Hyppää pääsisältöön

Varattomat nuoret opintielle pääsylipputuloilla

Henkinen ja aineellinen jälleenrakennus sodanjälkeisessä Suomessa vei aikansa. Oli puutetta ja köyhyyttä, ja se heijastui lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksien kapeutena. Lyhytelokuvassa Lahja nuoruudelle vuodelta 1952 kerrotaan pyrkimyksistä saada alkuun vähävaraisten nuorten opiskelun turvaavat opintorahastoyhdistykset, jotka keräsivät varoja muun muassa pääsylipuilla.

Kaikki nuoret eivät olleet yhtä onnekkaita kuin ohjelmassa esitelty runoilija Kaarlo Sarkia. Poikkeuksellisen lahjakkaan, mutta vähävaraisesta kodista lähteneen Kaarlo-pojan elämä sai ratkaisevan käänteen opettajastaan ja tukijastaan, jota kannusti auttamistahto.

Maassamme oli aloitettu yhdistystoiminta, jonka tarkoituksena oli estää lahjakkaiden nuorten koulutuksen jääminen pelkästään sattuman varaan. Pyrkimyksenä oli saada jokaiseen kuntaan oma opintorahastoyhdistys, jonka tehtävänä oli mahdollistaa lahjakkaiden vähävaraisten nuorten koulutus. Asian onnistuminen oli aatteellisten yhdistysten käsissä. Jos maamme kaikki aatteelliset yhdistykset suostuisivat korottamaan huvitilaisuuksien pääsylippujen hintoja ja luovuttamaan näin saadut varat kuntansa nuorten hyväksi, olisi monen varattoman nuoren opiskelu turvattu.

Useilla tahoilla suhtauduttiin suopeasti nuorten auttamiseen. Nurmijärvellä nuorisotyölautakunnan koolle kutsuma kansalaiskokous päätti yksimielisesti perustaa opintorahastoyhdistyksen. Kannatusta löytyi myös valtion nuorisotyölautakunnassa sekä Suomen nuorisojärjestöjen edustajistossa. Sosiaaliministeriö ja opetusministeriö lähettivät asiaa koskevan aineiston kunnille valmisteltavaksi lautakunnissa.

Poliittisten päättäjien näkemys asiasta tuli ohjelmassa esille kiintoisalla tavalla, kun Yleisradion ohjelmajohtaja Jussi Koskiluoman johtama Pienoisparlamentti keskusteli opintorahastoyhdistyksistä. Näkemyksensä ilmaisivat muiden muassa kansanedustajat Hertta Kuusinen, Väinö Leskinen, Esa Kaitila ja Viljami Kalliokoski.

Teksti: Teuvo Niiranen

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto