmeniä sitten. On huolestuttavaa, että Suomessa on puhuttu ”ajopuuteoriasta” ja valtaosa suomalaisista uskoo mtv:n teettämän tutkimuksenmukaan edelleen ”erillissotaan” ja ”aseveljeyteen”, vaikka historiantutkijat ovat jo siirtyneet liittolaisuuden myöntämiseen. Suomi on onnistunut hämmästyttävällä tavalla pesemään puhtaaksi menneisyytensä. Esimerkkinä myös juutalaisten luovuttaminen Gestapolle, joka myönnettiin julkisesti vasta kymmenisen vuotta siteen. Ei ole samantekevää minkälaisena me sodan asetelman muistamme. Voi vain ihmetellä, onko menneisyyden unohtaminen Suomen tulevaisuuden kannalta järkevää tai edes mielekästä? Mitä opimme esimerkiksi kahden Saksan sodanjälkeisestä menneisyyden käsittelystä? Siinä missä BRD teki mittavaa työtä rehellisen tunnustustyön kanssa, vallitsi DDR:ssä sosialistinen sankariretoriikka. Suomi vaikeni kokonaan.

Suomen pyhä sota ja Kolmannen valtakunnan vieraat ovat karmivaa luettavaa juuri tällä hetkellä. Sillä kun laskee kirjat käsistään ja avaa iltalehdet, ei juuri huomaa eroa.

30-luvun vihollisasetelma tuntuu toistuvan järkyttävän samankaltaisella tavalla.

Tosin uskonnolla ja "Jumalan tahdolla" me emme enää oikeuta sodankäyntiä. Ne syyt jätämme jihadisteille.

"Kansakunta, joka ei tunne historiaansa eikä ole siitä mitään oppinut, joutuu valitettavasti kokemaan sen uudelleen." J.K. Paasikivi

Mutta vaikuttaa siltä, että venäläisistä on jälleen lupa sanoa ihan mitä vain. "Ja Putinista", Jouni Tilli huomauttaa: "ei ole tehty "antikristusta", vaan irrationaalinen mielipuoli, joka on täysin länsimaille kuuluvan "järjellisen" maailmankuvan tuolla puolen."

Historiantutkija ja ulkoasiainneuvos Juhani Suomi on kritisoinut jo vuosia terävästi Suomen Venäjä-politiikkaa. Tähän sopii hyvin lainaus Toisin ajattelevan tasavaltaa –teoksesta:
" Ulkopolitiikassa pelataan mielenosoitus- ja ulkonäköpolitiikan pudotuspeliä muistamatta,
että jo Ukko-Paasikivi pauhasi aikoinaan sen vaarallisuudesta. Kansakunta, joka ei tunne historiaansa eikä ole siitä mitään oppinut, joutuu valitettavasti kokemaan sen uudelleen. Monet merkit viittaavat siihen, että sillä tiellä marssitaan jo.”

ps. Olisi tärkeää muistaa, että Venäjällä on myös toisinajattelijoita. Heidät on valitettavasti vaiennettu. Liian monet heistä ovat joutuneet uhraamaan itsensä rehellisen ilmaisuvapauden alttarille.


Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.