Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Enemmän kuin harrastus

inhimillinen tekijä, yle tv1
Pasi Koskinen (vas.), Mirja Kärnä ja Simo Kurra tietävät, että hyvä kunto on vain pintaa. Kolmikkoa jututtaa toimittaja Sari Valto. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 12.9.2014 klo 22.00 - 22.55, uusinta sunnuntaina 14.9. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan

Inhimillisessä tekijässä ovat vieraina ultrajuoksija Pasi Koskinen, pitkänmatkankävelijä Mirja Kärnä sekä vapaasukeltaja Simo Kurra.

Kolmikon harrastamat lajit vaativat kovaa fyysistä kuntoa, mutta loppujen lopuksi eniten heillä on kasvanut henkinen kantti. Fyysistä kuntoa voi kuka tahansa kasvattaa, mutta äärilajeissa onnistuu vain, jos jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen ja nöyrä.

Pasi on juossut aina

Pasi Koskinen kokee, että juokseminen on aina ollut hänelle luonteenomainen tapa liikkua. Nuorempana hän juoksi muutamia maratoneja, kunnes 28-vuotiaana hänen elämänsä joutui katkolle. Syöpä oli levinnyt henkeä uhkaavasti sisäelimiin.

Rankkojen hoitojen jälkeen Pasi alkoi toipua. Kaksi kuukautta viimeisestä solumyrkkyhoidosta Pasi lähti lenkille, vaikka voimat olivat vähissä. Silloin hän päätti juosta vielä maratonin. Maratoneja tuli juostua useampikin.

Vähitellen juoksuharrastus muuttui ultrajuoksuksi.

”Syöpä oli muuttanut ajatuksiani niin, että vuosittainen kelloa vastaan juokseminen alkoi tuntua absurdilta. Sitten lähdin ystäväni kanssa Lappiin ja juoksimme tuntureilla pitkän matkan reput selässä. Siitä reissusta se ultrajuoksu sitten alkoi, vähän vahingossa”, Pasi kertoo.

Ajatusten kanssa yksin

Pasi on osallistunut ultrajuoksukilpailuihin, muun muassa viime vuonna Unkarin kuudenpäivän juoksuun. Silloin hän juoksi 545 kilometriä kuudessa päivässä. Ensi keväänä hän lähtee jälleen samaan kilpailuun.

Viime kesänä hän juoksi Nuorgamista Hankoon 27 päivässä. Päivämatkan pituus oli noin 60 kilometriä. Harjoittelumäärät ovat hurjia, noin 500 kilometriä kuukaudessa. Kehittyminen tapahtuu vain tiukkojen tavoitteiden kautta. Siitä huolimatta Pasi ei koe rääkkäävänsä itseään.

”Juokseminen on minulle hakeutumista äärimmäiseen yksinäisyyteen. Kun juoksen, saan olla yksin ajatusteni kanssa. Jäsennän juostessani tätä maailmaa ja haen sisäistä tasapainoa. Olen kotona, kun juoksen.”

”Kun juoksen sata kilometriä, tulee jossain vaiheessa se hetki, että en jaksa. Normaali ihminen soittaisi siinä vaiheessa taksin ja menisi kotiin lepäämään. Minä käännyn sisäänpäin ja haen voiman itsestäni. Nöyrryn lepäämään ja jatkan. Jatkan ihan varmasti loppuun asti.”

Mirja käveli ja käveli

Mirja Kärnä on tehnyt neljä pitkää vaellusta kävellen. Hänelle käveleminen ei koskaan ole ollut kuntoilemista, vaan enemmänkin maailmankuvan ja sisäisen maiseman laventamista.

Ensimmäiselle vaellukselleen, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille, hän lähti uteliaana ilman mitään ennakko-odotuksia. Kävelyn henkinen vaikutus yllätti. Matkalla hän itki paljon, kävi läpi asioita itsestään ja tutustui siihen, mitä todellisuudessa ajatteli.

”Matka ei tosiaankaan edennyt onnellisissa merkeissä. Palattuani vaellukselta tajusin olevani onnellisempi kuin sinne lähtiessäni. Olin läsnä olevampi ja enemmän rauhassa tässä hetkessä”, Mirja kertoo.

Sitä tunnetta hän halusi lisää. Tuli toinen ja kolmas pitkä vaellus. Lopulta neljäs, kaikkein pisin: Mirja käveli Hattulasta Espanjan Fisterraan. Matkaa kertyi 3600 kilometriä, aikaa kului seitsemän kuukautta.

Lisää uskallusta

Opiskelijana ja kulttuurialan pätkätyöläisenä hänelle hyppy pitkälle matkalle ilman työtuloja oli pehmeämpi kuin esimerkiksi hyväpalkkaisesta vakituisesta virasta lähtevällä olisi ollut.

”Elämä on kiinni valinnoista. Kaikki on mahdollista järjestää."

Mirja uskoo, että näitä ihmisiä, jotka etsivät sisäistä suunnanmuutosta ja jotka ovat valmiita panostamaan siihen aikaa, on olemassa. Siksi hän on uskaltautunut perustamaan yrityksen, joka järjestää kävelymatkoja. "Kävelyjen ansiosta olen tullut rohkeammaksi ja uskallan nyt tehdä työkseni sitä, mitä oikeasti rakastan."

Mirjan järjestämien kävelyjen teemoja on kolme: yhteys itseen, yhteys muihin ja yhteys elämään. Tavoitteena on tulla onnelliseksi.

"Kun kävelee pitkään, keho rentoutuu ja ajatukset vapautuvat. Luonnon ja ihmisten välinen yhteys alkaa tuntua todelliselta. Itse en enää neljännellä vaelluksella tuntenut yksinäisyyttä. Aloin ymmärtää, että yksinäisyys on sitä, ettei ole yhteyttä itseensä ja silloin sitä hakee vähän väkisin ulkopuolelta, muista ihmisistä. Kun sain yhteyden itseeni, en enää tuntenut yksinäisyyttä. Olen koko ajan perillä, ei tarvitse pyrkiä johonkin pisteeseen. Kaikki on jo hyvin."

Simoa kiehtoi vedenalainen maailma

Simo Kurra on harrastanut vapaasukellusta noin kaksitoista vuotta. Ensin hän meni laitesukelluskurssille, mutta löysi oman lajinsa vapaasukelluksesta eli sukelluksesta ilman happilaitteita.

”Vedenalaisessa maailmassa minua kiehtovat maisemat, muuttunut ääni- ja valomaisema, painottomuuden tunne. Vapaasukellus tuntuu jollain lailla intiimimmältä kokemukselta kuin laitesukellus. Sukeltaessa koen olevani vapaa. Hetkeksi voin unohtaa asuntolainat ja deadlinet ja vain keskittyä seuraavaan räpylän potkuun”, Simo kertoo.

Pitkän harjoittelun tuloksena Simolla on hurjia ennätyksiä: syvyyssukellus räpylöillä 85 metriä, pituussukellus räpylöillä 156 metriä sekä hengenpidätys 7 minuuttia 47 sekuntia.

Mieli kurissa, keho rentona

”Ihmiset mieltävät vapaasukelluksen yleensä vaaralliseksi, koska hengittäminen on yksi alkukantaisimmista toiminnoistamme - jos hengitys lakkaa, lakkaa elämäkin. Vapaasukeltajan näkökulmasta toiminta ei kuitenkaan näyttäydy hengenvaarallisena. On joku lähtötaso, josta lähdetään, harjoittelemalla ja opiskelemalla tasoa voi kasvattaa ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle voi venyä. Mutta ei vapaasukellus saisi olla kenellekään niin rakas harrastus, että sen takia olisi valmis ottamaan liian suuria riskejä."

Simo näkee, että vapaasukellus on yhtä lailla henkinen harrastus kuin ultrajuoksukin ja vaellus.

”Meditaatio menee ehkä samalle alueelle. Itselleni vesi tuo siihen lisäksi elementin, jota olen rakastanut lapsesta alkaen. Sukelluksessa mielen on oltava kurissa ja kehon rentona. Simo ei haluaisi erottaa kehoa ja mieltä toisistaan, vaan kyseon hänen mielestään samasta organismista. Jos paketti ei pysy kokonaisuutensa kasassa, tulos heikkenee.”

”Tässä lajissa olennaisimpia kysymyksiä on, miten tunnistaa omat rajansa, että voi kehittää tuloksiaan mutta ei liikaa riskeeraten. Koen, ettäsuorituksen aikana mieleni on kuin komentokeskus, joka tarkkailee tyynenä kehon viestejä, esimerkiksi maitohapon määrää lihaksissa. Tiedän, että vaikka tuntuisi pahalta, on vielä mahdollista jatkaa, kunnes erilaiset tarkkailtavat asiat kehossani viestivät muuta”, Simo kuvailee.

Kommentit
  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.