Hyppää pääsisältöön

RSOn solistina sopraano Sandrine Piau

Sopraano Sandrine Piau haastattelussa.
Sopraano Sandrine Piau haastattelussa. Kuva: Sandra Saulo/YLE sandrine piau

Radion sinfoniaorkesterin konsertissa 12.9. kuullaan Joseph Haydnin teos Luominen ja sopraanon solistiosuuden laulaa ranskalainen huippusopraano Sandrine Piau. RSOn viulisti Maria Puusaari haastatteli Sandrine Piau'ta, joka on nyt toista kertaa Suomessa. Ensimmäisellä vierailullaan hän esiintyi Suomalaisen barokkiorkesterin solistina, mutta kapellimestari ja toinen laulajakavereista eli tenori Topi Lehtipuu olivat samat. Haastattelun alussa Sandrine Piau kertoo ensimmäisestä vierailustaan ja säveltäjä, jonka nimeä hän ei muista oli Jukka Tiensuu. Maria Puusaarta kiinnosti myös se, miten Sandrine pitää itsensä terveenä kaiken matkustelun keskellä ja laulaja kertoo, ettei hänellä ole mitään erityistä salaisuutta - jos ei pieniä vastustukykyä vahvistavia yrittejä lasketa.

RSOn solistina Sandrine Piau - haastattelun suomennos

Esität tällä kertaa jotain hieman erilaista, nimittäin Haydnin Luomisen. Olet laulanut paljon barokkioopperaa, myös Mozartia ja Haydnia. Miltä tuntuu laulaa Haydnia täällä Helsingissä, ja miten ylipäänsä päädyit esiintymään tänne kanssamme?

Ensinnäkin on valtavan suuri kunnia päästä laulamaan kanssanne. Ensimmäinen kertani Helsingissä oli kaksi vuotta sitten, jolloin lauloin täällä Topi Lehtipuun kanssa.

Tunsit hänet jo entuudestaan?

Kyllä, tutustuin häneen jo noin 16 vuotta sitten Taikahuilun yhteydessä. Kaksi vuotta sitten esitimme nykymusiikkia sekä Rameau’n ranskalaista barokkimusiikkia, koska tämä nykymusiikkisäveltäjä – en valitettavasti millään muista hänen nimeään – piti Rameau’n musiikkia inspiraationlähteenä. Myös Hannu [Lintu] oli mukana tulloin. Nyt ei siis ole ensimmäinen kertani Helsingissä, mutta olen hyvin mielissäni paluusta tähän konserttisaliin tämän orkesterin kanssa. Viimeksi oli samoja soittajia, tosin heillä oli silloin periodisoittimet. Tällä kertaa konsertti on siis hyvin erilainen, vaikkakin huomaan orkesterilla olevan sama kepeys ja barokin tyyliin kuuluva herkkyys edelleen tallella. Haydnin kanssa olemme hieman näiden kahden välimaastossa. Esimerkiksi Mozartia voi soittaa sekä modernin että barokkiorkesterin kanssa; sillä ei ole niin väliä. Soittajien on vain löydettävä senaikainen saundi ja syvennyttävä siihen, miksi musiikki on kirjoitettu vanhoille instrumenteille sillä tavalla kuin se on. Vaikka olisikin uusi soitin, voi sitä periodisoittimien kauttaa oppia ymmärtämään “vanhalla lailla”. Orkesterinne on mahtava, joten olen hyvin iloissani esiintymisesti. Nathan Berg, basso, on tietenkin myös kerrassaan upea. Rakastan Luomista, vaikka olikin yllätys tehdä se englanniksi!

Englanniksi?

Kyllä! Täytyykin kiittää Topia, sillä hän lähetti minulle tekstarin varmistaakseen, että tiesin tekevämme teoksen englanniksi. Olin täysin yllättynyt!

Toivottavasti hyvissä ajoin ennen harjoituksia?

Kyllä, onneksi! Jopa pari viikkoa ennen. Olen tottunut laulamaan sitä saksaksi, koska puhun melko hyvää joskaan en täydellistä saksaa, joten saksaksi laulaminen on minulle paljon helpompaa. Olen kyllä laulanut sitä englanniksi, mutta Englannissa. On mielenkiintoista, kuinka siitä tulee niin erilainen Luominen toisella kielellä, koska yhtäkkiä värit ja fraasit ovat täysin erilaiset, koska sanat asettuvat erilailla.

Me soittajathan soitamme aina niin kuin on kirjoitettu, mutta on hyvin mielenkiintoista, miten teillä laulajilla esimerkiksi juuri eri kielet vaikuttavat fraseeraukseen saman teoksen sisällä. Olet tehnyt paljon oopperarooleja, joten kerrohan, miten lähestyt uutta roolia? Millä lailla luot hahmosi?

Se on melko vaativaa ja riippuu siitä, luoko hahmonsa lavalla vai itsekseen. Ohjauksessahan päätetään, minkä sävyinen hahmo on, vaikka itsellä saattaa myös olla idea siitä musiikin perusteella. Musiikki herättelee yleensä paljonkin ajatuksia; onko hahmo valoisa vai tumma. Joskus sitä kuvittelee valmiiksi jotain, mikä loppujen lopuksi päätyy lavalle täysin erilaisena! Esimerkiksi viime kesänä olin Ranskassa Aix-en-Provencessa laulamassa Ariodantea. Dalindahan ei ole dramaattinen luonne ja teoksen musiikkikin on melko kevyttä. Kuitenkin Dalinda oli tämän tulkinnan synkin hahmo; hän oli täyshullu, hänellä oli täitä, hänet raiskattiin… Ohjaus siis loi jotain, jota en todellakaan olisi voinut sisäistää pelkästä partituurista. On siis hyvin mielenkiintoista, kun musiikin ja ohjauksen näkemykset risteävät. Kun pohdin yksin hahmoani, tukeudun tekstiin. Soittajillahan ei ole librettoa, mutta meillä laulajilla on mahdollisuus pohjata tulkintamme ensin tekstiin ja sitten vasta siirtyä, ei niinkään musiikin, vaan laululinjan sanomaan. Joskus tuntuu, että musiikki on sävelletty tarkoituksella kevyeksi. Kun laulan a:n, ei se ole sama sävel Luomisessa ja Taikahuilussa molemmissa. Musiikin sävyyn vaikuttavat niin monet tekijät, kuten oma rooli ja oopperan koko tarina.

Onko tämä syy, miksi jätit urasi harpunsoittajan taaksesi? Moni ei taidakaan tietää, että olit aikoinaan koulutettu muusikko Pariisin konservatoriosta.

Itse asiassa soitan harppua ihan vain vitsillä Rameaun Platéessa, jossa La Follie varastaa Apollon lyyran ja haluaa soittaa sillä jotain kaunista Platéen kunniaksi! Opiskelin tosiaan harpunsoittoa Pariisissa melko vakavissani. Taisin löytää soittimen Disneyn Aristokattien myötä, sillä Herttuatar-kissa näytti niin viettelevältä ja kauniilta harppunsa kanssa. Se oli kuin unta yhdistäen harpunsoiton prinsessaan niin romanttisesti pienen lapsen silmissä! Näin aloitin siis harpun opiskelun. Sen jälkeen, kun tapasin William Christien, urani suunta muuttui täysin. En missään vaiheessa osannut kuitenkaan kuvitella itseäni laulajana, sillä kukaan ei ollut ikinä sanonut minulta löytyvän ääntä sellaiseen. Lauloin toki alinomaa, mutta ääneni on melko pieni. Erityisesti konservatorion opettajat rakastavat suurenmoisia ääniä ja hokevat: “Oi, tuolla me teemme vielä jotain!” Herkkää ääntä tuleekin ehkä lähestyä enemmän kuin instrumenttia eikä kuin diivaa. Tämän takia en ikinä kokenut, että minusta olisi laulajaksi. Lauloin kuitenkin kuoroissa, sillä rakastan kuorolaulantaa. Lauloin ensin Philippe Herreweghen ja sitten Christien kanssa, ennen kuin hän antoi minulle joitain soolo-osia. Minulle tärkeämpää on ollut päästä laulamaan muiden kanssa. Siksi tätä Luomistakin on ilo laulaa, sillä opimme tuntemaan toisemme musiikillisesti ja voimme laulaa duoja ja trioja. Kauniilla äänellä ei tarvitse laulaa yksin, sillä aina on orkestereita ja muita laulajia. Tärkeintä on, että tekee musiikkia yhdessä muiden kanssa. Se voi olla mitä vain: laulamista, dialogia pianon kanssa, vuorovaikutusta orkesterin ja tietenkin myös kapellimestarin kanssa… Kunhan vain on jonkinlainen rakenne laulun ympärillä. Esimerkiksi Luomisessa laulaja pikemminkin kertoo yleisölle tarinaa kuin laulaa, sillä teos ei ole laulullisesti kovin mielenkiintoinen. Laulajan rooli on kuitenkin jännittävä, koska tarina on niin mahtava, vaikkei Jumalaan uskoisikaan. Siinä on jotain erityistä, yhteisöllisyyttä.

Haastattelu Maria Puusaari - Video Sandra Saulo - Suomennos Elissa Shaw

  • Jyväskylä Sinfonia jatkaa esimerkillisesti aikamme musiikin taltioimista

    Jyväskylä Sinfonia jatkaa aikamme musiikin taltioimista

    Kapellimestari Ville Matvejeff on johdatellut Jyväskylä Sinfoniaa hyvinkin eri tyyppisistä taltioimisprojekteista toiseen. Yhdistävä tekijänä on ollut etenkin aikamme musiikkiin keskittyminen. Sama kunnioitettava linjanveto jatkuu edelleen, kun orkesterin uusimmalla julkaisulla kuullaan ranskalaisen Éric Tanguyn (s.

  • Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä iskevästi

    Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä isk

    Säveltäjä Sebastian Fagerlundin (s. 1972) tuotannon ikuistaminen jatkuu. Tällä kertaa suurille kokoonpanoille laadittujen teosten sijaan huomio keskittyy kamarimusiikkiin. Nyt kuultavat kuusi teosta ovat valmistuneet vuosien 2007-2013 välisenä aikana.

  • Bartókin synteesi-hitit soivat nautittavasti

    Bartókin synteesi-hitit soivat nautittavasti

    Kapellimestari Susanna Mälkki ja Helsingin kaupunginorkesterin edellisellä julkaisulla Béla Bartókin pianokonserton kytkynä soi pirteästi Ravel ja aikamme musiikki. Nyt ollaan liikkeellä taas täys-Bartók-paketilla. Bartók-matkailu on muutamalla aiemmalla julkaisulla keskittynyt säveltäjän varhaistuotantoon.

  • Aili Järvelä ja Sointi Jazz Orchestra - hyvän mielen sointeja raikkaalla otteella

    Aili Järvelän hyvän mielen sointeja

    Aili Järvelä (s. 1985) on tullut tutuksi laulajana, lauluntekijänä, säveltäjänä, sovittajana, viulistina, tuottajana, Järvelän pelimannina sekä freelance-muusikkona useista eri yhtyeistä ja yhteyksistä. Sointi Jazz Orchestra on vuonna 2013 toimintansa aloittanut nuorista ammattimuusikoista koostuva yhtye, jonka taiteellisena johtajana toimii yhtyeen perustanut Rasmus Soini.