Hyppää pääsisältöön

Korso – karmaiseva lintukoto?

Kaasunaamarimies saapuu Korsoon, innokkaana valokuvaamaan karmeuksia.
Kaasunaamarimies saapuu Korsoon, innokkaana valokuvaamaan karmeuksia. Kuva: Yle/ Katariina Hirvonen korso

Korson maine on monelle tuttu. Yle Tieteen karmeimman paikan äänestyksessä tämä Vantaan kaupunginosa äänestettiin Suomen kolmanneksi karmeimmaksi paikaksi. Mitä äänestystulos kertoo Korsosta – vai kertooko se mitään? Onko Korson karseus pelkkää fiktiota?

Uudehkossa Akseli Tuomivaaran ohjaamassa Korso-elokuvassa seikkaillaan kotitekoisen kiljun voimin ankealla ja ahdistavalla slummialueella, joka on kuin suoraan amerikkalaisesta jengileffasta. Nuoruudenkuvaus saa onnellisen lopun, kun päähenkilö pääsee pois Korsosta – siemailemaan drinkkiä ruotsinlaivan kannelle.

Korso-elokuvassa kaupunginosalla on muukin osa kuin pelkkä tapahtumapaikka. Siitä puhutaan ja sitä kirotaan.

”Tää on niin Korsoo”, päähenkilön humalainen kaveri Väkä toteaa elokuvassa.

Ei tee erityisesti mieli astua alueelle elokuvan katsomisen jälkeen. Vaikka Korso ei oikeasti tietenkään ole sellainen miksi sitä elokuvassa kuvataan: pikkuvarkaiden ja juoppojen väkivaltainen asuinalue. Eihän?

Korson kyseenalainen maine lienee monelle tuttu myös ilman elokuvan katsomista.

Korson vanha rautatieasema.
Korson vanha rautatieasema. Korson vanha rautatieasema. Kuva: Yle/ Katariina Hirvonen rautatieasema

Yle Tieteen tuottaja Seija Aunila ihmettelee, asuuko hän Suomen karmeimmassa paikassa. Ei aivan, sillä paikka sijoittui Yle Tieteen äänestyksessä kolmannelle sijalle. Ääntenkeruu sai aikaan äänekkään vastareaktion, sillä joidenkin kommentoijien mielestä Korso ei ollut karmeaa nähnytkään – paikkaa kuvailtiin esimerkiksi aivan tavalliseksi paikaksi ja lintukodoksi laajoine omakotitaloalueineen.

Jotain perää karmeudella kuitenkin ilmeisesti on, sillä kaikista kehuista huolimatta Vantaan kenties tunnetuimpiin alueisiin kuuluva kaupunginosa sijoittui äänestyksessä kärkisijoille.

Hyppy lähijunaan – turistina!

Paljastetaanpa tässä pieni salaisuus: en ole koskaan käynyt Korsossa.

En ole koskaan käynyt Korsossa

Oikeastaan ainoa asia, jonka olen koko Vantaasta lapsuuden hämärässä kuullut, oli se miten kamala paikka Korso on. Mieleen nousevat satunnaisten keskustelukumppaneiden varoittelut: ”älä nyt sinne ainakaan muuta”, ja kauhistelut: ”lähijunassa oli Korsoon menossa oleva tyyppi, joka käyttäytyi todella sekavasti”. Olen kuullut sieltä täältä jotain, millaista jonkun mukaan Korsossa on.

Kunnon matkailijan tavoin olen selvittänyt muutamia irrallisia perustietoja vierailupaikastani. Korso on Itä-Vantaan pohjoisrajan tuntumassa sijaitseva lähiö, joka on kasvanut Keravalle vievän rautatien varrelle. Siellä on asukkaita (vuonna 2012) 7342 kappaletta. Sinne matkaa Helsingin keskustasta lähijunalla noin puoli tuntia. Siellä on paljon karaokebaareja.

Maantieteen ja ympäristökasvatuksen professori Sirpa Tani Helsingin yliopistosta toteaa, että ihmiset muodostavat käsityksen eri alueista ennakkotietojen, kuulopuheiden ja imagomarkkinoinnin ja omien kokemuksiensa kautta.

Kamera kouraan: on aika hankkia omia kokemuksia. Olen käytännöllisesti katsoen turisti, kun nousen lähijunaan.

Värvään oppaikseni Korsoon kaksi Vantaan kaupungin arkkitehtiä, jotka tuntevat Korson kuin omat taskunsa. Sovimme tapaamisen Korson kirkon tienoille.

Puolen tunnin lähijunamatkalla on aikaa miettiä mikä on käsitykseni Korsosta. Karmea, mutta tämä käsitys on täysin kuulopuheiden, elokuvien ja mutu-tuntojen perusteella koottu.

Täällä halutaan asua

Sirpa Tani toteaa mielikuvien perustuvan usein stereotypioihin. Stereotypioilla ja maineella on valtaa – ne ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Eli vaikkapa sitä, mihin ihmiset haluavat muuttaa ja asua.

Haluaako kukaan muuttaa Korsoon? Tai asua siellä? Vuosikymmeniä Korsossa asunut, eläkkeellä oleva toimittaja ja kirjailija Maija Hurri torppaa karsean käsitykseni heti alkuunsa.

- Tiedän neljännen polven korsolaisia, joten täällä halutaan asua ja täällä viihdytään koko elämän ajan.

Hurrin mukaan Korsosta ei pikemminkin haluta muuttaa pois. Moni jo lapsensa maailmalle kasvattanut haluaa muuttaa tilavista omakotitaloistaan kerrostaloihin - Korson sisällä.

Sympaattinen, pelottava vai vaarallinen?

Noustessani junasta katselen ympärilleni kunnon turistin tavoin. Negatiiviset mielikuvat eivät karise ainakaan välittömästi. Juna-asema ei varsinaisesti ole silmiä hivelevä. Asematunneli vaikuttaa (ja haisee) paikalta, jonne en haluaisi eksyä keskellä yötä.

Tunnelista noustessa ympärillä aukeaa sympaattinen pikkukaupungin keskusta, jossa on kaljakuppiloita, kampaamoita, kirpputoreja ja kirjakauppa. Mieleen nousee moni 60-70-luvulla rakennettu kirkonkylä.

Sympaattisen nuhjaantunutta Korsoa.
Korson keskustaa. Sympaattisen nuhjaantunutta Korsoa. Kuva: Yle/ Katariina Hirvonen kampaamo

Hetkinen, pitikö tämän olla lähiö?

Arkkitehti, asemakaavasuunnittelija Noora Koskivaara Itä-Vantaan asemakaavayksiköstä on samoilla linjoilla.

- Minua hämmentää, jos Korsoa kutsutaan lähiöksi. Mielestäni se muistuttaa enemmänkin kylää, sillä se on rakentunut pitkän ajan saatossa, eikä se ole vieläkään valmis. Tyypilliset lähiöt on rakennettu kerralla, esimerkiksi Koivukylä. Korsosta löytyy historiallista kerrostumaa.

Korsosta löytyykin kosolti vuosikymmenien sedimenttiä, sillä kaupunginosa on yli vuosisadan vanha. Se on syntynyt radanvarteen tehdyn rautatiepysäkin myötä 1800-luvun lopulla. Puoli vuosisataa sitten, 1950-luvulla Korson alueella on ollut paljon teollisuutta, mutta tehtaat ovat lopettaneet jo vuosikymmeniä sitten. Nyt Korsossa pääasiassa asutaan.

”Korso on ihan oma juttunsa”

Minulla ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä haluaisin Korsosta nähdä. Kamalan paikan ja vastapainoksi jonkun kivan paikan? Mikä edustaisi Korson väitettyä karmeutta parhaiten?

- Stereotyyppisimmän ja karmeimman Korson löydät varmaankin tuolta junaradan viereisestä parkkitalosta. Nuoriso on pitkälti vallannut sen graffitein skeittitilaksi, toteaa Vantaan kaupungin kaupunkisuunnittelun kehittämispäällikkö Anitta Pentinmikko.

Otan vinkistä vaarin ja kapuan parkkitilan ylimpään kerrokseen. Huhhuh graffiteja! Ympärillä risteilee värikkäitä kuvioita, jotka suorastaan käyvät päälle ahtaassa porraskäytävässä. Parkkitilassa värikkäät kuviot jatkuvat ja lattialla lojuu sekalaisia pyöränosia. Paikka on tosiaan otettu haltuun korsolaisnuorten toimesta.

Omissa silmissä paikka näyttää tosiaan karmealta. Nuorten hengailuun tutkimuksessaan perehtynyt Tani muistuttaa, että ihmiset arvottavat eri paikkoja omista lähtökohdistaan. Tanin tutkimuksessaan haastattelemat parkouria harrastavat nuoret pitävät esimerkiksi Itä-Pasilasta – betoniviidakko on ihanteellista parkouraamiseen. Ympäristöarvostukset saattavat täten olla täysin erilaisia eri ihmisillä. Nuoret saattavat pitää kivana paikkana graffitein kuorrutettua parkkihallia: paikkaa johon moni kukkahattutäti ei vapaaehtoisesti astuisi.

Katso panoraamakuva parkkihallin porraskäytävästä klikkaamalla.

Ja se kiva paikka?

Pienen kävelymatkan päästä asemaseudulta löytyy suuri puisto, uudenkarheita kerrostaloja ja sympaattisia omakotitaloja vehreiden pihojen keskellä.

Ympärillä risteilee kaikenikäisiä ihmisiä – niin kauppareissulta palaavia reippailevia vanhuksia kuin koulusta kotiin pyöräileviä lapsia. Joku kantaa Alkon muovikassia.

Mihin se slummi-Korso jäi?

- Täällä on itseasiassa Suomen suurimpiin kuuluva omakotitaloalue, Pentinmikko toteaa.

Tieto yllättää. Tässä taitaakin olla kyse paikan maineesta, joka vaikuttaa tällä hetkellä melko fiktiiviseltä. Onko Korso negatiivisen maineensa veroinen?

Koskivaaran mukaan maine ei varmaankaan eroa juurikaan muista paikoista leviteltävistä legendoista – liikkuuhan esimerkiksi Turusta negatiivista mainetta nostattavaa kansanperinnettä ympäri maata.

Mihin se slummi-Korso jäi?

Pentinmikko huomauttaa, että myös muut radanvarren lähiöt ovat samankaltaisella maineella leimattuja. Se on alkujaan noussut historiasta: teollisuus imi alueelle varsinkin 1950-luvulla työläisväestöä, köyhää kansaa. Tani taas toteaa lähiöiden maineen lähteneen alamäkeen suuren maaseudulta kaupunkeihin kulkeneen muuttoaallon seurauksena: yleisesti ajateltiin, että lähiöt koostuvat vain ”muualta tulleista” ihmisistä.

- Oikeastihan väkeä muutti lähiöihin myös Helsingin kantakaupungin ahtaista asunnoista, Tani kertoo.

Koskivaara pohtii, onko 90-luvun lamalla ollut mahdollisesti vaikutusta paikan maineeseen työttömien asuinpaikkana. Vaikka arkitodellisuus on muuttunut viime vuosikymmenten aikana paremmaksi, maine tarttuu tiukkaan kiinni.

Mainetta siivittää todellisuus. Kellä tahansa on varaa asua Korsossa. Siellä on edullisia vuokra-asuntoja, ja esimerkiksi tuettua nuorisoasumista. Pentinmikko luonnehtisikin Korsoa nuorison alueeksi. Se lienee totta, jos ainakin hätäisesti kyhättyjen graffitien määrää katselee.

Myös uutisointi vaikuttaa paikan maineeseen. Otsikoihin nousevat alkoholirähinät ja häiriökäyttäytymiset tuskin auttavat Korson mainetta. Tani toteaa, että medialla onkin valta mielikuvien luomisessa ja ja jo olemassa olevien vahvistamisessa. Näitä mielikuvia toistetaan puheessa ja muualla mediassa – ja myös elokuvissa.

Monet alueet näyttävät erilaiselta ulkoapäin tiirattuna kuin sisällä asuen. Tani painottaa henkilökohtaisen suhteen merkitystä: turvallinen arkiympäristö muuttuu ihmiselle pian näkymättömäksi, ja tärkeimmän sijan elämässä ottaa esimerkiksi hyvät kulkuyhteydet työpaikalle eivätkä ympärillä seisovat rähjäiset rakennukset. Ulkopuolinen sen sijaan vain katsoo ympäristöään ja pistää merkille eri asioita kuin paikallinen: asfaltin reunasta rehottavat kasvit, seinissä risteilevät tägit ja kaupan pihalla hoippuvat laitapuolen kulkijat.

Korson omakotitaloalueen vehreyttä.
Korson omakotitaloaluetta. Korson omakotitaloalueen vehreyttä. Kuva: Yle/ Katariina Hirvonen pensas

Alueesta tehdyt leffat ja uutisiin nousevat väkivaltatilastot ei varmastikaan auta sitä, miltä alue vaikuttaa ihmisistä, jotka eivät siellä ole välttämättä edes käyneet.

- Korso näyttää junan ikkunasta katsottuna kaoottiselta ja kornilta, eikä lainkaan yhtenäiseltä, Pentinmikko sanoo.

Toden totta. Helsingin suunnasta saapuvan maisemaa hallitsee ruokamarketti, parkkipaikka ja baari.

Maineen takana piilottelee salainen onnela

Voiko Korson mainetta ja imagoa muuttaa? Korso – seuraava Kallio? Ei täysin mahdoton ajatus.

Tani mainitsee imagomarkkinointia käytettävän esimerkiksi turistien houkuttelemisessa. Alueita myydään eri kohderyhmille imagojen avulla. Esimerkiksi Kallion mainetta on matkailumarkkinoinnin avulla muokattu boheemiksi ja romanttisen ränsistyneeksi, tietynlaisia turisteja houkuttelevaksi alueeksi. Helsingin matkailumarkkinointi alkoi tietoisesti hyödyntää jo olemassa olevia alueen piirteitä, ja se on osaltaan ollut luomassa ja vahvistamassa Kallion nykymainetta. Myös esimerkiksi Punavuoren maine on muuttunut täysin työläisväenosasta nuoria houkuttelevaksi asuinalueeksi.

Koskivaara taas ei usko imagon muuttamiseen teennäisesti, sillä se syntyy rakentamisen ja alueella jo olevien asioiden vuoksi. Kaupunkisuunnittelijan mukaan tietty rouheus, historia ja karaokepaikat kuuluvat Korsoon. Korsolaisilla on vahva identiteetti, ja asukastoiminta on ollut alueella perinteisesti aktiivista.

Kaiken lisäksi korsolaisilla on salaisuus.

- Korsolaiset ovat tietyllä tapaa ylpeitä alueen maineesta: niin alue säilyy salaisena onnelana valtaisine omakotitaloalueineen, Koskivaara sanoo.

Tani arvelee salaisuuden voivan liittyvän alueiden identiteettiiin ja reviiriajatteluun. Korsolaiset saattavat kokevat alueen omakseen ja puolustavat sitä – eihän hyvää haluta jakaa kaikille. Ajattelu rinnastuu perinteisiin kansallisvaltioihin ja vahvaan yhteisöajatteluun: rajojen ei haluta olevan avoimia kaikille.

Maisemaa hallitsee ruokamarketti, parkkipaikka ja baari

Oli maineen rooli Korsossa mikä tahansa, niin yksi asia on totta: alue muuttuu. Mitä Korsolle tapahtuu, kiillotetaanko vanha lähiö uusiorakentamisella?

Arkkitehdit suhtautuvat varautuvasti kaiken vanhan jyräämiseen uuden alta, sillä heidän mukaansa alueen historia tulee ottaa huomioon uutta suunnitellessa. Pentinmikon mukaan kaupunkisuunnittelulla voidaan varsinkin vähentää pelon paikkoja, joissa on pelottavaa liikkua vaikkapa pimeän aikaan. Rouhea historia saa näkyä Korsossa, vaikka alueelle rakennetaan jatkuvasti uutta. Nimittäin asuntoja. Alueen väkimäärä nousee.

Luulisi sen todistavan jotain alueesta. Kohtuuhintainen, hyvien yhteyksien päässä, kiva?

Jokin haraa vastaan. Onko toimittajalla asennevamma? Entä niillä, jotka äänestivät paikkaa Suomen karmeimmaksi paikaksi?

Nousen junaan, joka vyöryy keskustaan päin. Kyytiin nousee laitapuolen kulkija, joka ryyppäisee salapullostaan heti, kun konduktöörin silmä välttää. Tämä näky on omiaan vahvistamaan Korsosta helposti syntyviä stereotypioita. Samalla ovenavauksella kyytiin nousee kuitenkin liuta varsin tavallisen oloisia ihmisiä. Ehkä huomio kannattaa kiinnittää välillä heihin.

Korso on heille koti.

Artikkeli on ensimmäinen osa Yle Tieteen Suomen karmeimmista paikoista tehdyistä artikkelisarjasta. Lue sarjan seuraavat osat Outokummun Outolammesta ja Sotkamon Pysäyttävästä Talvivaarasta.

Korjaus 11.09.2014 klo 12.47: Maija Hurme korjattu Maija Hurriksi.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede