Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Kivi onko kourassani (virsi 453)

Mies pinoaa kivimuuria.
Mies pinoaa kivimuuria. Kuva: Thomas Guignard kivimuuri

Aleksis Kivi on suomenkielisen kirjallisuuden isä” ja ”ensimmäinen omintakeinen runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa” sanoo Wikipediakin. Tänään tutkimme hiukan niitä tämän isän ja persoonallisuuden elämänsä aikana imemiä vaikutteita, jotka ovat nykyihmiselle näkymättömiä.

Otetaan nyt vaikka näytelmä Nummisuutarit, jossa Esko hoilaa näin: ”Ei yhtään riitaa; sillä nyt on ilon päivä. (Saarnaavalla äänellä): "Ole, sielun', iloinen, / Luota sinuas härjän pääl', / Härkä vie sun mäen pääl'/ Waikk' mailma wihaa tääll'."

Sibelius Akatemian emeritusprofessori Heikki Laitinen julkaisi muutamia vuosia sitten kirjoituksen, jossa hän selvitteli sitä, miten uskonnollinen kirjallisuus vaikutti Kiven tuotantoon. Äskeisen Eskon hoilauksen esikuvaksi Laitinen jäljittää Kiven aikaisen virsikirjan virren 290 säkeet: Ole sielun' iloinen / Turwaa aina Jesuxeen/ Luota sinuas Herran pääll'/ Waikk' mailma wihaa tääll'.

Esimerkki ei ole ainoa, jossa Kivi viittaa, lainaa tai jopa parodioi tekstiä, jota ei enää nykyään ole olemassa. Äskeistäkään virttä ei enää löydy virsikirjasta, koska se on käännetty ja toimitettu uudelleen laskutavasta riippuen kolme tai neljä kertaa noiden päivien jälkeen.

Miten muuten uskonnollinen kirjallisuus näkyy Kiven tuotannossa? Oliko Kivi virsikirjan lukija vai laulaja? Millainen oli 1800-luvun Suomen merkittävin kulttuurihanke – ei Kalevala vaan vuonna 1701 käyttöön otetun virsikirjan uudistus? Emeritusprofessori Laitila kertoo.
Lokakuu 2011.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri