Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Fani Sandra Vihonen ja valokuvataiteilija Ola Kolehmainen

Ola Kolehmainen, Hagia Sofia
Ola Kolehmainen, Hagia Sofia Kuva: Ola Kolehmainen ola kolehmainen

18-vuotias Sandra Vihonen lumoutui jo pienenä valokuvataiteilija Ola Kolehmaisen töistä. Hän kävi toukokuussa Berliinissä Kolehmaisen näyttelyssä Haus am Waldsee –museossa. Kolme teosta saivat Sandran pohtimaan Olan valokuvateoksia. Entä kuinka taiteilija kuvaa juuri samojen töiden syntyä?

Helsinki Schoolin kansainvälisesti menestynyt valokuvaaja Ola Kolehmainen tunnetaan teoksista, jossa oleellisessa roolissa on moderni arkkitehtuuri. Mutta nyt hän on tehnyt loikan vanhoihin rakennuksiin. Kuvauspaikkana oli Istanbulin tienoo ja ottomaanien ajan moskeijat sekä noin 1500 vuotta vanha museo Hagia Sofia. Se rakennettiin alun perin kristilliseksi kirkoksi, mutta ottomaanit muuttivat sen moskeijaksi viitisensataa vuotta sitten. Kolehmainen joutui uudistamaan työtapaansa, koska rakennus itsessään on niin vahva.

Työskentelin Hagia Sofiassa varmaan 20 päivää ja kuvasin 10 000 luonnoskuvaa. Valmiita töitä on 10 kappaletta, mikä tuntuu hyvälle kun kuvaan filmille. Aluksi ajattelin tästä työstä että se on liian esteettinen mutta nyt olen tyytyväinen, sanoo valokuvataiteilija Ola Kolehmainen.

- Työskentelin Hagia Sofiassa 20 päivää ja kuvasin 10 000 luonnoskuvaa. Valmiita töitä on 10.

Tummasävyinen valokuvateos Hagia Sofia-museosta oli Sandra Vihosen ehdoton suosikki. Suurikokoisena se vangitsi huomion, ja lukuisat rakennuksen koristeelliset seikat saivat Sandran tutkimaan sitä pitkään. Ja kaiken tämän kauneuden keskellä seisovat modernit metalliset rakennustelineet, jotka hohtavat tilassa ja tekevät siitä entistä kiinnostavamman.

Ola Kolehmainen, Hagia Sofia
Ola Kolehmainen, Hagia Sofia Kuva: Ola Kolehmainen ola kolehmainen

Sandra Vihonen miettii toisen, vaaleasävyisemmän Hagia Sofia -teoksen kohdalla, miksi Ola on jakanut kuvan ruutuihin. Yhden pinnan sijaan valkoisella erotetut alueet tarjoavat pureskeltavaa enemmän. Voisiko yksi teoksen neljästä ruudusta toimia yksinään valokuvateoksena ? Minkälaisen vaikutelman siitä saisi silloin?

- Voisiko yksi neljästä ruudusta toimia omana valokuvateoksena?

Kellonaika on varmasti eri kuin sinisävyisessä Hagia Sofia -kuvassa. Päivän valo vahvistaa rakennuksen värejä, lämmin keltainen tekee hyvää mielelle, miettii Sandra Vihonen.

Ihmisiä kuvassa

Ola Kolehmaisen teoksissa ei ole nähty ihmisiä, mutta Berliinin näyttelyssä ihmiset tulivat mukaan ensimmäisen kerran. Kolehmainen on tehnyt puolenkymmentä kuvausmatkaa saksalaisen arkkitehdin Mies van der Rohenin Barcelona-paviljonkiin.

"Mutta mä en ole onnistunut saamaan sieltä kuin kolme teosta. Ajattelin, että tallennan kuitenkin sen hetken tilassa. Filmille kuvatessani ihmisiä alkoi tulla tilaan, ja itse näyn myös, se ei ole kuitenkaan omakuva", selittää Kolehmainen työtään.

1929 -valokuvateoksen maitolasimaisessa pinnassa heijastuvat myös näyttelykävijän hahmot ja itse valokuvaja sekä ympäröivä tila ja luonto. Aluksi Sandra Vihonen kaipasi katsomisrauhaa teoksen ympärille, mutta sitten hän saikin kuulla Olalta, että se onkin teoksen yksi juju - hetki näkyy valokuvateoksessa Barcelona-paviljongista.

Ola Kolehmaisen teos jossa museon kävijät ja valokuvaaja heijastuvat lasista
Ola Kolehmaisen teos jossa museon kävijät ja valokuvaaja heijastuvat lasista Kuva: Ola Kolehmainen barcelona-paviljonki
-Katsojista tuleekin osa teosta, ja tuntuu hienolta olla mukana tässä teoksessa.

Katsojista tuleekin osa teosta, ja tuntuu hienolta olla mukana tässä teoksessa. Katsojien mukaan vetäminen valokuvaan tuo liikettä, silti siinä on rauhan tuntua kuten yleensä Ola Kolehmaisen töissä”, sanoo lukiolainen Sandra Vihonen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri