Hyppää pääsisältöön

Nälkäpakolaisia vai työn sankareita

Risto Vuorinen
Risto Vuorinen Kuva: Yle, MOT risto vuorinen

"Kalevipojat", "suomalaisten orjat", "mukavuuspakolaiset", "pinnarit". Ulkomailla työssä käyvillä virolaisilla on kotimaassaan monta lempi- ja haukkumanimeä.

Vaikka leivän hankkiminen Suomesta on kuulunut virolaiseen todellisuuteen jo parikymmentä vuotta, se ei ole herättänyt sanottavammin pohdintaa tai kannanottoja Viron johdossa.

Viron hallitus on nähnyt Suomen tarjoamassa vaihtoehdossa vain myönteisiä puolia. Hajonneet perheet, isoäidin hoitoon jätetyt lapset, keikkatyöläisten fyysiset ja psyykkiset paineet ja monet muut Suomeen lähtöön liittyvät sosiaaliset ja terveydelliset mittatappiot ovat hinta, joka on maksettava työvoiman vapaan liikkumisen ihanuudesta. Jokainen leikkiin ryhtynyt nuolkoon itse omat haavansa.

Työvoiman vapaa liikkuminen on merkittävä arvo sinänsä. Sitä se on etenkin maassa, josta vielä neljännesvuosisata sitten oli mahdollista siirtyä Suomeen vain kiikkerällä kumiveneellä pimeyden suojassa.

Parin vuosikymmenen aikana pohjoisrannikolle pysyvästi tai tilapäisesti lähteneistä virolaisista selvä enemmistö ei ole pakannut laukkujaan kurnivan nälän tai työttömyyden pakottamana. Tutkija Kristi Annisten mukaan tyypillinen Suomeen lähtijä haluaa siirtää virolaisen työpaikkansa kunnollisia palkkoja maksavaan yhteiskuntaan.

"15 vuodessa viiden Euroopan vauraimman maan joukkoon!". Se oli ex-puoluejohtaja-pääministeri Andrus Ansipin mahtipontinen mainoslause 2007 parlamenttivaalien alla. Reformipuolue voitti vaalit. Vaikka Viroa pidetään Euroopan unionissa taloudellisena menestystarinana, vauraasta valtiosta ollaan vielä kaukana.

EU-ympyröihin siirtyneen Ansipin seuraaja, puoluetoveri Taavi Rõivas on näköjään päättänyt ylimitoitettujen lupausten ja populismin ajan olevan takanapäin. Hän on arvioinut, ettei Viron saa elintasokisassa Suomea kiinni.

Talouskuri tuonut tuhansia Suomeen

Silti myös nälkä on ollut monen Suomeen siirtyneen lähdön syy. Viron omaksuma ja EU:n talousfoorumeilla kiitetty "Ei velkaa valtiolle" -linja on tuonut Suomeen tuhansia virolaisia.

MOT:n haastattelema yksinhuoltaja Jane Kullmann olisi ehkä voinut jatkaa elämäänsä kahden kouluikäisen lapsensa kanssa Kaakkois-Virossa, jos maan terävä pää olisi taipunut ottamaan ulkomailta lainaa ahdingossa kamppailevien tukemiseksi.

Kuluttajahintojen nousu, 350 euron minimipalkka ja sosiaalitukien olemattomuus muodostivat kylmän yhtälön, jonka pystyi Kullmannin tapauksessa ratkaisemaan työpaikka turkulaisessa siivousfimassa.

Kullmann on ollut yritykselleen hyvä sijoitus, sillä reipas yksinhuoltaja on kyennyt kohoamaan jo "puolikielisenä" työnjohtajatasolle. Hän on nyt pysyvästi Virolta pois.

Uutteria puurtajia

Virolaisiin työntekijöihin suhtaudutaan Suomessa yleensä myönteisesti. Heidät tunnetaan uutterina puurtajina, jotenkin suomalaisia muistuttavina tyyppeinä, jotka viihtyvät mieluiten omissa porukoissaan.

Kansan keskuudessa liikkuu tosin myös lukuisia kaupunkilegendoja virolaistyöläisistä, jotka mm. valavat talon kivijalan kevättalvisen jään päälle. Osalla tarinoista saattaa olla vinha perä. Aika on kuitenkin ajanut valerakentajien ja ammattitaidottomien ohi, eikä heitä enää suvaita suomalaisilla työmailla – paitsi ehkä korkeintaan puolipimeiden alihankkijoiden palkkalistoilla.

Virossa elää sitkeänä käsitys, että naapurimaassa pärjätäkseen virolaisen on tehtävä tuntuvasti suomalaista enemmän työtä. Suomessa on kuulemma jatkuvasti todistettava ammattitaitonsa. Virolaisen näkemyksen mukaan pohjoisessa hyvinvointimaassa on totuttu laiskanpulskeaan työtahtiin. Kun suomalainen vielä miettii mistä alkaisi, virolainen ehtii jo hoitaa homman.

Virossa vallitsevan käsityksen mukaan virolainen ja suomalainen suhtautuvat eri tavalla muun muassa sairauspoissaoloihin.

Siinä missä suomalainen on nuhan tai tekaistun selkäkivun takia kotona sairaslomalla, virolainen rehkii kuumeisena työpaikallaan. Virolainen ei juuri sairaslomia pidä eikä lääkäriä tarvitse. Jos terveys alkaa pettää, virolainen potee kortteerissaan pari päivää, ja jo kolmantena hän paahtaa töissä entiseen malliin.

Työmoraali vaaliteemana

Virolainen ja suomalainen työmoraali nousivat vaaliteemaksi ennen viime kevään eurovaaleja.

Sitoutumaton Tanel Talve nappasi omilla Suomi-kannanotoillaan yli kolme prosenttia virolaisten äänistä. Mepin virkaa ei tullut, mutta 10 073 ääntä antoivat Talvelle 25. sijan ehdokkaiden kisassa. Tämä kalevipoikien äänitorvi aikoo pyrkiä keväällä Viron parlamenttiin.

Koska Talve saattaa nousta Viron riigikoguun ja saada siellä jopa Suomi-asiantuntijan roolin, lienee paikallaan valottaa hänen näkemystään suomalaisesta työkulttuurista. Talve kirjoitti viime toukokuussa Delfi -uutissivustolla otsikolla "Virolaiset Suomessa – tyhjäntoimittajia ja Suomen valtion upottajia".

"Olen ollut henkilökohtaisesti todistamassa eräässä suomalaisessa autokorjaamossa, kuinka virolainen työmies teki pienen moottoriremontin parissa tunnissa samalla, kun suomalainen työporukka teki samaa työtä kokonaisen viikon. Syy oli yksinkertainen. Suomalaisen vasara jäi roikkumaan ilmaan, kun työpäivä loppui. Oikeammin miehet siirtyivät pukuhuoneen puolelle jo puolta tuntia ennen työpäivän loppumista. Vastuuntuntoinen virolainen ei osaa venyttää työtään tuolla tavalla, vaan hän haluaa saada homman valmiiksi."

Tarinasta kuvastuu sivujuonena virolaisten työntekijöiden yleinen suhtautuminen yhteisesti sovittuihin sääntöihin. Olen kuullut useiden virolaisten hymähtelevän esimerksi suojakypärän ja muun turvavarustuksen käytölle rakennustyömailla: "Jos rakennuselementti putoaa päälle, ei siinä kypärä auta". Nuhakuume tai flunssa eivät ole riittäviä syitä työstä poissaoloon, jos mies pysyy pystyssä ilman tukea.

Toinen haluaa ylitöitä, toinen lyhyempää työaikaa

Virolaisten levittäytyminen Suomen työmarkkinoille on antanut myös työnantajille oivan tilaisuuden pohtia naapurimaiden työkulttuurien ja -asenteiden eroja.

MOT-ohjelmaa tehdessäni tapasin työnantajapuolelta asioita työkseen tarkastelevan virkamiehen, joka tiivisti virolaisen ja suomalaisen asenne-eron ytimekkäästi: "Virolainen kysyy usein, voisiko hän tehdä ylitöitä, jotta saisi enemmän palkkatuloja. Suomalainen kollega kysyy lisää palkkaa, mutta toivoo samalla lyhyempää työaikaa ja pidempiä lomia."

Siinä missä Tanel Talve kehuu Suomeen lähteneet maamiehensä ja -naisensa stahanovilaisiksi työn sankareiksi, Viron kansallismuseon johtajan huoneesta kuuluu toisenlaisia äänensävyjä. Viron entinen opetusministeri, isänmaallisen IRL -puolueen ex-kansanedustaja Tõnis Lukas arvioi kotimaastaan lähteneet mukavuuspakolaisiksi ja pinnareiksi.

Lausunnosta avautuu virolaisen hyvinvointikerroksen ja vähempiosaisten välinen railo. Aivan kuin yhteiskunnan eliittiin kuuluva päättäjä ei olisi koskaan tavannut Jane Kullmannin kaltaista, yhteiskunnan tukiverkon läpi pudonnutta maannaistaan, joka lähti Suomeen pääasiassa lastensa tulevaisuuden takia.

Eurooppalaisen kehitysmaan ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan välillä säilyy elintasoero vielä kauan. Suomi vastaanottaa jatkossakin virolaista työvoimaa erityisesti niille aloille ja tehtäviin, joille suomalaisia käsiä ei enää riitä tai saada houkutelluksi.

Virolaisia asuu pysyvästi Suomessa nyt noin 40 000 ja viiden vuoden kuluttua tuntuvasti enemmän. Heistä noin 80 prosenttia on tullut Suomeen jäädäkseen.

Risto Vuorinen

Kommentit