Hyppää pääsisältöön

Suomen papit jatkosodan propagandisteina

Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli
Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli Marjut Tervola ja Suomen pyhä sota -teoksen kirjoittaja Jouni Tilli Kuva: Yle suomen pyhä sota

Suomi oli aktiivisesti hakenut liittolaista kansallissosialistisesta Saksasta. Ja kesäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi yhdessä osana Hitlerin "operaatio Barbarossaa" Neuvostoliittoon. Mannerheim kutsui päiväkäskyssä Suomen sotilaita "pyhään sotaan" ja "ristiretkelle". Uusia käsitteitä, joita ei talvisodan yhteydessä julkisuudessa vielä ollut käytetty.

Mannerheimin tiesi, että suomalaiset olivat tietoisia sodan hyökkäysluonteesta ja epäröivät sen oikeutusta. Päiväkäskyn uskonnollinen sävy toi sodalle uuden merkityksen. Papit ryhtyivät saarnaamaan uskonsodan puolesta.

Toimittajan kommentti

Tiesin ennen tätä juttua tehdessäni mielestäni melko paljon Suomen ja kansallissosialistisen Saksan yhteyksistä ja jatkosodan sotilasliittoon johtaneista poliittisista taustoista.
Silti minulle tuli Jouni Tillin teosta Suomen pyhä sota lukiessani täysin yllätyksenä, että jatkosota alkoi uskonnollisen hurmoksen saattelemana. Pappien osuudesta venäjävastaisessa propagandassa en tiennyt mitään.

Jumalanpalvelus kentällä
Jumalanpalvelus rintamalla Jumalanpalvelus kentällä Kuva: Lähde: SA-kuva kenttäpappi

Pyhään sotaan lähteminen ei suomalaisille ollut ollenkaan niin vaikeaa, kuin tänä päivänä voisi kuvitella. Uskonnollinen retoriikka läpäisi arjen ja politiikan, ja suomalaiset olivat Jumalaa pelkäävää luterilaista kansaa. Kirkko ja valtio olivat yhtä, ja valtion johdossa muut kuin vasemmisto jakoivat saman kristillisen maailmankuvan. Ja toisin kuin vaikkapa Saksassa, Suomessa kirkonmiehet olivat mukana myös politiikassa.

"En tiedä mitä Jeesus tekisi" Voitto Viro

Siitä, mikä oli Suomen papiston suhde kansallissosialistiseen Saksaan, kirjoittavat erittäin kiinnostavasti myös Markku Jokispilä ja Janne Könönen teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraat.

Kristinuskoa rienaava kansallissosialistinen Saksa sai suomalaiselta papistolta pääosin kannatusta. Jokisipilä ja Könönen kirjoittavat, että yhtenä syynä tähän oli valkoisen Suomen kirkollisten piirien kiitollisuus Saksan vuonna 1918 antamasta sotilaallisesta avusta. Liittolaisuus Saksan kanssa otettiin siis ainakin poliittisesti aktiivisten pappien keskuudessa vastaan tyytyväisin mielin.

Ja vaikka ensi ajattelemalla antikristillisellä natsi-Saksalla ja kristillisillä papeilla ei olettaisi olevan mitään yhteistä, oli bolsevismin vastustaminen sekä natseille että suomalaisille papeille sydäntä lähellä. Äärioikeistolaisuuskaan ei ollut vieras aatemaailma, sillä Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajista huomattava määrä oli pappeja ja pappeja oli kuulunut myös Lapuan liikkeeseen.

Jopa natsi-Saksan juutalaisvainot saivat tukea Suomen papistolta, Jokisipilä ja Könönen muistuttavat: "Kotimaa -lehti antoi täyden tukensa uudelle Saksalle ja hyväksyi myös juutalaisten oikeuksien rajoittamisen, mitä se vuonna 2005 heräsi pyytämään julkisesti anteeksi."

"Suomen sotilaat! Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan. Aseveljet! – Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran – nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen." Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky 29.6.1941

Piispa Theodor Heckel oli keskeinen hahmo Saksan ja Suomen kirkollisen yhteistyön syntymisessä. Hänen tehtävänsä oli uskotella Suomen kirkolle, että kristinusko ja natsismi on mahdollista yhdistää. Natsit olivat perustaneet oman kirkollisen peitejärjestönsä "Glaubensbewegung Deutsche Christen", jota Jokisipilän ja Könösen mukaan erityisesti IKL:n kansallismielinen papisto ihaili.
Luther-kortilla Heckel sai luotua henkilökohtaiset suhteet kirkon johtoon, esimerkiksi Kokoomuksen Paavo Virkkuseen. Ja vaikka moni suomalainen epäilikin Heckelin teorioita, perustettiin Luther-Agricola -seura, jonka jäsenyydestä ei oikein ilennyt kieltäytyä.
Sotilaspastori jakamassa ehtoollista kentällä
Sotilaspastori jakaa ehtoollista rintamalla Sotilaspastori jakamassa ehtoollista kentällä Kuva: Lähde: SA-kuva sotapappi

Toisaalta kristinuskoa kyseenalaistavia näkemyksiä virisi myös kansallismielisessä Suomessa. Akateeminen tiede kun keskittyi vuosisadan vaihteessa merkittävän paljon rotujen alkuperän tutkimiseen. Tässä mielessä suomalaisten kansa- ja kielitieteilijöiden kalevalaiset teoriat vastasivat monella tapaa germaanien alkuperän selvittelyä. Erityisesti vaalittiin ajatusta "puhtaasta" ja "alkuperäisestä" heimosta, jota kristinusko ei vielä ollut turmellut. Pohjoinen ulottuvuus oli keskeinen osa natsien germaanimyyttejä. Ja yritettiinhän suomalaisuuden ja arjalaisuuden välille löytää myös sukulaissiteitä.

Mutta miten sitten selitettiin, että pakanallisiin mytologioihin sekä johtajakulttiin pohjaava natsismi ja kristinusko eivät olleet keskenään ristiriidassa?
Yksinkertaista: Jeesus oli arjalainen!
Ja voimakas sankarihahmo tietenkin! Ei mikään ristillä riutuva nöyryytetty luuseri.

Ja kun vielä juutalainen Vanha Testamentti saatiin poistettua Raamatusta (eihän juutalaiset voineet olla Jumalan valittu kansa), oli natsimielinen kristinusko pihtisynnytetty.

Tunnustuskirkko (Bekenntniskirche) nousi vastustamaan tätä natsi-Saksan virallista evankelista kirkkoa, josta Suomessa myös varsin hyvin tiedettiin. Osa papistosta oli esimerkiksi pannut merkille eräiden tunnustuskirkon pappien päätymisen keskitysleirille jo 30-luvulla. Juutalaisvainotkaan eivät monen mielestä vastanneet lähimmäisenrakkauden toteuttamista käytännössä.

Mutta kun sota syttyi, muuttuivat myös papistossa mielialat.

Jouni Tilli analysoi kiinnostavalla tavalla, miten papit ryhtyivät kiertämään sekä Vuorisaarnan väkivallattomuuden periaatetta, että viidettä käskyä (Älä tapa):

Miten voi seurata Jeesusta ja tappaa vihollisia samaan aikaan?

Ei ongelmaa. Tätä olivat onneksi pohtineet kirkonmiehet jo ennen 40-luvun Suomen papistoa. Augustinukselta ja jopa Lutherilta löytyi helposti perustelut. Vanha Testamentti tarjosi oikean aarrearkun oivan sotaisia esimerkkejä. Apuun tuli myös "tottelemisen teologia", jossa maallinen esivalta edusti jumalallista esivaltaa ja maallisen esivallan totteleminen oli siis Jumalan tahdon noudattamista.

Vedottiin Suomen olevan Daavid, joka vastusti hirmuista jumalatonta Goljatia.

Sotilaspastori kenttähartaudessa
Sotilaspastori kenttähartaudessa Sotilaspastori kenttähartaudessa Kuva: SA-kuva sotapappi

Kiinnostavaa on, miten vanhan rajan ylittäminen Itä-Karjalaan saatiin perusteltua myös Raamatun avulla. Suur-Suomen valloittaminen löysi Apostolien teoista: Jumalan lempilapsi, Israelin kansa oli ilmiselvästi Suomen kansa, joka lunasti itselleen luvattua, pyhää maata - Karjalaa - itselleen elintilaksi.

Jatkosodan saarnojen perusteella on helppo tuomita papit kansallismielisiksi uskonkiihkoilijoiksi. Osa poliittisesti aktiivisista papeista tällaisia varmasti olivatkin. Mutta suuri osa kamppaili selvästi sodan oikeutusta perustellessaan. Mutta lopulta Jumalan sanansaattajakin on vain omaa nahkaansa pelastava ihminen. Aniharvalta onnistuu lähimmäisenrakkauden ja armon toteuttaminen käytännössä, jos esivalta määrää toista.

Kaiken kaikkiaan Tillin teoksen perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suurin osa papeista joutui painimaan uskonsa kanssa varmaankin samalla tavalla kuin Voitto Viro päiväkirjassaan:
"»En tiedä, mitä Jeesus tekisi, vaikka olen kysynyt sitä vuosikymmenten ajan, itseltäni, toisilta ja Raamatun sanasta» Viro puntaroi jälkikäteen, että hän olisi varmasti hävennyt koko ikänsä, ellei olisi osallistunut sotaan – vaikka omatunto olisikin velvoittanut kieltäytymään aseiden käytöstä."

Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä
Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä Sotilaspastorit jakamassa ehtoollista kentällä Kuva: SA-kuva sotapapit

Suomen pyhä sota ja Kolmannen valtakunnan vieraat olisi pitänyt kirjoittaa jo vuosikymmeniä sitten. On huolestuttavaa, että Suomessa on puhuttu ”ajopuuteoriasta” ja valtaosa suomalaisista uskoo mtv:n teettämän tutkimuksenmukaan edelleen ”erillissotaan” ja ”aseveljeyteen”, vaikka historiantutkijat ovat jo siirtyneet liittolaisuuden myöntämiseen. Suomi on onnistunut hämmästyttävällä tavalla pesemään puhtaaksi menneisyytensä. Esimerkkinä myös juutalaisten luovuttaminen Gestapolle, joka myönnettiin julkisesti vasta kymmenisen vuotta siteen. Ei ole samantekevää minkälaisena me sodan asetelman muistamme. Voi vain ihmetellä, onko menneisyyden unohtaminen Suomen tulevaisuuden kannalta järkevää tai edes mielekästä? Mitä opimme esimerkiksi kahden Saksan sodanjälkeisestä menneisyyden käsittelystä? Siinä missä BRD teki mittavaa työtä rehellisen tunnustustyön kanssa, vallitsi DDR:ssä sosialistinen sankariretoriikka. Suomi vaikeni kokonaan.

Suomen pyhä sota ja Kolmannen valtakunnan vieraat ovat karmivaa luettavaa juuri tällä hetkellä. Sillä kun laskee kirjat käsistään ja avaa iltalehdet, ei juuri huomaa eroa.

30-luvun vihollisasetelma tuntuu toistuvan järkyttävän samankaltaisella tavalla.

Tosin uskonnolla ja "Jumalan tahdolla" me emme enää oikeuta sodankäyntiä. Ne syyt jätämme jihadisteille.

"Kansakunta, joka ei tunne historiaansa eikä ole siitä mitään oppinut, joutuu valitettavasti kokemaan sen uudelleen." J.K. Paasikivi

Mutta vaikuttaa siltä, että venäläisistä on jälleen lupa sanoa ihan mitä vain. "Ja Putinista", Jouni Tilli huomauttaa: "ei ole tehty "antikristusta", vaan irrationaalinen mielipuoli, joka on täysin länsimaille kuuluvan "järjellisen" maailmankuvan tuolla puolen."

Historiantutkija ja ulkoasiainneuvos Juhani Suomi on kritisoinut jo vuosia terävästi Suomen Venäjä-politiikkaa. Tähän sopii hyvin lainaus Toisin ajattelevan tasavaltaa –teoksesta:
" Ulkopolitiikassa pelataan mielenosoitus- ja ulkonäköpolitiikan pudotuspeliä muistamatta,
että jo Ukko-Paasikivi pauhasi aikoinaan sen vaarallisuudesta. Kansakunta, joka ei tunne historiaansa eikä ole siitä mitään oppinut, joutuu valitettavasti kokemaan sen uudelleen. Monet merkit viittaavat siihen, että sillä tiellä marssitaan jo.”

ps. Olisi tärkeää muistaa, että Venäjällä on myös toisinajattelijoita. Heidät on valitettavasti vaiennettu. Liian monet heistä ovat joutuneet uhraamaan itsensä rehellisen ilmaisuvapauden alttarille.


  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Varis on fiksumpi kuin koira

    Linnut ovat yllättävän viisaita

    Linnut kiehtovat monia, myös minua. Ne ovat kauniita, kevyitä ja laulutaitoisia. Eniten kadehdin niiden lentokykyä. Linnut ovat myös fiksuja ja sosiaalisia. Olen usein kuulevinani, että ne siellä puiden latvoissa vitsailevat ja naureskelevat keskenään meille maan matosille.

  • Oletko sivistynyt? Pitäisikö olla?

    Mitä sivistys perimmiltään on?

    Nykyään saatetaan jopa rehennellä sivistymättömyydellä, jota virheellisesti kutsutaan toisinaan myös kansanomaisuudeksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Thanksgiving – perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Amerikkalaisten kiitospäivä on perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Sukulaiset ja ystävät koolle ja kalkkunaa pöytään, thank you! Marraskuun neljäntenä torstaina eli tänä vuonna juuri tänään amerikkalaiset Yhdysvalloissa ja ympäri maailman viettävät Thanksgivingiä eli kiitospäivää.

  • Seppo Puttonen: Sally Salmisen Katriina on turhaan unohdettu suurteos

    Seppo Puttosen verkkolukupiirissä Sally Salmisen Katriina

    Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjana on Sally Salmisen Katriina (1936). Oman aikansa bestseller on painunut sittemmin unholaan - aivan suotta. Lukupiirin vetäjä Seppo Puttonen haluaa tehdä Katriinan kunnianpalautuksen. Hän kertoo, mikä romaanissa on hienoa.

  • Kun urheilijat rahan perään lähtivät

    Vellu Ketola ja Hexi Riihiranta? Hehän pelaavat rahasta!

    Yle Teemalla on käynnissä upea 10-osainen Urheilu Suomi -sarja. Siinä käydään kattavasti läpi maamme merkittävimmät urheiluhenkilöt, saavutukset ja ilmiöt urheilun ympärillä. Teeman Elävä arkisto komppaa kolmella ohjelmalla, joissa nousevat esiin suomalaisille rakkaat urheilulajit. Historiallinen urheilupaketti Teemalla: Torstaina 23.11. klo 22.45, perjantaina 24.11.

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.