Hyppää pääsisältöön

Suomirock venyi iskelmästä kansanmusiikkiin kunnes rap muutti kaiken

1980-luvulla punkin jälkeen itseään etsinyt suomirock venyi nopeasti aivan uusiin suuntiin. Se laajeni iskelmän, teinipopin tai discon suuntaan, samalla kun kitarabändien soundit muuttuivat modernimmiksi. Kehitys jatkui jopa kansanmusiikkiin päin, mutta seuraavalla vuosikymmenellä pakan kokonaan uusiksi pisti rap.

Vielä 1980-luvun puolivälissä, ajautuessani rocktoimittajaksi suomirock oli varsin yhtenäinen ilmiö ja sen tekijät yhtä suurta perhettä. Mitä nyt keinotekoista vastakkainasettelua Tampereen ja Helsingin välille yritettiin rakentaa. Kaikki muusikot, toimittajat ja muut alan ammattilaiset tunsivat toisensa ja musiikillinen maisemakin oli varsin yhtenevä. Kaikki keskeiset tekijät muokkasivat omaa versiotaan varsin perinteisestä kitararockista.

Vuosikymmenen puolivälissä alkoi kuitenkin nopea muutos, kentälle tultiin eri suunnista ja vaikutteita otettiin huomattavasti laajemmalta.

Iskelmä oli aina kuulunut voimakkaasti suomalaisen rockin taustalla. Juice Leskisestä alkaen se oli ollut yksi tärkeimpiä vaikuttajia. 1980-luvulla iskelmävaikutteisen rockin vei pisimmälle Yö silloisen lauluntekijänsä Jussi Hakulisen johdolla. Hänen kappaleensa, ennen kaikkea Joutsenlaulu, nostivat Yön valtavaan suosioon ja loivat pohjan yhtyeen vuosikymmenten suosiolle, vaikka Hakulinen erosikin yhtyeestä varsin nopeasti. Muutaman kerran Yön lauluntekijäksi ja keikkakokoonpanoon palannut Hakulinen vaikutti nyt julkaistavan haastattelun aikaan opettajana, eikä suunnitellut silloin paluuta muusikoksi.

Helsinkiläinen Keba jätti lyhyeksi jääneen uransa aikana vahvan jäljen 1980-luvun suomirockiin. Sen jäsenistä tuli alan keskeisiä toimijoita. Laulaja-lauluntekijä Ali on kirjoittanut suuren määrän hittejä muille ja tehnyt useita omia levyä, kitaristi Asko Kallosesta tuli levypomo, joka osaltaan oli nostamassa HIMiä maailman maineeseen ja rumpali Pete Parkkonen jatkoi Zen Cafen riveissä uraansa. Tässä nähtävän haastattelun aikaan Ali Alikoski rakensi soolouraa ja kirjoitettu lauluja muille, mm. Aikakoneen hitti Alla vaahterapuun oli hänen kynästään.

Täysin eri suunnasta suursuosioon nousi turkulainen Bogart, joka useiden sen jäsenten progetaustasta huolimatta teki häpeämättömän kaupallista poppia ja sai tytöt kirkumaan yhtyeen aikamiesten perään. Haastattelun aikaan 1997 laulusolisti Reddie 'Ressu' Redford, eli Esa Mäkelä oli ehtinyt ottaa jo monta uutta askelta urallaan sitten Bogartin. Ilmeisesti hänen 1980-lukunsa oli ollut aikamoista vaakakiitoa, sillä haastattelun jälkeen Ressu tuli kiittämään minua hieman hämmentävästi.

"Oli tosi mukava käydä näitä asioita läpi. Tosi paljon oli sellaista, jota en ole koskaan miettinyt."

Olin lievästi äimistynyt, ja vastasin. "Siis et ole miettinyt koko 1980-lukua vai?"
"Niin, kun kukaan ei ole koskaan kysynyt, niin ei ole tullut mietittyä", Ressu vastasi.

Sari Kaasinen oli taas haastattelua tehdessämme käytännössä vetäytynyt takaisin kotikuntaansa Rääkkylään. Takana oli pitkä rupeama hänen lapsena perustamansa Värttinän pomona. Värttinän menestyksen myötä 1980-luvun lopun suomalainen pop- ja rockkenttä hajosi lopullisesti ja sen yhtenäiskulttuuri murtui.

Uuden vuosikymmenen, 1990-luvun avasi hyvinkääläisten rääväsuiden Raptori-yhtye. Siitä tuli nopeasti ensimmäinen suosittu suomalainen rap-ryhmä. Raptorin suomirokin ja iskelmän rajoilla leikkinyt, humoristisen ironinen, rap muodostui traumaksi monille myöhemmille suomalaisräppäreille. Vuonna 1999 tehdyssä haastattelussa Raptorin JuFo III jaksaa nauraa näille myöhemmille arvostelijoilleen, jotka hänen mukaansa toivat suomirappiin 'eestiläisen intonaation'.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto