Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Mummoille suklaata!

Kuva Graffitista.
Kuva Graffitista. Kuva: Marco Trovò graffiti

Graffitikulttuuri saapui Tampereelle 1980-luvun puolivälissä. Eräänä kesäaamuna Kauppakadulla sijaitsevan talon seinään lähelle kaupungin virastotaloa oli ilmestynyt spraymaalattu lause: Mummoille suklaata!

Vahva suoran toiminnan poliittinen vaikuttaminen lähti Pirkanmaalla siis käyntiin seudun henkeen sopivalla irtonaisen humoristisella asenteella. Suorempaan asiaan, vaikka runollisella otteella, meni samoihin aikoihin keskustaan ilmestynyt teksti: Miten voi laulaa suu täynnä ruokaa?

Tämä iskulause jo kieli siitä, että asialla oli vapaamuotoinen ympäristöryhmä, johon kuului kourallinen tamperelaisia ympäristöasioista kiinnostuneita opiskelijoita, toimittajia ja aktivisteja. Ryhmä kokoontui ahkerasti, järjesti ensimmäisiä vierailuja kaatopaikalle ja koetti muutenkin herättää tietoisuutta kerskakulutuksen aiheuttamasta jäteongelmasta ja ympäristökuormituksesta. Asia oli tuolloin vielä uusi, mutta pian vapaamuotoisesta porukasta muovautui Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan Tamyn Ympäristöryhmä ja toiminta muuttui organisoiduksi maailmanparantamiseksi.

Mutta sitä ennen seiniin ilmestyivät nuo graffitit. Kolmannessa julistettiin Tiina Pystysen sarjakuvasta lainattua slogania: Hyvä voittaa pahan 6-0. Kyseessä oli siis selvä vanhanaikainen julistaminen, vaikkakin virne suupielessä.

Ainoa seinäkirjoitus, joka vihjasi siitä, että tietoisuus amerikkalaisesta niin sanotusta uudesta graffitiperinteestä oli saavuttanut Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin, oli erääseen Pyynikillä sijaitsevaan aitaan ilmestynyt värikäs teos, jossa luki: FLIP FLOP. Graffititalkoisiin osallistunut ryhmän jäsen muistelee, että tekijät eivät suoraan halunneet jäljitellä amerikkalaista hip hop -kulttuuria, joten sanat hip hop muunnettiin sanoiksi flip flop!

Graffitien tekeminen on rikollista ja nykyään niiden sisällöstä ei enää saa Tampereellakaan selvää. Ne ovat joko noita isoja taideteoksia tai sitten ihme söherrystä. Mitä niillä yritetään kertoa? Kenelle? Millä keinoilla? Miksi? Tero Karvinen on tehnyt graffititaidetta jo noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja tällä hetkellä hän toimii Tampereella läänintaiteilijana, joten kysytään häneltä.
Tammikuu 2013.

Ylen Aamu-tv: Graffititaide kukoistaa taas

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri