Hyppää pääsisältöön

Onko työllä tulevaisuutta?

Mitkä ammatit katoavat ja mitkä jäävät? Onko ihmisellä edes paikkaa tulevaisuuden työelämässä, vai hoitavatko koneet kaiken? Suorassa lähetyksessä vuodelta 1998 pohditaan, miten teknologia muuttaa työntekoa.

Ohjelma alkaa kysymyksellä kumpi leikkaa työtä rajummin, konesaha vai tietokoneen käyttöjärjestelmä. Studiovieraina ovat kauppatieteen tohtori Mika Pantzar ja professori Pentti Malaska. Näkemyksiä kuullaan myös reportaaseissa, joissa haastetellaan mm. Intelin toimitusjohtajaa sekä työn tulevaisuudesta kirjoittaneita asiantuntijoita Manuel Castellsia ja Jeremy Rifkiniä. Videoyhteyden välityksellä kuullaan mm. tutkija Pekka Himasta. Yleisö osallistuu keskusteluun tekstiviesteillä, netissä ja videon välityksellä.

Siinä missä vanhoja ammatteja katoaa, syntyy myös uusia. Etenkin internetiin liittyvät ammattinimikkeet ovat jatkuvassa muutoksessa. Ohjelmassa kerrotaan, että sen hetken rahakkaimmat ammattinimikkeet Yhdysvalloissa olivat elektronisen kaupankäynnin johtaja ja internetstrategisti. Webmasterin eli verkkomestarin ammattinimike oli puolestaan jo kuolemassa, sillä internet oli tullut osaksi yritysten päivittäistä liiketoimintaa, eikä sitä hoidettu enää erillisistä nyrkkipajoista käsin.

Tutkija Mika Pantzar vastaa katsojan kysymykseen tarvitaanko tulevaisuudessa vain it-tukihenkilöitä, ohjelmoijia ja sovellusten kehittäjiä, että itse asiassa abstrakti tietotyö on helpompi korvata koneilla kuin hoivatyö.

Intelin pääjohtaja Greig Barret toteaa uhkakuviin koneiden aiheuttamasta suurtyöttömyydestä, että ihmisten kannattaa opetella käyttämään tietokoneita. "Se on tulevaisuudessa edellytys työnne tuottavuudelle", hän sanoo.

Ohjelmassa kuullaan myös Data Fellowsin (nykyisen F-securen) toimitusjohtaja Risto Siilasmaata sekä tutkimuspäällikkö Mikko Hyppöstä. Data Fellows oli tuolloin kovassa nosteessa oleva yritys ja Siilasmaa kehui verkon antavan pienellekin yritykselle mahdollisuuden olla yhtä vaikuttavasti esillä kuin isommat firmat.

Moni näkee teknologiassa uhan ja ohjelmassakin sivutaan ajatusta ihmisestä itseään älykkäämpien koneiden armoilla. Taloustieteen asiantuntija ja Työn loppu -kirjan kirjoittaja Jeremy Rifkin maalailee kuvaa tulevaisuudesta, jossa koneet ovat vieneet lähes kaikki ihmisten työt. Haastattelussa hän ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä tehdastyöläiset häviävät maailmanhistoriasta.

Professori ja kirjailija Manuel Castells on näkemyksissään positiivisempi ja uskoo teknologian ratkaisevan niukkuuden ongelmia ja vapauttavan ihmisiä. Ihminen voi määrätä kehityksen suunnan: "Käytössämme oleva teknologia on jotain niin voimakasta, että se nopeuttaa suunnattomasti kaikkea mitä sen avulla teemme. Jos teemme hyviä asioita niistä tulee suuremmoisia, jos teemme pahoja asioita, niistä tulee hirviöitä," Castells muotoilee.

Tutkija Sirkka Heinonen Maastrichtin yliopistosta Hollannista on tutkinut etätyötä ja toteaa, että työnteon käsite on määriteltävä uudelleen. ”Tulevaisuudessa kaikki mielekäs toiminta saatetaan käsittää työn teoksi, kun taas fyysinen oleskelu työpaikalla ei täytä mitään työnteon kriteeriä.”

Pekka Himanen kertoo tutkivansa verkostomiskehityksen filosofisia ja eettisiä ulottuvuuksia Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa ihmisellä on yhä enemmän valtaa valita työrytminsä ja työn mittaamisen painopiste tulisi siirtää määrästä laatuun.

Katsojakyselyssä enemmistö kallistuu sille kannalle, etteivät työpaikat tietoyhteiskunnasta vähene. Pantzar ja Malaska valitsevat katsojien ehdotuksista yhdeksi tulevaisuuden uudeksi ammattinimikkeeksi ”multimeedion” sekä ammatiksi, joka varmasti säilyy kätilön ammatin.

Koneet ovat ohittaneet voimassa ihmisen jo ajat sitten, seuraavana on vuorossa äly, mutta sitä ei Malaskan ja Pantzarin mielestä tarvitse pelätä. "Emmehän me koe uhkana nostokurkiakaan, vaikka ne ovat voimaakkaampia kuin ihminen", Malaska sanoo. Älykyyden arvostus kenties muuttuu ja toisenlaiset taidot voivat nousta kunniaan. Kuten Malaska toteaa: "äly ei ole kovin merkittävä asia ihmiselle".

Teksti: Heidi Sommar

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?