Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Mummoille suklaata!

Kuva Graffitista.
Kuva Graffitista. Kuva: Marco Trovò graffiti

Graffitikulttuuri saapui Tampereelle 1980-luvun puolivälissä. Eräänä kesäaamuna Kauppakadulla sijaitsevan talon seinään lähelle kaupungin virastotaloa oli ilmestynyt spraymaalattu lause: Mummoille suklaata!

Vahva suoran toiminnan poliittinen vaikuttaminen lähti Pirkanmaalla siis käyntiin seudun henkeen sopivalla irtonaisen humoristisella asenteella. Suorempaan asiaan, vaikka runollisella otteella, meni samoihin aikoihin keskustaan ilmestynyt teksti: Miten voi laulaa suu täynnä ruokaa?

Tämä iskulause jo kieli siitä, että asialla oli vapaamuotoinen ympäristöryhmä, johon kuului kourallinen tamperelaisia ympäristöasioista kiinnostuneita opiskelijoita, toimittajia ja aktivisteja. Ryhmä kokoontui ahkerasti, järjesti ensimmäisiä vierailuja kaatopaikalle ja koetti muutenkin herättää tietoisuutta kerskakulutuksen aiheuttamasta jäteongelmasta ja ympäristökuormituksesta. Asia oli tuolloin vielä uusi, mutta pian vapaamuotoisesta porukasta muovautui Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan Tamyn Ympäristöryhmä ja toiminta muuttui organisoiduksi maailmanparantamiseksi.

Mutta sitä ennen seiniin ilmestyivät nuo graffitit. Kolmannessa julistettiin Tiina Pystysen sarjakuvasta lainattua slogania: Hyvä voittaa pahan 6-0. Kyseessä oli siis selvä vanhanaikainen julistaminen, vaikkakin virne suupielessä.

Ainoa seinäkirjoitus, joka vihjasi siitä, että tietoisuus amerikkalaisesta niin sanotusta uudesta graffitiperinteestä oli saavuttanut Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin, oli erääseen Pyynikillä sijaitsevaan aitaan ilmestynyt värikäs teos, jossa luki: FLIP FLOP. Graffititalkoisiin osallistunut ryhmän jäsen muistelee, että tekijät eivät suoraan halunneet jäljitellä amerikkalaista hip hop -kulttuuria, joten sanat hip hop muunnettiin sanoiksi flip flop!

Graffitien tekeminen on rikollista ja nykyään niiden sisällöstä ei enää saa Tampereellakaan selvää. Ne ovat joko noita isoja taideteoksia tai sitten ihme söherrystä. Mitä niillä yritetään kertoa? Kenelle? Millä keinoilla? Miksi? Tero Karvinen on tehnyt graffititaidetta jo noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja tällä hetkellä hän toimii Tampereella läänintaiteilijana, joten kysytään häneltä.
Tammikuu 2013.

Ylen Aamu-tv: Graffititaide kukoistaa taas

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri