Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Kivi onko kourassani (virsi 453)

Mies pinoaa kivimuuria.
Mies pinoaa kivimuuria. Kuva: Thomas Guignard kivimuuri

Aleksis Kivi on suomenkielisen kirjallisuuden isä” ja ”ensimmäinen omintakeinen runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa” sanoo Wikipediakin. Tänään tutkimme hiukan niitä tämän isän ja persoonallisuuden elämänsä aikana imemiä vaikutteita, jotka ovat nykyihmiselle näkymättömiä.

Otetaan nyt vaikka näytelmä Nummisuutarit, jossa Esko hoilaa näin: ”Ei yhtään riitaa; sillä nyt on ilon päivä. (Saarnaavalla äänellä): "Ole, sielun', iloinen, / Luota sinuas härjän pääl', / Härkä vie sun mäen pääl'/ Waikk' mailma wihaa tääll'."

Sibelius Akatemian emeritusprofessori Heikki Laitinen julkaisi muutamia vuosia sitten kirjoituksen, jossa hän selvitteli sitä, miten uskonnollinen kirjallisuus vaikutti Kiven tuotantoon. Äskeisen Eskon hoilauksen esikuvaksi Laitinen jäljittää Kiven aikaisen virsikirjan virren 290 säkeet: Ole sielun' iloinen / Turwaa aina Jesuxeen/ Luota sinuas Herran pääll'/ Waikk' mailma wihaa tääll'.

Esimerkki ei ole ainoa, jossa Kivi viittaa, lainaa tai jopa parodioi tekstiä, jota ei enää nykyään ole olemassa. Äskeistäkään virttä ei enää löydy virsikirjasta, koska se on käännetty ja toimitettu uudelleen laskutavasta riippuen kolme tai neljä kertaa noiden päivien jälkeen.

Miten muuten uskonnollinen kirjallisuus näkyy Kiven tuotannossa? Oliko Kivi virsikirjan lukija vai laulaja? Millainen oli 1800-luvun Suomen merkittävin kulttuurihanke – ei Kalevala vaan vuonna 1701 käyttöön otetun virsikirjan uudistus? Emeritusprofessori Laitila kertoo.
Lokakuu 2011.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri