Hyppää pääsisältöön

Argentiinan talous kriisistä toiseen

Monet saattavat muistaa, että Argentiina oli vakavassa kriisissä 2000-luvun alussa. Maa ei pystynyt hoitamaan suurta velkaansa, pääomat pakenivat, pankkilaitos oli kriisissä ja valuutta irrotettiin dollarisidonnaisuudesta. Kansalaiset olivat kaduilla protestoimassa.
Argentiinassa kokeiltiin 1990-luvulla uusliberalistista politiikkaa presidentti Carlos Menemin valtakaudella. Talouden säätelyjä purettiin. Valtionyhtiöitä ja kunnallisia yhtiötä yksityistettiin ja peso sidottiin dollariin. Maassa tapahtui teollisuuden supistuminen ja rahoitusmarkkinoiden merkitys korostui. Mutta samanaikaisesti maa velkaantui jatkuvasti ulkomaille. Tämä kokeilu päättyi syvään kriisiin 2000-luvun alussa.
Argentiinassa on jälleen meneillään parhaillaan moniulotteinen kriisi. Maailmantalouden kehityksen heikkenemisen johdosta talouskasvu on supistunut rajusti. Velkakriisi on taas iskenyt maahan. Argentiinan maataloustuotteiden vientiin keskittynyt talousmalli on jälleen vaikeuksissa. Lisäksi puhutaan ”kirchnerismin” hieman yli 10 vuotta kestäneen kauden päättymisestä.
José Natanson on tutkiva journalisti, joka laati 1990-luvun alkupuolella kriittisen arvion Menemin aikakaudesta ja toimitti teoksen, jossa pohdittiin Nestor Kirchnerin nousua ja hänen politiikkaansa. Tällä hetkellä hän ”Le Monde Diplomatiquen” argentiinalaisen version johtaja. Tämä artikkeli ilmestyi kesällä Le Monde Diplomatiquessa.

Kriisin jälkeinen nousu

Kriisin ollessa pahimmillaan nousi uudeksi presidentiksi peronisti Nestor Kirchner 2002. Hän oli nationalisti ja näki valtiolla olevan tärkeä rooli taloudessa. Hän korosti toisaalta keskiluokan merkitystä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Hänkin pyrki jatkamaan perinteisiä peronistisia ohjelmia huono-osaisten aseman parantamisesta.
Niinpä aiemman sotilasjuntan johtajat ja väkivaltaisuuksiin ja väärinkäytöksiin syyllistyneet upseerit joutuivat oikeuden eteen.
Kirchner pyrki ratkaisemaan velkaongelman neuvotteluilla velkojien kanssa. Nämä velkaneuvottelut kestivät pitkään. Loppujen lopuksi suurin osa velkojista hyväksyi velkojen leikkauksen ja vihdoin päästiin ratkaisuun, jonka 93 % velkojista hyväksyi.
Valtion paluu merkitsi Buenos Airesin vesihuollon yksityistämisen peruuttamista ja aivan viime aikoina on otettu maan eläkejärjestelmä ja aiemmin valtiollinen, mutta sittemmin yksityistetty, suuri öljy-yhtiö YCF ( Yacimentos Carboniferos Fiscales) valtion haltuun. Hallitus on ajanut protektionistista politiikkaa suojellakseen kotimaista teollisuutta.
Kun Argentiina joutui velkajärjestelyjen johdosta ulos kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta, maan pelasti Kiinan valtava kysyntä 2000-luvun ensi vuosikymmenellä, ja se kohdistui maan tuottamiin maataloustuotteisiin ja erityisesti soijaan. Niinpä Argentiinassa oli soijaboomi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja ulkomaankaupan ylijäämä oli jatkuva.
Tällä soijaboomilla oli myös kielteisiä seurauksia. Soijabisneksen suuryritykset saivat paljon valtaa itselleen. Tilakoko kasvoi. Työvoiman tarve väheni merkittävästi maataloudessa ja maaperä kului yhden kasvilajin voimaperäisessä viljelyksessä. Argentiinassa hyväksyttiin geenimukailtu soija, jonka pitäisi suojella kasvituholaisilta. Mutta pian kehittyi uusia vastustuskykyisiä kasvituholaislajeja, joiden eliminointiin jouduttiin käyttämään voimakkaita kasvimyrkkyjä.

Taloudellisten kehitysmallien ongelmat

Kun Natanson on perehtynyt argentiinalaisiin kapitalismin malleihin ja toisaalta tarkastellut peronismin eri muotoja, hän kykenee jäsentämään hyvin maan kehitysongelmia. Hän käsittelee Argentiinan talouskehitykselle tyypillistä kehitysloukkua:

” Jotta maa pystyisi teollistumaan, sen on tuotava suuria määriä välituotteita, joita ei valmisteta maassa. Niinpä muodostuu tunnettu sykli: teollisuuden kehittyessä tarvitaan yhä enemmän tuontipanoksia, jotka katetaan maataloustuotteiden viennin ylijäämällä. Viimein päädytään tilanteeseen, jossa maataloustuotteiden vienti ei riitä kattamaan teollisuuden kehityksen vaatimia tuontipanoksia ja talous kriisiytyy, kuten poliittinen taloustieteilijä Aldo Ferrer on osoittanut talousrakenteen tutkimuksissaan”.
Uusliberalistiset mallit kaventavat Argentiinan tuotantorakennetta ja ne asettavat maan saavuttaman hyvinvoinnin kyseenalaiseksi:
”Uusliberaalit eivät tunne tällaisia rakenneongelmia, koska heidän mukaansa vapaat markkinat hoitavat asiat parhain päin. Tähän on todettava, ettei maataloussektori kykene yksinään takaamaan yli 40 miljoonan asukkaan hyvinvointia. Jos otetaan huomioon, että perinteisesti Argentiinassa on ollut laaja keskiluokka ja kehittynyt hyvinvointivaltio, näiden olemassaoloa ei myöskään pystytä takaamaan. Lisäksi argentiinalaisia on vaikea saada hyväksymään Etelä-Korean kehitysmallia, jossa tämän päivän uhraukset tekevät mahdollisiksi tulevat aineellisen elintason parannukset”.

Natansonin mukaan Kirchnerien hallinto on pyrkinyt monipuolistamaan kansantaloutta:

” Kirchnerien hallinto on pyrkinyt siirtämään osan maataloudesta tulevasta ylijäämästä teollisuudelle harjoittamalla protektionismia ja verottamalla maataloustuotteiden vientiä. Niinpä se on pystynyt kehittämään uudestaan osin teollista verkostoa, jonka Carlos Menemin ajan uusliberalistinen politiikka tuhosi. Samalla on onnituttu välttämään raaka-aineiden viennin osuuden kasvu yhtä suureksi kuin monissa muissa Latinalaisen Amerikan maissa”.

Uusi talouskriisi

Kun kansainvälinen talous ajautui vaikeuksiin vuoden 2008 jälkeen, ensin Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja sitten 2010-luvun alussa myös BRICS-maissa ja Etelän maissa, Argentiinan talous ajautui vaikeuksiin. Aiemmat korkeat kasvuluvut putosivat 2-3 prosenttiin. Inflaatio nousi 30%;in. Työpaikoilla lakkoiltiin.
Vaikutti siltä, että hallinto oli menettämässä otteensa talouteen 2013. Keskuspankin valuuttavarannot hupenivat nopeasti ja vuoden lopussa ne vastasivat enää kuuden kuukauden tuontia.
Tässä tilanteessa hallinto ja keskuspankki pyrkivät vakauttamaan tilannetta ryhtymällä valuuttasäännöstelyyn, mutta tämä ei toiminut:

” Kun hallitus pyrki estämään valuuttavarannon ehtymisen, se sääti valuuttakontrollin 2012. Mutta tämä johti päinvastaiseen kehitykseen, sillä pääomien pako kiihtyi ja keskiluokka sijoitti varojaan patjan alle. Tämä on tyypillistä Argentiinassa, sillä väestö on tottunut säästämään dollareita kriisiin koittaessa. Sehän on kokenut hyperinflaatioita, pankkitalletusten takavarikointeja ja useita devalvaatioita viime vuosikymmeninä”.
Vaikka Kirchnerien hallinto oli pyrkinyt saamaan suuret vientiyhtiöt kuuliaisiksi valtiolle, Argentiinassa toimivat suuret soijabisnesyhtiöt näyttivät voimansa 2013:
”Seitsemän suuryritystä hallitsee yli 80 % soijan viennistä ja tämä vienti on 40 % maan kokonaisviennistä. Nämä suuryritykset käyttivät hyväkseen tilannetta vaatimalla peson devalvaatiota. Niinpä tien varsille alkoi kasaantua soijakasoja vuoden 2013 lopussa. Hallitus ja keskuspankki joutuivat taipumaan tammikuussa 2014, jolloin peso devalvoitiin 20%:lla”.

Nämä seitsemän suurta soijabisnesyhtiötä Argentiinassa ovat : Archers Daniels Midland, Bunge, CHS Argentina, Louis Dreyfus, Cargill, Nidera ja Toepfer. Siinä on kolme amerikkalaista yhtiötä sekä yksi argentiinalainen, ranskalainen, hollantilainen ja saksalainen yhtiö. Tämä on edustava kokoelma kansainvälisestä agribisneksestä.

Jälleen velkakriisi

Kesällä 2014 Argentiinan velkaongelmat tulivat jälleen pinnalle:
”Kun tilanne näytti hieman vakautuneen, Yhdysvaltain korkein oikeus hylkäsi kesäkuussa 2014 Argentiinan vetoomuksen amerikkalaisen tuomioistuimen päätöksestä, jonka mukaan maan on maksettava 1,5 miljardia dollaria ns. amerikkalaisille korppikotkarahastoille. Nämä olivat ostaneet halvalla niiden velkojien velkoja, jotka eivät olleet mukana Argentiinan velkojen uudelleenjärjestelyissä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä”.
Amerikkalaisista korppikotkarahastoista suurin on Paul Singerin johtama ”Elliot Management”, joka on jo pitkään ostanut kehitysmaiden velkakirjoja ja ansainnut suuria voittoja. Se on aiemmin saanut polvilleen mm. Perun, Sambian, Kongon demokraattisen tasavallan ja Brazzavillen Kongon. Mutta se ei ole aiemmin hyökännyt yhtään Argentiinan kokoista maata kohtaan. Sen on sanottu tavoittelevan 1600 % prosentin voittoa Argentiinan tapauksesta.
Tämän korppikotkarahastojen häikäilemättömän toiminnan on sanottu perustuvan dollarin hallitsevaan asemaan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Kun lainat otetaan dollareissa, se on antanut mahdollisuuksia käyttää amerikkalaista oikeuslaitosta, johon korppikotkarahastojen toiminta on nojannut. Amerikkalaiset oikeusistuimet ovat näin saaneet ekstraterritoriaalisia oikeuksia ja niiden päätöksillä on ollut rajuja vaikutuksia niiden kohteena olleissa kehitysmaissa. Nytkin nämä päätökset estävät Argentiinaa käyttämästä kansainvälisissä pankeissa olevia varojaan, kunnes korppikotkarahastojen vaatimat suuret summat on maksettu.
Argentiina on saanut tukea tässä taistelussa Latinalaisesta Amerikasta. Mercosur, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteistyöjärjestö sekä Etelä-Amerikan maiden unioni ovat kritisoineet keinottelijoita, joiden toiminta vaarantaa velkojien ja velallisten väliset sopimukset sekä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän.
Kun nousevien teollisuusmaiden BRICS-järjestö piti kokousta kesällä Brasiliassa, sekin asettui Argentiinan tueksi. Venäjän presidentti Putin vieraili Argentiinassa ja Kiina ilmoitti valmiutensa myöntää Argentiinalle rahoitusta, jos se ei saa rahaa läntisiltä rahoitusmarkkinoilta. Kiina on ollut kiinnostunut nimenomaan Argentiinan maataloustuotannosta, erityisesti soijasta.

Kirchnerismin loppu?

Sen jälkeen kun Nestor Kirchner menehtyi 2010, hänen vaimonsa Christina Kirchner tuli presidentiksi. Argentiina on nyt valmistautumassa vuoden 2015 presidentinvaaleihin, eikä nykyinen presidentti Christina Kirchner voi perustuslain mukaan enää asettua ehdolle. Tämä asettaa kyseenalaiseksi Kirchnerien mukaan kutsutun” kirchnerismin”, sillä heidän edustamalleen politiikalle ei näy juuri jatkajia:
” Tällä hetkellä Buenos Airesin provinssin kuvernööri Daniel Scioli on peronistipuolueen sisällä selvästi suosituin ehdokas. Hän erottautuu muista olemalla maltillinen talouskysymyksissä, mutta hän asennoituu tiukasti sisäisen turvallisuuden kysymyksissä. Hänen mukaansa veroja ei tule nostaa ja yksityisen omaisuuden suojaa pitää parantaa. Opposition kärkinimiä on Buenos Airesin kaupunginjohtaja Mauricio Macri, joka johtaa konservatiivista” Compromiso para el cambio”-järjestöä. Lisäksi ehdokkaaksi pyrkii Sergio Massa, joka erosi hallituksesta, koska hän piti sen politiikkaa liian vasemmistolaisena. Kaiken kaikkiaan nämä kolme parhaiten tällä hetkellä sijoittunutta ehdokasta ovat selvästi oikeammalla kuin nykyinen hallinto”.
Mikäli vaalit voittaa peronistitaustainen ehdokas, peronistisessa liikkeessä syntyy varmasti taistelu uuden hallinnon suuntautumisesta. Kirchnereillä on vahvat kannattajansa, jotka eivät halua, että heidän presidenttiaikanansa tehtyjä toimenpiteitä ryhdytään nopeasti purkamaan.
Argentiinassa on lyhyellä tähtäimellä suuria haasteita, joita kenen tahansa on vaikea ratkaista. Mutta pitkällä tähtäimellä maan asema näyttää hyvältä. Kun katsotaan pitkälle tulevaisuuteen, on nähtävissä makean veden niukkuutta ja niukkuutta elintarvikkeista. Argentiina on hyvin sijoittunut maapallolla tässä perspektiivissä, koska sillä on vesivaroja ja laaja maataloustuotanto.

Jussi Raumolin

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta