Hyppää pääsisältöön

Heimosota kaukalossa: käsikirjoitus

MOT-tunnus

Tommi Kovanen, ex-kiekkoilija:
”. . . kylkiluut ja kaikki hampaat ja leukaluu kahdesta kohtaa murtui, että siinä oli niin monta palasta, että se, meni viikkoja, että saatiin kaikki luut kasaan”

Heimosota kaukalossa

Kotimainen jääkiekkokausi alkaa, kun SM-liigan runkosarja ylihuomenna keskiviikkona pyörähtää käyntiin.

Kimmo Rannisto, toimitusjohtaja, SM-liiga:
”. . . jos viime kaudesta mitään haikuja vois ottaa tälle tulevalle kaudelle, niin kyl mä innolla lähtisin tätä odottamaan: hyvätasosta peliä ja, ja sitten ehkä odottaisin, että taas nousee uusia, hienoja tähtiä esiin.”

MOT:
”Millaista kautta odotatte kaupallisesti?”

Kimmo Rannisto:
”No, mä toivoisin niin, että, et hieman parempaan koko ajan mentäis. Et kyl meillä niinkun haasteita riittää tän liigan parissa monellakin joukkueella. Sillä, että pystyttäis tuottamaan hyvä tapahtuma niille ihmisille, jotka haluu tulla sinne katsomaan.”

SM-liigassa pelaa kauden mittaan puolen tuhatta nuorukaista ja miestä. Yksi on kuitenkin joukosta poissa. 546 liigaottelua pelannutta Tommi Kovasta ei enää kaukalossa nähdä.

Kovasen kiekkouran päättymisen kunniaksi Mikkelissä pelattiin elokuun alussa tribuuttiottelu. Siinä kohtasivat liigajoukkue Rauman Lukko ja Kovasen kokoama Tommim Boja, jossa vilisi nykyisiä ja entisiä tähtipelaajia.

Tommi Kovanen ei lopettanut liigauraansa omasta halustaan. Neurologi määräsi hänet lopettamaan.

MOT:
” Osasitteko odottaa, että peliuranne loppuu pahaan loukkaantumiseen?”

Tommi Kovanen:
”Totta kai se riski on aina olemassa, mutta ei sitä . . . en mä odottanut, että kyllä mä olisin tietenkin halunnut pelata, ja harvemmin sitä joutuu noin pahaan tärskyyn kukaan lopettamaan.”

Kimmo Rannisto:
”Kun ajattelee, minkä kokosia pelaajat nykyään on, isoja miehiä 80–100 kiloa, ja sit kun siellä luistellaan viittäkymppiä vastakkain, niin joskus voi käydä vahinko siinäkin. Siitä mä toivoisin, et päästää eroon, jos joku kuvittelee tai pohtii semmosta, et on hienoo taklata joku kovaa jostain pimeästä kulmasta. Niin ne ei kuulu jääkiekkoon.”

Viime vuoden tammikuussa Espoon Blues tuli Raumalle vierailulle. Ottelua kotijoukkue Lukkoa vastaan oli pelattu yksitoista sekuntia, kun espoolaisten hyökkääjä Tommi Huhtala taklasi Kovasen takaapäin laitaan.

MOT:
”Oletteko olleet yhteydessä Tommi Huhtalaan tuon taklaukseen jälkeen?”

Tommi Kovanen:
”En kommentoi.”

MOT:
”Jos tapaisitte nyt Huhtalan, niin mitä hänelle sanoisitte?”

Tommi Kovanen:
”En pysty kyllä sanomaan . . . mutta kai mä tervehtisin häntä niin kuin ketä muutakin kanssapelaajaa, musta on turhaa muistella menneitä, ja en mä edelleenkään usko että hän tarkoitti tehdä niin mutta . . .”

MOT:
” Missä vaiheessa silloin tajusitte, että nyt kävi pahasti?”

Tommi Kovanen:
”Tietysti sillä hetkellä tiesin, että jotain kävi, mutta siinä meni niin monta paikkaa . . . kylkiluut ja kaikki hampaat, ja leukaluu kahdesta kohtaa murtui, että siinä oli niin monta palasta, että se meni viikkoja, että saatiin kaikki luut kasaan ja sanotaan, että sen kevään aikana . . . mä huomasin itsessäni aika isoja muutoksia ja kävin paljon kaikissa testeissä ja karu totuus sitten tuli ilmi.”

MOT:
”Onko SM-liiga turvallinen pelaajille?”

Kimmo Rannisto:
”Kyl mä toivoisin niin. Ja, ja, tota, se on aihe, joka puhututtaa ja aihe, johon me yritetään kovasti löytää keinoja, jotta pelaajat pystyis tulemaan töihin ja olla siellä yhtä turvallisesti kuin minä tai vaikka sinä. Tietenkin pelin luonteeseen liittyy kontaktia, pelin luonteeseen liittyy paljon kamppailua. Ja se aihetuttaa ja altistaa sitten törmäilyihinkin siellä.”

SM-liigassa rangaistusvalta on ottelun aikana erotuomarilla, joka voi laittaa sääntöjä rikkoneen pelaajan jäähylle tai ajaa pois pelistä. Ottelun jälkeen liigan nimittämät kurinpitäjät voivat antaa lisärangaistuksia.

MOT on koostanut liigan kurinpitopäätöksistä tilaston syksystä 2007 viime kevääseen. Päähän kohdistuvia taklauksia on päätynyt kurinpitokäsittelyyn suhteellisen tasaista tahtia.

Kimmo Rannisto:
”Tietenkin olisi hienoa toivoa, että tällasta listaa ei olis ollenkaan, eikö vaan? Mut sitten yhtä aikaa pitää sanoa niin, että jos ei sitä oo, niin silloon mä vähän luulen, pelin luonteen vuoks, niin et kukaan ei tee hommia. Et kyl sellanen kuuluu olla. Ja sen vuoksi meidän kurinpitojärjestelmääkin on täs nyt vähän kiristetty viime kaudella. Ja sit sitä viel kiristetään tällä tulevalla kaudella uudestaan. Et, et rangaistusten skaala tulee nousemaan, jos siellä tapahtuu isoja rikkeitä, myöskin kauden aikana.”

Jarmo Saarela, toiminnanjohtaja, pelaajayhdistys:
”. . . tää taulukko mun mielestä osoittaa niin kuin selkeästi sen, että tää kurinpito on mennyt niin kuin tiukempaa linjaan, joka on ollut selkeesti myös meidän näkemys tän asian ja toive ja suuntaus tän asian suhteen(, ett jos joku ylireagoi siellä kentällä tavalla tai toisella niin siitä jatkossa tulee antaa kovempia rangaistuksia ja esim. kurinpitojärjestelmän lähtee nykyään siitä, että jos sama kaveri esim. tällä kaudella tai aiempina kahtena kautena syyllistyy samantyyppiseen rikkeeseen, niin silloin se sanktio, seuraamus siitä rikkeestä kovenee.”

Kimmo Rannisto:
”. . . jos kaks kautta sitten annettiin yhteensä viiden pelin ottelukielto päähän kohdistuneista taklauksista, niin kuluneella kaudella, tai päättyneellä kaudella, oli 27 pelin kielto niistä, niistä päähän kohdistuneista taklauksista. Et kyl se skaala on noussu. Ja, ja ollaan puututtu siihen tota kautta. Mutta edelleen mä korostaisin sitä asiaa niin, että pelaajat päättää kaukalossa, millä tavalla he taklaa. Ja pelaajat päättää kaukalossa, millä tavalla he on valmiita ottaa taklausta vastaan.”

MOT:
”Miksi päähän kohdistuvia taklauksia nähdään edelleen SM-liigassa niin paljon?”

Jari Levonen, päätuomari, SM-liiga:
”Vauhdit on kasvanut ja sitten se, että toi . . . nuoret pelaajat hakee hakee toi pelipaikkaa väliin hinnalla millä hyvänsä ja ollaan joukkojen eteen ja oman uran eteen isoja taklauksia ja näitä, niin rapatessa roiskuu ja siellä sit välillä kädet nousee ylös ja tulee näitä ikäviä tilanteita.”

Antti Boman, päätuomari, SM-liiga:
”Sanktiot, jos ne on riittävän kovat, on mahdollista että ne loppuu siihen, mutta sit se on tietysti toinen homma, että tuleeko siitä liian varovaista siitä pelistä, mutta sanktioilla.”

MOT:n selvityksen perusteella tappeluiden määrä näyttää SM-liigassa vähentyneen. Muutama vuosi sitten kuripitoon päätyi parikymmentä tappelua kauden aikana; viime kaudella enää neljä.

Alpo Suhonen on Suomen ansioituneimpia jääkiekkovalmentajia. Hän on valmentanut niin Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa kuin Pohjois-Amerikassakin. Nyt Suhonen toimii Itävallan jääkiekkoliitossa johtajana.

Alpo Suhonen, urheilujohtaja, Itävallan jääkiekkoliitto
”Siis, verrattuna kaikkiin muihin Euroopan sarjoihin . . . niin mä luulen, että SM-liigassa tappeluita
ja päähän kohdistuneita taklauksia on eniten. En pysty sitä todistamaan kyllä mitenkään, mutta aika pitkän uran tehneenä Sveitsissä ja nyt Itävallassa, niin, niin, tota, kyl tuntuu, että Suomen SM-liigasta saa lukee näistä paljon enemmän kuin siellä.”

Alpo Suhonen:
”Suomessa jääkiekko on, ihan ansaitustikin kyllä tietysti, saavuttanu valta-aseman. Ja sehän tarkottaa tietysti sitä, että on rakennettu jäähalleja, on hyviä valmentajia, paljon pelaajia. Niin ehkä pieni ylimielisyyden häivä siihen on sit tullu, että, että tota, me voidaan myöskin tapella ja myydä väkivaltaa.”

MOT:
”Kuka päättää tappeluista otteluista, pelaajat vai valmentajat?”

Kimmo Rannisto:
”Toivottavasti niistä ei päätä kukaan. Ja sit jos semmonen tappelu tulee siellä, niin kyllä mä jotenkin haluun uskoo, et se on sit pelaajien keskinäinen kähinä. Tappelu ei kuulu mihinkään jääkiekkoon, ja sitä ei hyväksytä täällä. Ja me ei haluta sen, sen, sen läsäoloa näis meidän peleissä, liigassa. Tänne se ei kuulu.”

MOT:
”Mut niin kutsuttu lajin sisäinen koodistohan sallii tappelut?”

Kimmo Rannisto:
”Niin, se on ehkä pelaajien keskinäistä keskusteluu, sit siitä, että miten ne siellä toimii.”

MOT:
”Kuka päättää tappeluista otteluissa, pelaajat vai valmentajat?

Pasi Nielikäinen, vakuutusasiamies, ex-kiekkoilija:
"Sekä että.”

MOT:
”. . . pelaajat vai valmentajat?”

Sami Helenius, teknisentyönopettaja, ex-kiekkoilija:
”Pelaajat.”

MOT:
”Onko näin aina?”

Sami Helenius:
”On.”

Muutama vuosi sitten pelaajauransa lopettanut Pasi Nielikäinen oli yksi SM-liigan kovaotteisimmista pelaajista. Hän pelasi 389 liigaottelua ja istui niissä 875 minuuttia jäähyllä.

MOT:
”Millaisia tapauksia teillä on urallanne, joissa valmentaja on päättänyt?”

Pasi Nielikäinen:
”No, mä en lähde ruotimaan niin syvälle. Mutta, tuota, voin kertoa, että on, on määränny. Ja totta kai siinä pelaajalla pitää olla kuitenkin semmonen kritiikki myöskin sitä valmentajaa kohtaan. Että ihan kaikkiin sotiin ei lähetä.”

MOT:
”Oletteko kieltäytynyt joskus tappelusta?”

Pasi Nielikäinen:
”No, kyllä olen sanonut, että ehkä ei oo mikään maailman paras idea lähteä tappelemaan tätä kaveria vastaan.”

Jarmo Saarela:
”Kyllä mä lähden liikkeelle siitä, että pelaaja vastaa aina teoistaan siellä kaukalossa, ja se on tota niin kuin selkeä lähtökohta, mutta turha sitä on kaunistella, kyllä meillä on täällä Suomessakin ollut sellaisia valmentajia, jotka tietyissä tilanteissa on antanut selkeästi vinkkiä pelaajalle, että nyt on sitten vaikkapa tappelun paikka.”

Pasi Nielikäinen:
”Totta kai siinä yritetään voittaa se tappelu. Mutta niin, niin, se on vaikee kertoo niinkun ulkopuoliselle. Et siihen lajiin, niinkun jääkiekkoon, niin siihen pitää kasvaa sisälle, ja sitten tietää tota koodistoa ja pukukoppielämää ja, ja . . . Kovat pelaajat tappelee kovien pelaajien kanssa. Ja sitten, tuota, mikkihiirit tappelee, jos ne tappelee, niin mikkihiirien kanssa.”

MOT:
” Oletteko te itse koskaan käskenyt pelaajaa hakkaamaan vastustajan riveistä jonkun pelaajan?”

Alpo Suhonen:
”No mä olen seit, seit, kuus . . . seitkyt-kuuskytluvun tuote, eli kyllä munkin valmentajahistoriaan 70-luvulla kuulu aivan varmasti tämmönen ylikorostunu aggressiivinen joukkueen valmentaminen. Ja se, että olenko käskeny suoraan nyt jotakin lyömään johonkin, jotakin päähän, niin tietysti muisti on tämmönen valikoiva, että, että tota . . . ”

MOT:
”Jos SM-liiga haluaa lopettaa tappelut, miksei SM-liiga lopeta niitä esimerkiksi asettamalla kunnon sanktiot?”

Kimmo Rannisto:
”Niin . . . Siinä on myöskin sellanen asia niin, että, että, millä tavalla pelaajat ja valmentajat ja juokkueetkin niin haluaa suhtautua. Ja silloin sellaset ennalta sovitut tappelut, niin ne on asioita, joihin me puututaan erittäin niinkun rankalla kädellä, jossa, . . . jos se selviää.”

Alpo Suhonen:
”Mutta en kiellä sitä, että olen, olen myös kokenut, että tämmönen aggressiivinen pelityyli kuuluu jääkiekkoon. Mutta sen jälkeen, kun mä vietin aikaa Pohjois-Amerikassa pitkään, ja näin mitä se todella on, niin täy . . . täydellinen mielenmuutos on tapahtunut. Ei . . ., sitähän ei voi missään tapauksessa hyväksyä. Eli, et niinkun, et tappeluiden, et tappelut muka kuuluu niinkun olennaisena osana tähän peliin! Jääkiekko on ainoa peli, jossa semmonen hyväksytään. Ja mä en, mä en kerta kaikkiaan ymmärrä, että miksei sitä poisteta, miksei sitä kerta kaikkiaan kielletä.”

Alpo Suhonen:
”. . . esimerkiks viime MM-kisoissa Minskissä, jossa oli Kansainvälisen jääkiekkoliiton kongressi . . . ja esitin siinä ryhmässä, missä mä olin, tän kysymyksen, että koska me keskustellaan näistä tappeluista. Niin siel tuli täydellinen hiljasuus. Se ei kuulunu agendaan.”

Maailman rahakkaimmassa kiekkoliigassa NHL:ssä osa seuroista markkinoi itseään niin paljaalla pinnalla kuin tappeluillakin.

Puolustaja Sami Helenius on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut suomalainen jääkiekkoilija, joka on hankkinut Pohjois-Amerikassa elantonsa tappelemalla.

Sami Helenius:
”Valtameren taakke, kun menee, ensimmäiselle treenicampille, niin siellä sanottiin, että pelaa niin kuin iso mies. Elikkä ei sanottu määrätyssä mielessä tappele, mut kyllä rivien välistä, välistä oli luettavissa. Ja tietysti semmonen homma on sanottava, että maalintekopelihän tää on, mutta allekirjoittanu ei ois tehny kyllä yheksän vuoden uraa Pohjois-Amerikassa, jos ei ois ottanu tätä tappeluhommaan vakavissaan.”

MOT:
”Miten vaikeata eurooppalaisena oli murtautua tähän rooliin NHL:ssä?”

Sami Helenius:
”Henkisesti todellakin vaikeeta. Ei siinä . . . Ensireaktio, no, ihan viimesiinkin tappeluihin on se pelko. Että sitä ei oo niin rutinoitunut kuin ne pohjoisamerikkalaiset pelaajat, kun nehän tekee siellä ihan niinkun nuoresta pitäen. Et kyllä siinä sai ittensä kanssa painia pari kolme vuotta ennen kuin se lähti vähän niinkun tulee rutiininomanesti.”

Jukka Suutari, kykyjenetsijä, pelaajakoordinaattori:
”. . . ajatellaan, että hän menee Pohjois-Amerikkaan pelaamaan heidän ehdoillaan 20-vuotiaana. Hän joutuu rooliin, jossa hän joutuu ilta toisensa jälkeen tappelemaan ihmisten kanssa, jotka on sitä tehneet jo viisi viisitoista vuotta. Hän luo itselleen uran, hän ottaa pelipaikan, joita oli yks per joukkue tossa vaiheessa NHL:ssä. Vielä vähemmän pelipaikkoja kuin maalivahdeilla. Hän ottaa sieltä pelipaikan yhtenä maailman parhaimmista heidän maaperällään, heidän säännöillään, vieraasta kulttuurista tulleena. Samille pitää mun mielestä antaa jääkiekkoleijonan titteli.”

Jukka Suutari on toiminut muun muassa kykyjenetsijänä ja pelaajille työpaikkoja etsivänä agenttina. Hän erikoistui kovaotteisten pelaajien etsimiseen ja edustamiseen.

Jukka Suutari:
”Doug Shedden tuli IFK:hon, ja tapasin hänet ensi kerran tuolla IFK:n pukuhuoneessa, oltiin menossa Hirschovitsin polttareihin, ja Kimillä oli siin vaiheessa polttariasu päällä, naisten leninki, siitä lähti mun ja Sheddenin ystävyys. Juteltiin Sheddenin kanssa, hän kysyi heti, että löytyisikö jostain hänelle tällaista fyysistä kaveria, ja mä olin yrittänyt aloittaa ystävääni Patrick Lostedtia siinä Kiekko-Vantaan mestisjoukkueesta SM-liigaan. Patrick sai mahdollisuuden, ensimmäinen harjoitusottelu, hän hoiteli Saipan kaksimetrisen slovakkipakin joka oli jo tapellut NHL:ssä, sai saman tien sopimuksen . . . sitten jopa yllättävänkin sympaattiset SM-liigajoukkueet alkoi soittelee mulle, että mistä saatais tämmöinen jätkä ja tämmöinen jätkä . . . tuli Jone ”Teurastaja” Virtanen, Riku ”Rystyset” Rahikainen. Mä vaan annoin lempinimet mun kavereille, ja yhtäkkiä ne oli tollasii mielenkiintoisii, vaarallisii nimiä, että se oli tahatonta, mutta se tappelukulttuuri muuttui Suomessakin muutamaksi vuodeksi, ja ollaan Sheddenin kanssa pari kertaa naurettukin, että me laitettiin Suomi sekaisin,”

MOT:
”Harmittaako teitä, että olitte mukana tuomassa tappelukulttuuria Suomeen?”

Jukka Suutari:
”Ei, se ei sinänsä harmita, harmittaa vain se, että se kulttuuri oli Suomessa uutta ja kiehtovaa ja vaarallista semmoisille ihmisille, jotka ei ymmärrä, että se on vaan siinä lajissa. Että kaiken maailman nakkikioskikovanaamat tulee sitten muakin haastamaan vaikka rauhallisessa illanvietossa tappeluun, että haluuks sä turpaan, haluutsä tapella. No en todellakaan.”

Sami Helenius:
”. . . jos esimerkiks oma joukkue on vähän unelias, ei peli lähe käyntiin, niin sillä yritetään, tämän oman joukkueen tappelija sytyttää joukkueen. Välillä tähtipelaajan liian kovia otteita pyritään ehkäsemään tappelulla. Ja välillä on vaan paljon virtaa ja pojat tahtoo vähän mitellä voimiaan.”

Jukka Suutari:
”Tässä on alkulämmittely tuolla Turku-hallissa, Tepsin ruotsalaispelaaja Andreas Jämtin oli laukonut kiekon IFK:n päätyyn, ja Doug Shedden pyytää Patrick Lostedtin luokseen ja sanoo, että ’hoida homma’. Ja Patrick hoiti homman aika hyvin.”

MOT:
”Miksei vastustajan päätyyn saa alkulämmittelyssä laukoa kiekkoa?”

Jukka Suutari:
”No miksi saisi? . . . Se on sama kuin menisit vähän hiekkalaatikolle ja auot päätä joltain pikkupojalta ja otat siltä lapion pois, kyllä sitä alkaa harmittaa. Ett sä vaan teet. Ja jos sä oot niin urpo, että sä lauot kiekkoo vastustajan päätyyn alkulämmittelyn aikana, kyl sä oot aika tyhmä, ja jos sä et tiedä, saat turpaas sen jälkeen. Kanadassa jos sä meet ees sen keskiviivan yli, niin siit voi alkaa joukkotappelu. On nähty monta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana eri sarjoissa. Sä et vaan tee niin. Se on pyhä alue. Se on alkulämpö. Sun puoli, meidän puoli, tuut meidän puolelle, sä maksat hinnan. Se tiedetään. Ei siitä tarvii puhuu.”

MOT:
”Lajin ulkopuolellahan tämmöistä asiaa ei ymmärretä ollenkaan?”

Jukka Suutari:
”Ei varmasti, ja jos tämmöset lait olis normaalielämässä, niin emmä haluis varmaan elääkään, niin sit sais varmaan pelätä joka askelta. Mut tää on machokulttuurii tää laji, ja tässä on kaks heimoo vastakkain, ja heimosodat on varsin viihdyttäviä - vaikka verisiä.”

MOT:
”Onko suhtautumisenne tappeluihin muuttunut kiekkouran lopettamisen jälkeen?”

Sami Helenius:
”On. Että, tota, itse kun juniorivalmennuksen puolella toimin, niin ehdottomasti en lähde sitä valmennusmetodeihin sekottamaan. Taitopeli, maalintekopeli – taidon kautta pitää pelejä voittaa. Sit jos se tulee se tappelu jossain vaiheessa, se tulee vanhemmalla iällä. Hyväksyisin sen junioreissa, jos se tulee tunteenpurkauksena. Mutta tommonen ihan pelkkä tappelu ilman mitään reaktiota tai aiheuttajaa, niin en hyväksy.”

Jukka Suutari:
”. . . edelleenkin mä näen myös niitäkin tappeluita paljon tai tilanteita, mistä mun mielestä pitäisi tulla tappelu mutta säännöt suojelee näitä, jotka rottailee oikeesti ja harjoittaa väkivaltaa ihmistä kohtaan. Sä lyöt mailalla jonkun ranteen rikki, sä et voi puolustautua siitä, ja sitten säännöt suojelee sitä rikkeen tekijää. Jos sä käyt hänelle kostamassa, niin sä saat todennäköisesti pidemmän pelikiellon, vaikka sä olet toiselle ihmiselle mailalla aiheuttanut aika pahan ruumiinvamman.”

MOT:
”Antakaa esimerkki jostain suomalaisesta rottapelaajasta?”

Jukka Suutari:
”(Naurua.) Mä mietin kenet mä haluun sanoa. . . Mä en halua sanoa Jarkkoa . . . Jarkko on liian ilmiselvä . . . Leo Komarov on ihan huippu . . . Pasi Nielikäinen oli nuorempana aika hyvä sellainen ja sen näki useamman kerran, kun Pasi tulee täysin päin, oli varmaan SM-liigan nopein luistelija suorassa luistelussa, niin moni pakki alkoi oikeasti pelkäämään. Jarkko Ruutu samoin ja myös nuori Toni Mäkiaho oli tosi arvaamaton, saattoi tehdä mitä vaan.”

Alpo Suhonen:
”. . . .nää terveydelliset ongelmat ja vammat, mitä siitä seuraa, niin nehän on ihan fataaleja. Periaatteessa ihmisiä hyvin nuorena kuolee, tulee työkyvyttömäks, mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, huumeongelmia – mä oon kaikkea nähny siellä. Ja, ja, siis se nyt ei hirveesti mielikuvitusta tarvi, kun vierestä seuraa kundia, kun pelataan esimerkiks kolme peliä viikossa, niin vierestä seuraa kundia, kun tietää, että okei, tuol vastustajajoukkueessa on toi kundi ja sitä vastaan mä tänään joudun tappeleen. Niin se stressi, pelko, se on valtava. Niin ei se ihme, jos siihen sit vedetään efedriiniä ja, ja rauhottavia pillereitä ja viinaa, ja ties mitä.”

Jukka Suutari:
”. . . tää on väkivaltaa, tää on kaukaloväkivaltaa. Ei se että kaksi miestä ottaa toistensa kanssa pienen myllyn. Tässä on oikeesti tilanteita, missä tuotetaan toisille ihmisille semmoisii ruumiinvammoi, että varmaan kärsivät vielä myöhemmin elämässään niistä hyvinkin paljon.”

Sami Helenius:
”Mä näkisin väkivallan semmoseks, näitä ns. ykspuolisia tappeluita. Et kaveri kenen kanssa sä lähet tappelee ei oo valmis, sä et anna sille mahdollisuutta puolustautua. Elikkä näitä pimeestä kulmasta olevat lyönnit kautta taklaukset. Mä näkisin sen erittäin negatiivisena väkivaltana.”

MOT:
”Minkä takia pelaajat kohtelee toisiaan tällä lailla kaukalossa? Taklaa siis päähän suoraan päähän?”

Jukka Suutari:
”Hyvä kysymys. Uskoisin vaan, että kun sä oot niin kiinni siinä hetkessä ja sulta otetaan pois aikaa ja tilaa ja sul tulee se perimmäinen vaisto selviytyä, toi on kuitenkin kamppailua ja me ollaan vaan eläimiä, että toi on ihan . . . uskon että tos ihminen on alkukantaisimmillaan ja tavallaan vaistojen varassa niin ei vaan nää, voisko sanoo kauniisti, yhteiskunnan normit ja muut, ne ei päde tuolla, että ihmisestä tulee saalistaja ja mieluummin sä olet varmaan se saalistaja kuin saalistettu.”

Pohjois-Amerikassa useat entiset pelaajat ovat haastaneet NHL-liigan eli seurat oikeuteen. Pelaajien mukaan liiga on saattanut heidän terveytensä vaaraan suosimalla loukkaantumisia aiheuttavaa kovaa peliä tappeluineen ja ylikovine taklauksineen. Pelaajat väittävät myös, että seurat ovat piilotelleet tietoja aivotärähdysten vakavuudesta.

Sami Helenius:
”. . . kun farmissa pelas sillon vähän yli kakskymppisenä tuolla Kanadassa, niin siellä kun vähän päähän kolahti, niin siinä otti vaan Buranaa. Ja eipä siinä paljon ruvettu kyselee, että mikä on vointi tai heikottaako.”

Kimmo Rannisto:
”. . . mä toivon, et me niinkun pystytään pelaamaan tätä pelii täällä, keskittyy tän pelin sisältöön ja tuottaa sitä hyvää elämystä sinne katselijalle ilman, et meidän pitäs pohtia sitä, et niin moni vammautuu tai tulee vaurioita, niin että pitää ruveta pohtimaan jotain, jotain oikeudenkäyntitoimenpiteitä työnantajaa kohtaan. Semmonen tilanne olis erittäin valitettavaa, ja silloin tää olis vaikeuksissa kyllä koko liiga.”

Alpo Suhonen:
” . . . jos ajatellaan, paljaalla nyrkillä lyödään päähän muutaman kerran, niin sehän on selvä, että se on erittäin, erittäin vaarallista ja, ja . . . Mut että tää, että niistä vaietaan, niin eiköhän se oo joku sellanen niinkun sisäinen, sisäinen laki, että, että, tota, jos, jos näistä asioista kovin julkisesti puhutaan, niin, niin saattaa olla, että valmentajat ja seurajohdot ei tykkää siitä.”

MOT:
”Pelkäsittekö koskaan, että aiheutatte vakavan vamman vastustajalle lyömällä tai taklaamalla kovaa?”

Sami Helenius:
”En.”

MOT:
”Miksi?”

Sami Helenius:
”No, sitä ei vaan siinä hetkessä ajattele. Just niin kuin sanoin, että sä tahdot pelaa kovaa, mutta eihän sitä kenellekään mitään niinkun loukkaantumista toivo, mutta ei tommosia asioita kesken pelin tuu ajateltua.”

MOT:
”Onko niin kuitenkin, että kovien taklausten ja lyöntien tarkoituksena on satuttaa vastuttajaa?”

Sami Helenius:
”Mitäs niitä viisaita sanontoja, satuttaa, mutta ei vahingoittaa.”

Kimmo Rannisto:
”. . . jos joku sanoo, et tahallaan yrittää satuttaa toista taklaamalla, niin, niin sit, se on vähän erikoinen asia.”

MOT:
”Mut joka tapauksessa monet pelaajat sanovat näin ihan suoraan?”

Kimmo Rannisto:
”Okei. Sit, sit heidän täytyy niinkun käsitellä se omassa päässään. Siihen mä en voi vaikuttaa, et miten he sen niinkun ajattelee, mikä heidän motiivi sit on tehdä sitä asiaa.”

Pasi Nielikäinen:
”Kyllä olen aiheuttanut, varmasti. Mutta, tuota, olen itsekin loukkaantunut. Että se on menny varmaan aika lailla yks yhteen.”

MOT:
”Kuinka monta aivotärähdystä te itse saitte pelaajauranne aikana?”

Pasi Nielikäinen:
”No, tuota, moni vois luulla, että niitä tuli aika paljonkin, mutta oisko niitä joku kolme neljä tullu.”

MOT:
”Millaisia ne olivat?”

Pasi Nielikäinen:
”No, pienessä nokkapokassa on tullu. Ja, ja, ja on tullu mailaa ja kyynärpää, ja kerran on tullu laitakin sitten esille . . . vastaan.”

MOT:
”Miltä tuommonen kunnon aivotärähdys tuntuu?”

Pasi Nielikäinen:
”No, sitten kunnon aivotärähdys niin se tuntuu sitä, et, tuota, pahoinvointia, oksentelua. Ja, tuota, pelikaverit pitää sitten lääkärin määräyksestä kaveria hereillä, että se ei saa nukkua seuraavana yönä. Että aika raakaa.”

MOT:
”Miten vertaisit pelaajien keskinäistä kunnioitusta SM-liigassa ja NHL:ssä?”

Mikael Granlund, hyökkääjä, Minnesota Wild:
”Se on ihan hyvä mun mielestä, vois olla vielä isompi. Mun mielestä Pohjois-Amerikassa se on aika hyvällä tasolla, mutta Suomessa se voisi olla isompi, että missä kohtaa taklataan ja missä kohtaa annetaan mennä. Ja vielä semmoinen, että ei tuu mitään loukkaantumisia.”

Pahan aivotärähdyksen saaneen Tommi Kovasen jäähyväisottelua oli seuraamassa pari tuhatta katsojaa.

Tommi Kovanen:
”Tietysti ensimmäisenä aivotärähdyksestä tai siit tällistä tulee mieleen järkyttävä kipu ja totta kai pelko.”

MOT:
”Millaisia seurauksia siitä tulette kärsimään koko loppuelämän?”

Tommi Kovanen:
”No, ne on mun henkilökohtaisia asioita, että mä pystyn elämään niitten kanssa hienosti . . . Siis tää ilta ehkä mulle kertoo sen, mitä mä olen itekin miettinyt . . . mikä on tärkeempää kuin ystävät ja läheiset ja ilo ja hauskuus ja semmoinen sydämen kuunteleminen. Jääkiekko on antanut kaiken, mitä mä koskaan uskalsin toivoo.”