Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Norsut ja Lappi

Elefantin kärsä.
Elefantin kärsä. Kuva: Bradjward elefantti

Kymmenisen kuukautta ennen Suomen itsenäisyysjulistusta, helmikuun kuudentena vuonna 1917, pidettiin Trondheimissa ensimmäinen yleissaamelainen kokous ja siitä alkoi saamelaisten yhdentyminen.

Niinpä kohotamme tänään saamen 96. kansallispäivän kunniaksi lasillisen maittavaa tanskalaista Elephant-olutta. Tarkkaavainen kuulija huomaa heti eleessä piilevän kummallisuuden: miksi tanskalaisolut on nimeltään elefantti? Syy on Carlsberg-panimon perustajan pojan Carl Jacobsenin, joka ihastui vuoden 1900 tienoilla Roomassa näkemiinsä elefantti-aiheisiin patsaisiin ja määräsi kotiin palattuaan neljän elefantin ryhmän pystytettäväksi panimonsa portin vartijoiksi. Siitä pitäen elefantti on kuulunut Carlsberg-panimon kuvaan kiinteästi ja vuonna 1955 yhtiö alkoi panna Elefantti-nimistä oluttakin.

Mutta miksi elefanttia sanotaan Suomessa norsuksi, kun se kaikkialla muualla Euroopassa on jonkinlainen elefantti – jonka esimuoto vanhassa kreikassa merkitsi norsunluuta? Etymologi Kaisa Häkkinen on tutkinut asiaa ja hänen mukaansa norsu on mukana jo Agricolan teksteissä 1500-luvulla. Se ei kuitenkaan tarkoittanut suoranaisesti eläintä vaan sanaa käytettiin alkuosana yhdyssanoissa, jotka ovat viitanneet korujen ja koriste-esineiden raaka-aineeseen norsunluuhun.

Kyseessä saattoi olla oikea norsunluu, mutta ehkä todennäköisemmin meillä paremmin tunnettu mursujen syöksyhampaiden luu, joka on ollut Jäämeren rantojen asukkaille arvokas raaka-aine jo aikojen alusta. Kaisa Häkkinen kertookin, että sana norsu – kuten myös muodot nursa ja nursu – on muunnelma saamelaisperäisestä sanasta mursu. Sana on ollut pohjana jopa englannin sanalle morse. Aluksi on siis ollut luusta tehdyt koriste-esineet, jonka materiaalille on ollut useampia nimiä. Kun luun alkuperä on täsmentynyt kahteen eri ilmansuuntaan, vanhoista nimistä toinen on napattu viittaamaan siihen eteläiseen ja toinen pohjoiseen.

Entä sitten marsu, onko sen nimitys myös saamelaislaina? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan ei: eläimen nimi on saksaksi meerschwein ja ruotsiksi marsvin, joka kääntyisi suomeksi merisika, mutta sana marsu ehti aloittaa vakiintumisensa jo Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874.

Suomen ja suomalaisten syntytarina kertoo nykyään, että suomalaiset saapuivat Suomeen joskus pronssikaudella noin 3 000 vuotta sitten. Rannalla he törmäsivät täällä asuneeseen kansaan, lappalaisiin. Tarina jatkuu niin, että vähitellen maanviljelyä harjoittavat suomalaiset työnsivät erämaissa elävät lappalaiset edellään yhä pohjoisemmaksi ja siellä Lapissa he nyt sitten ovat.

Miten tämä vuosituhantinen naapuruussuhde näkyy suomen kielessä? Oulun yliopiston saamenkielen professori Ante Aikio on tutkinut asiaa, joten kysytään häneltä. Helmikuu 2013.

Norsuista ja mursuista
Hiihtovälineistä

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri