Loistokasta, mahtipontista barokkia seurasi Euroopassa rokokooksi kutsuttu tyylisuunta ja aikakausi. Rokokoota on totuttu pitämään koristeellisena ja kevytmielisenä, mutta Waldemar Januszczak on toista mieltä.
Kolmiosaisessa sarjassa Januszczak perustelee väitettään, että juuri rokokoon aikana syntyi moderni maailma. Januszczak tarkastelee kolmea asiaa, jotka olivat rokokookulttuurille keskeisiä: matkailua, nautintoja ja hulluutta.
Ensimmäisen osan aiheena on 1700-luvulla suuresti lisääntynyt matkailu ja sen vaikutus ajan upeaan taiteeseen. Maailma kutistui, ja vaikutteita virtasi ei vain Euroopan sisällä vaan myös kaukomailta.
Toisen osan aiheena ovat nautinnot, joihin 1700-luvulla uhrattiin ennennäkemättömät määrät kulttuurista energiaa. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa mielihyvää ja onnea alettiin pitää erottamattomina ihmisoikeuksina, joiden tavoitteluun kaikilla oli vapaus. Tämä näkyy Boucher’n, Watteaun, Gainsborough’n ja Tiepolon taiteessa. Ja jos rokokoon taide joskus menikin liian pitkälle nautinnon tavoittelussa, niin ainakin taide lakkasi maistumasta lääkkeeltä ja alkoi maistua leivoksilta.
Viimeisessä osassa seurataan rokokoon vajoamista hulluuteen. Kun käyttää niin suuren osan ajastaan nautintoihin ja todellisuuden pakoiluun, hulluus ei ole kaukana. 1700-luku oli paitsi aistillisuuden myös dekadenssin aikaa, paitsi kauneuden myös Hogarthin raakojen satiirien, Longhin salaperäisten naamiomiesten, Messerschmidtin ahdistuksen ja Goyan makaaberin nerouden aikaa.
- Rokokoon aika (Rococo: Travel, Pleasure, Madness), Britannia 2014. Tuotanto BBC
