Kraftwerkin musiikki on ajoittain kuulostanut hyvinkin omituiselta ja poikkeavalta, ja vielä omituisemmaksi asian tekee se, että Kraftwerkin musiikkia on versioitu mitä erilaisimmin tavoin. Kraftwerkin elektronisesta, minimalistisesta musiikista on tehty lukuisia outoja, yllättäviä ja vapaita tulkintoja. Ollakseen itse niin tiukasti tyylissään pysyvä ja taiteellisesti melkein viimeistä piirtoa myöten hallittu kokonaisuus, Kraftwerk on kumma kyllä saanut osakseen mitä ihmeellisimpiä ja mielikuvituksellisempia tulkintoja, cha-cha-chasta jousikvartettiin, etnisistä sävyistä suomalaiseen haitaritrioon, aasialaissävytteisestä etnosta japanilaiseen poppiin ja avantgardistiseen soolopianoimprovisatioon. Avaruusromussa kuunnellaan huimia tulkintoja Kraftwerkin musiikista.
"Yleisö oli ihmeissään, meillä oli puvut ja solmiot ja muutenkin olimme hyvin muodollisia", muistelee saksalaisen Kraftwerk-yhtyeen Wolfgang Flür, "ihmiset eivät olleet koskaan nähneet tai kuulleet mitään meidän kaltaistamme. Meidän elektroniset äänemme olivat heille jotakin täysin outoa, yleisö oli suut auki ja silmät selällään."
Avaruusromua ennen on oiva tilaisuus nähdä tuore Kraftwerk-dokumentti. Nimittäin sunnuntaina 7.9. klo 21.10 YLE Teema esittää vuonna 2013 valmistuneen, runsaasti musiikkia sisältävän, Simon Witterin ja Hannes Rossacherin ohjaaman tv-dokumentin Kraftwerk: Pop Art. Mukana on arkistojen aarteita, haastatteluja, elokuvakokeiluja ja livemateriaalia Lontoon Tate Modern -museon konserteista vuodelta 2013. Dokumentissa seurataan Kraftwerkin tarinaa alusta asti, Can-yhtyeen kanssa vuonna 1970 tehdyistä kaoottisista progekeikoista, Autobahn-hitistä ja Kling Klang -studion alkuvaiheista Francois K:n remixeihin, Coldplayn Computer Love -lainaan ja nykyiseen asemaan elektronisen popmusiikin palvottuna mestarina. Paljon puhutaan myös taiteesta ja teknologiasta, roboteista ja Rodtšenkosta. Haastateltavina ovat muun muassa Canin perustajajäsen Holger Czukay, graafikko-taiteilija Neville Brody, dj Derrick May, Kraftwerkin luottovalokuvaaja Peter Boettcher, musiikkikirjoittaja Paul Morley ja Tate Modernin kuraattori Catherine Wood.
Avaruusromua 7.9.2014 - ohjelman musiikki:
SENOR COCONUT: The Robots (El Baile Aleman)
TRIO FRATRES: The Model (AcLab)
KRAFTWERK: Radioactivity - osa - (Radioactivity)
APRIL NINE: Radioactivity (Trans Slovenia Express)
KRAFTWERK: The Robots -osa - (The Mix)
THE BALANESCU QUARTET: The Robots (Possessed)
KRAFTWERK: Ohm Sweet Ohm - osa - (Radioactivity)
APOPTYGMA BERZERK: Ohm Sweet Ohm (Krafty Move - An Electronic Tribute to Kraftwerk)
KRAFTWERK: Autobahn - osa - (Autobahn)
BUFFALO DAUGHTER: Autobahn (Musique Non Stop - A Tribute to Kraftwerk)
KRAFTWERK: Tour de France - osa - (Tour de France, single)
TERRE THAEMLITZ: Tour de France (Die Roboter Rubato)
SENOR COCONUT: Neonlights - osa - (El Baile Aleman)
Kraftwerkin musiikki on helppo muuttaa melkein miksi tahansa, sen rakennuspalikat ovat ikään kuin näkyvillä, se on musiikillisesti selkeää, taidokastakin ja eräs versioinnin ulottuvuus on varmaankin myös odotusten rikkominen, ehkä jopa huumori, kukapa nyt ihan ensiksi odottaisi kuulevansa Kraftwerkin musiikista esimerkiksi klassisella jousikvartetilla esitettyä versiota?
"Minä olen heidän ihailijansa ja pidän paljon heidän musiikistaan", sanoo meineikkaan Balanescu-kvartetin johtaja Alexander Balanescu. "Ja meille tuli hullu idea yrittää soittaa Kraftwerkia jousikvartetilla, ja siinähän on melkoinen kontrasti: teknomusiikin esi-isät ja jousikvartetti, joka on eräs klassisen musiikin symboleista. Minä tahdoin näyttää, että jousikvartetti pystyy olemaan hyvinkin tuore ja aikaansa seuraava juttu. Ja samalla tahdoin osoittaa sen, että Kraftwerkin teknisessä musiikissa on mukana paljon inhimillisyyttä ja lyyrisyyttä, kuten myös rytmistä energiaa ja paljon huumoria. Meillä oli hauskaa kun yritimme löytää jousisoittimista uusia soundeja ja uusia soittotapoja, joita tarvittiin Kraftwerkin musiikissa. Ja meidän täytyi pysytellä hyvin kurinalaisina tuon musiikin kanssa. Meidän täytyi ajatella paljon sävyjä ja esimerkiksi jousenkäyttötapoja, meidän täytyi saada aikaan vakuuttava ja alkuperäistä vastaava äänimaailma, kokonaisuus, jossa on samat asiat kuin Kraftwerkin ihmeellisessä elektronisessa maailmassa."
"Kraftwerkin esittäminen jousikvartetilla oli meille eräänlainen haaste", sanoo Alexander Balanescu, ”jo siitäkin syystä, että 1970-luvun lopulla Kraftwerk ilmoitti että 'akustiset soittimet ovat kuolleet'. Joten me yritimme osoittaa, että ehkä tuo lausunto ei ollut aivan kohdallaan. Joskus tämän tyyppiset rajanylitykset saattavat olla vaarallisia, esimerkiksi klassisen koulutuksen saaneet muusikot eivät aina ymmärrä muiden musiikin alueiden kieltä, ja kahden alueen yhdistämisessä saattavat molemmat musiikit pikemminkin kärsiä kuin luoda yhdessä jotakin uutta. Me yritimme todella omaksua Kraftwerkin musiikillisen kielen ja tehdä siitä jotenkin oman kielemme."
”Esimerkiksi nauhurin keksiminen toi mukanaan paljon uutta musiikkia", sanoo Krafterkin tätä nykyä ainoa alkuperäisjäsen Ralf Hütter, ”samoin kuin vaikkapa kirjoituskoneen keksiminen toi esiin uusia kirjailijoita. Nykyään meillä on musiikissa jälleen uusi, samantyyppinen tilanne. Voit toteuttaa ideoitasi itse ja suht nopeasti. Voit toteuttaa perusideat itse pienellä laitteistolla ja kehitellä niitä sitten eteenpäin. Kaikki välineet ovat olemassa." Näin käynnistyy hänen kuuluisa kuplavolkkarinsa, edelleen:
Kaikkea kannattaa kokeilla, paitsi kansantanhuja, sanotaan. Asiassa ei ole perää:
