Hyppää pääsisältöön

Vauvan hinta: 1,03€/g

Sisu Andersson (2kk) äitinsä Susan Louheman sylissä.
Sisu Anderssonia (2 kk) naurattaa se, kuinka halvaksi hänen ensimmäinen vuotensa tulee. Äiti Susan Louhema on hankkinut suurimman osan tarvikkeista käytettyinä. #puoli7 Sisu Andersson (2kk) äitinsä Susan Louheman sylissä. Kuva: Yle/Jari Pussinen nauru

Alle kouluikäisen lapsen ns. yleiset kustannukset ovat sosiaaliviranomaisten elatusapuohjeen mukaan 294 euroa kuukaudessa eli 3 528 euroa vuodessa. Jos sen jakaa keskiarvovauvan painolla (3 485 grammaa), ei grammahinnaksi tule kuin reilu euro. Halpaa hupia!

Mitä järkeä on yrittää laskea lapselle hintalappua?

Eihän ihmisellä ole euromääräistä hintaa, mutta arjen pyörittäminen vaatii rahaa. Ei onneksi määrättömän paljon,

Sanonta "lapsi tuo leivän tullessaan" päti ennen vanhaan, kun omavaraisessa maanviljelyksessä tilan työvoima lisääntyi lapsen verran. Nyt lapsen tekemä tuottava työ antaa odottaa itseään usein täysi-ikäisyyteen asti. Pelkkiä menoja, siis.

Ensimmäisen vauvavuoden todelliset kulut on mitattu viimeksi Tilastokeskuksen vuoden 2002 kuluttajatutkimuksessa. Sen jälkeen lapsen hintaa ovat haarukoineet sekä ruotsalainen Swedbank (täysi-ikäisyyteen menenssä lapseen palaa 90 000 euroa) että tanskalaisomistukseen siirtynyt Sampo Pankki 2008.

Vauva kun ei nykyteknologian kehityksestä vielä paljoa piittaa, niin kulutustottumukset eivät varmaan ole paljoa muuttuneet. Tilauksessa on yleensä tissimaitoa tai korviketta, vaippapino, riittävästi puhdasta vaatetta, turvallinen peti ja kulkupeli.

Nykyrahaksi muutettuna Sampon vuonna 2008 arvioima kustannus olisi 4 917 euroa vuodessa.

Toisena vuotena perhe selviää jo vähemmällä, 3387 eurolla.

Seuraavat sisaruksetkin tulevat halvemmiksi, jos perustarvikkeet ovat pysyneet ehjinä. Ja perhe mahtuu kotiinsa. Asunnon vaihdon kustannukset ovat kertaluokkaa isommat kuin vauvan tarvitseman varsin rajallisen tavaravalikoiman kokonaishinta.

Tukea leikataan, mutta leikkausta kevennetään

Perheen tulopuoli niiaa yleensä voimakkaasti, kun äiti - ja onneksi isäkin - saavat olla perhevapailla. Tätä kompensoidaan erilaisilla tuilla.

Lapsilisää saa arviolta 557 900 perhettä.

Lapsilisää maksetaan kunnes lapsi täyttää 17 vuotta. Ensimmäisestä lapsesta se on vielä tämän vuoden ajan 104,19 euroa kuukaudessa (lisätiedot: Kela). Miinus Kataisen hallituksen keväällä 2014 sopima 7,4 prosentin leikkaus. Stubbin hallitus niisti valtiontalouden säästöjen nimissä vähän lisää: lapsilisän tasoja alennetaankin peräti 8,1 prosenttia.

Tammikuusta 2015 alkaen lapsilisän määrä on yhdestä lapsesta 95,75 euroa, toisesta lapsesta 105,80 euroa, kolmannesta lapsesta 135,01 euroa, neljännestä lapsesta 154,64 euroa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 174,27 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajakorotusta saisi edelleen 48,55 euroa jokaisesta luona asuvasta, lapsilisään oikeutetusta lapsesta.

Yksilapsisessa perheessä vuoden lapsilisä 1 250,28 euroa jää leikkausten jälkeen 1 149 euroon vuodessa.

Meteli leikkauksesta oli melkoinen, ja Stubbin hallituksen budjettiriihestä pullahtikin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 jälkeen lapsivähennys. Eli pienenevän lapsilisän vastapainoksi vanhempien verotusta kevennetään 100 eurolla yhtä lasta kohti. Kevennys myönnetään korkeintaan neljästä lapsesta eli sen enimmäismäärä on 400 euroa.

Ja jottei himmeli olisi turhan selkeä, on vähennykselle asetettu tuloraja. Jos vanhemman saamat ansio- ja pääomatulot ylittävät 36 000 euron vuosirajan, lapsivähennystä leikataan.
Parempituloisten perheiden siivu lapsentekoon kannustavista tuista siis ohenee.

Pakko silti muistuttaa, että julkisen terveydenhuollon käyntimaksu on kolmasosa todellisista kustannuksista.

Päivähoitokin rahoitetaan pääosin verovaroista.

Epäsuorat kustannukset rassaavat

Todellinen vaihtoehtoiskustannus lapsen hankkimiselle löytyy äidin ajankäytöstä. Amerikkalaisen perheen taloustiedettä edistäneen Gary Beckerin mukaan äidin ajan kustannus muodostaa Yhdysvalloissa noin kaksi kolmasosaa lasten saamisen ja kasvattamisen kaikista kustannuksista.

Ehkäisypillerin jälkeisessä maailmassa moni nainen saattoi siirtää avioliittoa ja lapsen saantia. Miksi kiirehtiä, kun sai nauttia seksistä, pitkästä koulutuksesta ja sen mahdollistamasta hyväpalkkaisesta urasta?

Kun nainen lykkää lapsen saamista vuodella, nousevat hänen elinikäiset tulonsa kymmenellä prosentilla. Siinä rationaalinen selitys kehittyneiden maiden vähäiseen syntyvyyteen.

Vauvan tavarat kestävät kierrätystä

Puoli seiskan vauvaviikon televisiojuttua varten tapasin tuoreen vantaalaispoikasen, Sisu Anderssonin. Kaksikuisesta Sisusta tuli pienestä pitäen vastuullinen kuluttaja, koska äitinsä Susan Louhema oli miehensä Joni Anderssonin kanssa tuuminut asiaa tarkkaan.

Sisu Andersson (2 kk) toimittaja Matti Toivosen sylissä, äiti Susan Louhema
Puoli seiskan toimittaja Matti Toivonen arvioi Sisu Anderssonin kilohintaa. Susan Louhema tietää, että ensimmäisen vuoden tavarat eivät ehdi käytössä kovin paljon kulua, joten uuden veroista on tarjolla edullisesti. Sisu Andersson (2 kk) toimittaja Matti Toivosen sylissä, äiti Susan Louhema Kuva: Yle/Matti Toivonen menot

Susan arvelee, että lapset ovat aikamoinen bisnes.

- Varsinkin kaikki, joilla on esikoinen, ajattelevat, että pakkohan mulla on olla näitä kaikkia. Eihän kukaan halua, että oma lapsi jää mistään paitsi. Siitä seuraa valinnan vaikeus ja tavaran määrä vain kasvaa. Mihin ne kaikki tavarat laittaa? kysyy Susan.

- Joten aika paljon olen ostanut Sisulle tavaroita käytettynä, nettikirppareilta ja tavallisilta kirpputoreilta.

Sisun sänky maksaisi uutena lähemmäs 200 euroa patjoineen ja reunapehmusteineen. Susan ja Joni maksoivat käytetystä kolmekymppiä. Patja toki on uusi, siinä ei kannata säästää.

Turvaistuimen sai käytettynä 40 eurolla, joka on noin kolmasosa uuden hinnasta.

Vaunut toimivat kuin uudet, mutta hinta, 150 euroa, jäi alle puoleen uusien 400:sta eurosta.

Lapsen tulo tarkoitti myös luopumista.

- Moottoripyörä lähti, ja taisi siinä olla skootteriakin. Olihan meillä hetken kalliimpi autokin. Tärkeintä kuitenkin oli, että sai talon ja sen ympäristön kuntoon. Siihen olemme sijoittaneet enemmän kuin vauvan tavaroihin, Joni-isä kiteyttää.

Lähteitä tähän pohdintaan olivat mm: Elatusapujen ja elatustukien määrät nousevat 1.1. 2014 (STM:n kuntainfo 11/2013,STM:n kuntainfo 11/2013) Tilastokeskus ja Stakes: Suomalainen lapsi 2007 (Helsinki, Edita, 2007), Pasi Kuoppamäki: Mitä lapsi maksaa (Sampo Pankki, tiedotustilaisuuden materiaali 27.8. 2008) Tim Harford: Elämän logiikka (Helsinki, Nemo, 2009)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua