Hyppää pääsisältöön

Stand upissa toisia vastaan kilpailemista ei pysty edes välttämään

Tommi Tuominen. Yle kuvapalvelu.
Tommi Tuominen. Yle kuvapalvelu. Kuva: Tommi Tuominen. Yle kuvapalvelu. tommi tuominen

Onko stand up –komiikassa järkeä kilpailla? On ja ei. Toisaalta jokaisella katsojalla on oma makunsa ja jokaisella esiintyjällä oma uniikki tyylinsä, joten miksi niitä pitää yrittää pistää paremmuusjärjestykseen? Sitä paitsi onko se aina kuitenkaan paras joka saa eniten nauruja?

Toisaalta stand up on mitä loistavin laji kilpailulle! Montako kertaa olet itse tullut Stand Up –esityksestä ja todennut kaverillesi, että ”Se viimeinen oli paras”? Lisäksi verrattuna moneen muuhun taiteenlajiin Stand Up on yllättävän demokraattinen. Jokaiselle esiintyjälle sama lava, sama mikki, sama yleisö ja tehtävä, eli saada yleisö nauramaan. Jos yleisö nauraa, on esitys onnistunut, jos ei, se on epäonnistunut. Yksinkertaista. Ja yleisön palaute on ankara ja välitön.

Eli Stand Upissa toisia vastaan kilpailemista ei pysty edes välttämään?

Kirjoittaja on stand up -koomikko Tommi Tuominen, joka on tuttu Naurun tasapainon ykköskaudelta. Tommi tekee Naurun tasapaino-ohjelmaa Yle puheella torstaisin klo 17.15. ja Naurun tasapainon extraa TV2:lla torstaisin klo 20.30

No monet koomikot idealistisesti väittävät, että he eivät koskaan kilpaile ketään vastaan, ja he tekevät juttunsa vain yleisölle. Heille on yhdentekevää miten muut vetävät ja saako joku enemmän tai vähemmän nauruja kuin he.

Täyttä roskaa, sanon minä. Muiden esiintyminen kiinnostaa kaikkia koomikoita.

Älkää käsittäkö väärin, varmasti jokaisen menestyvän koomikon suurin motivaattori on sisäinen tarve mennä lavalle ja saada yleisön hyväksyntä naurujen muodossa. Mutta, vanhaa sanontaa mukaillen, näytä minulle se koomikko joka ei koskaan vertaa itseään muihin ja minä näytän sinulle valehtelijan.

Muiden keikat kiinnostavat monestakin syystä. Ensinnäkin kuinka paljon muut ovat kehittyneet sitten viime näkemän? Toiseksi, jos itse vedin hyvän keikan, niin miten se toinen vetää? Eli olinko vain niin hyvä, vai onko yleisö aivan tulessa? Ja kolmanneksi, kun keikkaslotteja jaetaan, tuottajat vertaavat koomikoita kuitenkin toisiinsa. Joten sinun on hyvä tietää edes jollain tasolla kuinka hauska olet suhteessa muihin.

Erityisen totta tämä on TV-kilpailussa, jossa palkkiona on 20 000€ sekä kiertue ja tarjolla valtaisa TV-näkyvyys. Väitä siinä sitten kirkkain silmin, että muiden keikat eivät merkitse mitään ja minä teen vain omaa juttua, kun samalla tiedät, että jos joku muu epäonnistuu edes hiukan, niin omat saumat jatkoon paranevat huomattavasti.

Ei sillä että kukaan toivoisi toisille epäonnea. Piirit ovat pienet ja monet kilpailijat ovat hyviä kavereita keskenään. Onnentoivotukset ja halaukset ovat varmasti aitoja, mutta koska pudotuspeli on hyvin todellista, niin mitä lähemmäs keikka tulee sitä enemmän todellisuus iskee silmille. Se on taas mies miestä vastaan, silmä silmästä ja nauru naurusta. On totta, että ilta on erittäin hyvä jos kaikki koomikot onnistuvat, mutta on yhtä totta, että kaikki haluavat syvällä sisimmässään olla se joka onnistuu eniten.

Pohjimmiltaan Stand Up on raaka laji. Mutta kun siihen lisätään päälle oikea kilpailu, niin se muuttuu vielä armottomammaksi. Ja niinpä monesti ennen tärkeää keikkaa, etenkin Naurun tasapaino –keikkaa, koomikot hautautuvat omiin oloihinsa ja yrittävät unohtaa sen faktan, että kohta kaverin epäonni olisi hyvin todennäköisesti oma onni. Se pieni ääni takaraivossa sanoo, että ”En toivo kenellekään pahaa. Mutta jatkoon olisi kyllä tosi kiva päästä…”

Koomikoiden takahuone etenkin kilpailussa on jakomielitautinen paikka. Hyvän keikan jälkeen onnitellaan, huonon keikan jälkeen lohdutetaan, ja varmasti täysin vilpittömästi. Mutta aivan varmasti jokainen samalla tiedostaa täsmälleen kuinka kyseinen onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa omaan asemaan kilpailussa.

Siispä, onko Stand Upissa järkeä kilpailla? En tiedä, mutta kerran siinä nyt kilpaillaan, niin erittäin mielenkiintoisen TV-Shown siitä saa.

Yle TV2