Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Enemmän kuin harrastus

inhimillinen tekijä, yle tv1
Pasi Koskinen (vas.), Mirja Kärnä ja Simo Kurra tietävät, että hyvä kunto on vain pintaa. Kolmikkoa jututtaa toimittaja Sari Valto. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 12.9.2014 klo 22.00 - 22.55, uusinta sunnuntaina 14.9. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan

Inhimillisessä tekijässä ovat vieraina ultrajuoksija Pasi Koskinen, pitkänmatkankävelijä Mirja Kärnä sekä vapaasukeltaja Simo Kurra.

Kolmikon harrastamat lajit vaativat kovaa fyysistä kuntoa, mutta loppujen lopuksi eniten heillä on kasvanut henkinen kantti. Fyysistä kuntoa voi kuka tahansa kasvattaa, mutta äärilajeissa onnistuu vain, jos jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen ja nöyrä.

Pasi on juossut aina

Pasi Koskinen kokee, että juokseminen on aina ollut hänelle luonteenomainen tapa liikkua. Nuorempana hän juoksi muutamia maratoneja, kunnes 28-vuotiaana hänen elämänsä joutui katkolle. Syöpä oli levinnyt henkeä uhkaavasti sisäelimiin.

Rankkojen hoitojen jälkeen Pasi alkoi toipua. Kaksi kuukautta viimeisestä solumyrkkyhoidosta Pasi lähti lenkille, vaikka voimat olivat vähissä. Silloin hän päätti juosta vielä maratonin. Maratoneja tuli juostua useampikin.

Vähitellen juoksuharrastus muuttui ultrajuoksuksi.

”Syöpä oli muuttanut ajatuksiani niin, että vuosittainen kelloa vastaan juokseminen alkoi tuntua absurdilta. Sitten lähdin ystäväni kanssa Lappiin ja juoksimme tuntureilla pitkän matkan reput selässä. Siitä reissusta se ultrajuoksu sitten alkoi, vähän vahingossa”, Pasi kertoo.

Ajatusten kanssa yksin

Pasi on osallistunut ultrajuoksukilpailuihin, muun muassa viime vuonna Unkarin kuudenpäivän juoksuun. Silloin hän juoksi 545 kilometriä kuudessa päivässä. Ensi keväänä hän lähtee jälleen samaan kilpailuun.

Viime kesänä hän juoksi Nuorgamista Hankoon 27 päivässä. Päivämatkan pituus oli noin 60 kilometriä. Harjoittelumäärät ovat hurjia, noin 500 kilometriä kuukaudessa. Kehittyminen tapahtuu vain tiukkojen tavoitteiden kautta. Siitä huolimatta Pasi ei koe rääkkäävänsä itseään.

”Juokseminen on minulle hakeutumista äärimmäiseen yksinäisyyteen. Kun juoksen, saan olla yksin ajatusteni kanssa. Jäsennän juostessani tätä maailmaa ja haen sisäistä tasapainoa. Olen kotona, kun juoksen.”

”Kun juoksen sata kilometriä, tulee jossain vaiheessa se hetki, että en jaksa. Normaali ihminen soittaisi siinä vaiheessa taksin ja menisi kotiin lepäämään. Minä käännyn sisäänpäin ja haen voiman itsestäni. Nöyrryn lepäämään ja jatkan. Jatkan ihan varmasti loppuun asti.”

Mirja käveli ja käveli

Mirja Kärnä on tehnyt neljä pitkää vaellusta kävellen. Hänelle käveleminen ei koskaan ole ollut kuntoilemista, vaan enemmänkin maailmankuvan ja sisäisen maiseman laventamista.

Ensimmäiselle vaellukselleen, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille, hän lähti uteliaana ilman mitään ennakko-odotuksia. Kävelyn henkinen vaikutus yllätti. Matkalla hän itki paljon, kävi läpi asioita itsestään ja tutustui siihen, mitä todellisuudessa ajatteli.

”Matka ei tosiaankaan edennyt onnellisissa merkeissä. Palattuani vaellukselta tajusin olevani onnellisempi kuin sinne lähtiessäni. Olin läsnä olevampi ja enemmän rauhassa tässä hetkessä”, Mirja kertoo.

Sitä tunnetta hän halusi lisää. Tuli toinen ja kolmas pitkä vaellus. Lopulta neljäs, kaikkein pisin: Mirja käveli Hattulasta Espanjan Fisterraan. Matkaa kertyi 3600 kilometriä, aikaa kului seitsemän kuukautta.

Lisää uskallusta

Opiskelijana ja kulttuurialan pätkätyöläisenä hänelle hyppy pitkälle matkalle ilman työtuloja oli pehmeämpi kuin esimerkiksi hyväpalkkaisesta vakituisesta virasta lähtevällä olisi ollut.

”Elämä on kiinni valinnoista. Kaikki on mahdollista järjestää."

Mirja uskoo, että näitä ihmisiä, jotka etsivät sisäistä suunnanmuutosta ja jotka ovat valmiita panostamaan siihen aikaa, on olemassa. Siksi hän on uskaltautunut perustamaan yrityksen, joka järjestää kävelymatkoja. "Kävelyjen ansiosta olen tullut rohkeammaksi ja uskallan nyt tehdä työkseni sitä, mitä oikeasti rakastan."

Mirjan järjestämien kävelyjen teemoja on kolme: yhteys itseen, yhteys muihin ja yhteys elämään. Tavoitteena on tulla onnelliseksi.

"Kun kävelee pitkään, keho rentoutuu ja ajatukset vapautuvat. Luonnon ja ihmisten välinen yhteys alkaa tuntua todelliselta. Itse en enää neljännellä vaelluksella tuntenut yksinäisyyttä. Aloin ymmärtää, että yksinäisyys on sitä, ettei ole yhteyttä itseensä ja silloin sitä hakee vähän väkisin ulkopuolelta, muista ihmisistä. Kun sain yhteyden itseeni, en enää tuntenut yksinäisyyttä. Olen koko ajan perillä, ei tarvitse pyrkiä johonkin pisteeseen. Kaikki on jo hyvin."

Simoa kiehtoi vedenalainen maailma

Simo Kurra on harrastanut vapaasukellusta noin kaksitoista vuotta. Ensin hän meni laitesukelluskurssille, mutta löysi oman lajinsa vapaasukelluksesta eli sukelluksesta ilman happilaitteita.

”Vedenalaisessa maailmassa minua kiehtovat maisemat, muuttunut ääni- ja valomaisema, painottomuuden tunne. Vapaasukellus tuntuu jollain lailla intiimimmältä kokemukselta kuin laitesukellus. Sukeltaessa koen olevani vapaa. Hetkeksi voin unohtaa asuntolainat ja deadlinet ja vain keskittyä seuraavaan räpylän potkuun”, Simo kertoo.

Pitkän harjoittelun tuloksena Simolla on hurjia ennätyksiä: syvyyssukellus räpylöillä 85 metriä, pituussukellus räpylöillä 156 metriä sekä hengenpidätys 7 minuuttia 47 sekuntia.

Mieli kurissa, keho rentona

”Ihmiset mieltävät vapaasukelluksen yleensä vaaralliseksi, koska hengittäminen on yksi alkukantaisimmista toiminnoistamme - jos hengitys lakkaa, lakkaa elämäkin. Vapaasukeltajan näkökulmasta toiminta ei kuitenkaan näyttäydy hengenvaarallisena. On joku lähtötaso, josta lähdetään, harjoittelemalla ja opiskelemalla tasoa voi kasvattaa ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle voi venyä. Mutta ei vapaasukellus saisi olla kenellekään niin rakas harrastus, että sen takia olisi valmis ottamaan liian suuria riskejä."

Simo näkee, että vapaasukellus on yhtä lailla henkinen harrastus kuin ultrajuoksukin ja vaellus.

”Meditaatio menee ehkä samalle alueelle. Itselleni vesi tuo siihen lisäksi elementin, jota olen rakastanut lapsesta alkaen. Sukelluksessa mielen on oltava kurissa ja kehon rentona. Simo ei haluaisi erottaa kehoa ja mieltä toisistaan, vaan kyseon hänen mielestään samasta organismista. Jos paketti ei pysy kokonaisuutensa kasassa, tulos heikkenee.”

”Tässä lajissa olennaisimpia kysymyksiä on, miten tunnistaa omat rajansa, että voi kehittää tuloksiaan mutta ei liikaa riskeeraten. Koen, ettäsuorituksen aikana mieleni on kuin komentokeskus, joka tarkkailee tyynenä kehon viestejä, esimerkiksi maitohapon määrää lihaksissa. Tiedän, että vaikka tuntuisi pahalta, on vielä mahdollista jatkaa, kunnes erilaiset tarkkailtavat asiat kehossani viestivät muuta”, Simo kuvailee.

Kommentit
  • KESKUSTELE TÄSSÄ Kiinasta

    Käsityksemme Kiinasta on täynnä ennakkoluuloja

    Toimittaja Mari Manninen ja Etelä-Karjalan liiton Aasia-asiantuntija Ding Ma keskustelevat siitä, millaisia yleisiä ennakkoluuloja meillä suomalaisilla on Kiinaa kohtaan. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse joutunut tarkistuttamaan ennakkoluulosi Kiinaa tai kiinalaisia kohtaan? Haluatko kysyä keskustelijoilta suoran lähetyksen aikana jotain?

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Keskustele tässä johtamisesta!

    Millaista on hyvä johtaminen? Entä huono?

    Kerro kokemuksiasi hyvästä ja huonosta johtamisesta! Kun yritys ja sen johto kohtaa kriisin siihen väistämättä liittyy julkisuus. Voiko sitä hallita? Miten mainekriisiä voi ennakoida? Entä millaista on huono johtaminen - ja pääseekö siitä eroon? Vieraina syksyn johtamiskirjoja julkaisseet toimitusjohtaja Anna Sorainen ja professori Pauli Juuti.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • KESKUSTELE TÄSSÄ Kiinasta

    Käsityksemme Kiinasta on täynnä ennakkoluuloja

    Toimittaja Mari Manninen ja Etelä-Karjalan liiton Aasia-asiantuntija Ding Ma keskustelevat siitä, millaisia yleisiä ennakkoluuloja meillä suomalaisilla on Kiinaa kohtaan. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse joutunut tarkistuttamaan ennakkoluulosi Kiinaa tai kiinalaisia kohtaan? Haluatko kysyä keskustelijoilta suoran lähetyksen aikana jotain?

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Keskustele tässä johtamisesta!

    Millaista on hyvä johtaminen? Entä huono?

    Kerro kokemuksiasi hyvästä ja huonosta johtamisesta! Kun yritys ja sen johto kohtaa kriisin siihen väistämättä liittyy julkisuus. Voiko sitä hallita? Miten mainekriisiä voi ennakoida? Entä millaista on huono johtaminen - ja pääseekö siitä eroon? Vieraina syksyn johtamiskirjoja julkaisseet toimitusjohtaja Anna Sorainen ja professori Pauli Juuti.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ tylsyydestä

    Miksi tylsät hetket olisi hyvä oppia kohtaamaan?

    Kaivatko heti kännykän esille, kun kassajonossa on viisi ihmistä ennen sinua? Puhumattakaan kun istut ruuhkabussissa? Kyse on siitä, että emme enää tässä ärsykkeiden maailmassa osaa olla ilman niitä ärsykkeitä. Tylsyyden sietämisen mitta on lyhentynyt. Aivomme ovat jatkuvassa hälytystilassa. Ja kuitenkin kaikki hyvät ideat syttyvät useimmiten päähämme silloin, kun vain olemme.

  • Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-romaani, Väkivallan virkamies, ilmestyi vuonna 1976 ja viimeinen Harjunpää ja rautahuone vuonna 2010. Millaisia syitä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää-romaanien suosiolle näet? Mikä on paras kaikista yhdestätoista Harjunpää-romaanista? Millainen on ollut Harjunpään elämänkulku Joensuun kirjoittaman romaanisarjan edetessä?

  • Utelias feministi Eeva Lennon, Lontoo, raottaa yksityiselämänsä verhoa

    Toimittajamme maailmalla, joka ei ole pelännyt ketään.

    Eeva Lennon Lontoo, on tuttu ääni radion kuuntelijoille. Toimittajan lukuisat niin kulttuuria kuin politiikkaa käsittelevät raportit Britannian saarilta ovat sivistäneet useampia sukupolvia. Tämä tuikkivasilmäinen, selkeästi artikuloiva toimittaja rakastaa työtään mutta myös perhettään.

  • Ville Virtasen Sorjonenkin lukee Harjunpäätä

    Harjunpää ei ole väkivallan ammattilainen.

    Näyttelijä Ville Virtaselle suomalaisen rikoskirjallisuuden huippua edustavat Harjunpää-romaanit. Näyttelemässään Sorjosessa hän näkee yhtäläisyyksiä Harjunpään hahmon kanssa. Kummallekaan fiktiiviselle poliisille väkivallan maailma ei ole luontainen. – En tykkää lukea rikoskirjallisuudesta väkivallan kuvauksia.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ parisuhdeväkivallasta

    Miten ulos väkivaltaisesta suhteesta?

    Vuosittain tehtävän kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan noin viisi prosenttia naisista ja noin kahdesta kolmeen prosenttia miehistä kokee vuosittain fyysistä väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin taholta. Oletko sinä kokenut väkivaltaa suhteessasi? Saitko apua tilanteeseen?

  • Kuvataiteilija, taidepedagogi Tero Annanolli: Kaikki viivat vievät Roomaan

    Viiva vie tunnetta ja tunne viivaa.

    Kuvataiteilija, taidepedagogi Tero Annanolli on koko elämänsä ollut kiinnostunut viivasta ja sen piirtämisestä. Suhde viivaan alkoi muodostua jo ennen peruskoulua. Seuraavaksi hän suuntaa Roomaan, jossa viivaan ja sen taitajiin pääsee syventymään kunnolla.

  • Viivan viemä - kuvataiteilija Tero Annanolli

    Viiva on Tero Annanollin taiteen ytimessä

    Kuvataiteilijana Tero Annanollia on kiinnostanut aina viiva ja miten se on muuttunut historian kuluessa. Taidepajoissaan Suomessa ja monissa muissa maissa hän haluaa madaltaa kynnystä piirtämiseen ja rohkaista tutustumaan viivan olemukseen. Lapsuudessaan Tero ihastui Gustave Dorén kuvaraamatun tarkkoihin piirustuksiin.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ säästämisestä

    Näin säästät 10 000 euroa vuodessa.

    Media-alan yrittäjä Julia Thurén ja viestintäkonsultti Merja Mähkä ovat sitä mieltä, että kaikkien - erityisesti naisten - olisi syytä oppia säästämään ja sijoittamaan. Eikä säästäminen heidän mielestään ole edes vaikeaa! Ihailen Julian ja Merjan tapaa sekä elää säästeliäästi että nauttia elämästä. Siksi kutsuin heidät ohjelmaani vieraikseni. Miten he sen tekevät?

  • Tuva Korsströmin elämän neljä k-kirjainta: kielet, kirjallisuus, Korppoo ja Kreikka

    Journalisti-kirjailija Tuva Korsströmin elämän K-kertomus.

    Suomenruotsalaisen, kosmopoliitin, kirjailijan ja journalistin, Tuva Korsströmin uran ydin on tukeva kielitaito, joka on saattanut hänet suoraan kontaktiin kansainvälisten kulttuuripersoonien kanssa. Hän on toiminut pitkään kirjallisuustoimittajana Hufvudstadsbladetissa ja yksi hänen suurtyönsä on mittava suomenruotsalaisen kirjallisuuden esittely 1960-luvulta vuoteen 2013. Hänet muistetaan myös Ylen kieliohjelmien pitkäaikaisena toimittajana ja kehittäjänä.