Hyppää pääsisältöön

Sisu on päättäväisyyttä mahdottomalta tuntuvan haasteen edessä

Avantouimari. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/YLE

Suomalaiseksi mielletty sisu on yksi postiivisen psykologian tutkimuskohteista. Emilia Lahden lopputyön aiheena olivat luonteenvahvuudet ja erityisesti sisu.

”Tänään hehtaarin pellon raivaan ja huomenna sen paketoin, vaikka terveys ja hermot menisivät”. Onko tämä ajattelu suomalaista sisua?
Sisu ja sinnikkyys liitetään järkkymättömään periksiantamattomuuteen. Harva asia elämässä tai psykologiassa on yksiulotteinen – ei myöskään sisu. Sisua voi olla liikaa tai liian vähän. Se on työkalu, jonka toimivuus riippuu siitä, miten sitä käyttää. Terve sisu on joustavaa, mutta jäykkä sisu jumiuttaa. Sisu terveenä ja rakentavana voimavarana ei ole sulkeutunutta jääräpäisyyttä. Se on toki päättäväisyyttä mahdottomalta tuntuvan haasteen edessä, mutta se on samalla laadultaan joustavaa. Joskus saattaakin vaatia enemmän sisua luovuttaa kuin jatkaa eteenpäin.

Onko olemassa ruotsalaista sisua ja miten se eroaa suomalaisesta. Onko jompikumpi vahvempaa?
Eroja on siinä, millaisia toimintamalleja jokin kulttuurinen konteksti tarjoaa, mitä pidetään arvossa ja mitä palkitaan. Yhdysvalloissa, Suomessa ja Intiassa asuessani olen huomannut, että eri kulttuurit liittävät eri odotuksia vastoinkäymisissä käytettäviin strategioihin. Oma sisukkuuteni on mielestäni laskenut kuin lehmänhäntä Kalifornian auringon alla! Perusarki on siellä kovin helppoa. Palasin Suomeen syyskuun alussa ja lähtiessäni lenkille kolean sumuiseen Seinäjoen aamuun, mietin mikä mahtava orgaaninen sisukultivaattori esimerkiksi ilmasto voi toisinaan olla. Kun emme anna periksi impulssille luovuttaa, rakennamme toimintamalleja ja vahvistamme hermoratoja, jotka liittyvät haasteiden ottamiseen ja ’tuuleen nojaamiseen’.

Miten sisu käännetään englanniksi?
Sisulla ei ole tyhjentävää käännöstä tai synonyymia muissa kielissä. Having guts on ehkä paras simppeli kuvaus. Tutkimukseni perusteella sanon, että “sisu is extraordinary determination, courage and resoluteness in the face of extreme adversity”. Kyseiseen tutkimukseen vastasi yli 1000 suomalaista ja tein sitä varten myös kirjallisuuskatsauksen sisusta. Japanin kielen sana gaman on ehkä sisun lähin vieraskielinen käsite. Having guts puolestaan liittyy osuvasti sisun etymologiaan. Sisun juuret ovat sanassa sisus, joka aikanaan viittasi johonkin ihmisen tai jonkin asian sisällä olevaan ominaisuuteen tai laatuun. Se oli siis jotain ytimessä olevaa ja voimallista. Sisu ei ole sama kuin grit, perseverance tai resilience.

Mihin sisua tarvitaan?
Sisuosastolle saavutaan, kun kaikki ovet tuntuvat olevan kiinni ja tilanne uhkaa psyykkistä hyvinvointiamme tai jopa elämän jatkuvuutta. Tämän ääritilanteisiin liittyvän luonteensa lisäksi sisun voidaan jokapäiväisessä elämässä sanoa mahdollistavan nk. toiminnan tahtotilan, jota kuvaan englanniksi käsitteellä action mindset. Toiminnan tahtotila on rohkea asenne vaikeuksia kohtaan ja liittyy siihen, miten yleensä suhtaudumme haasteisiin. Onko asenteemme, että ”Otan haasteen vastaan ja tästä selvitään” vai ”En taida yrittää, koska epäonnistun kuitenkin.” Omien oletettujen kykyjen ylittäminen on kuitenkin usein pelottavaa, koska taustalla luuraa huoli epäonnistumisesta. Epäonnistumiset ovat keskeinen osa ihmisyyden kokemusta ja haluaisin kovin nähdä, että Suomessa opitaan olemaan armollisempia omille ja toisten virheille.

Miksi sisua kannattaa tutkia? Mikä on merkityksellisin havaintosi sisututkimuksessa?
Vaikka psykologia on tullut hurjasti eteenpäin ihmisen päänsisäisen maailman ymmärtämisessä, silti on paljon mitä emme osaa selittää. Miksi jotkut esimerkiksi tuntuvat vahvistuvan vastaiskuista, kun toiset murtuvat? Miten selitämme yksilöiden välisiä eroja siinä, miten siedämme stressiä ja epävarmuutta? Psykologinen tutkimus on myös mielestäni liian länsimaista tai jopa Yhdysvaltalaista, koska niin suuri osa tutkimuksesta on toteutettu siellä. Maailmassa on arvokkaita kulttuurisia käsitteitä, jotka voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin mikä johtaa resilienssiin, henkiseen lujuuteen ja ’hyvään elämään’.

Miksi sisua kannattaa opettaa lapsille?
Elämällä on joskus terävät reunat ja ihmisyyteen kuuluu se, että kohtaamme haasteita ja vastoinkäymisiä. Asenteemme näitä haasteita kohtaan ja kykymme vastata elämän kierrepalloihin määrittää pitkälti sen, millaiseksi ei vain meidän elämämme vaan myös välittömässä läheisyydessämme elävien ihmisten elämä muodostuu. Sisun sanoma on, että meissä on enemmän rohkeutta ja pystyvyyttä kuin mitä päällepäin näkyy. Sisu voi auttaa rakentamaan sillan tämän päivän ja huomisen välille. Mitä aikaisemmin tästä kaikesta tulee tietoiseksi, sitä parempi. Toivottavasti suomalaisissa kouluissa ryhdytäänkin pian systemaattisesti opettamaan luonteenvahvuutta ja tervettä sisua.

Seinäjoen Sisu, Tampereen Sisu, Sysmän Sisu. Miksi sisu liitetään usein urheiluun?
Urheilu tarjoaa nopean esimerkin rajojen yli menemisestä ja itsensä ylittämisestä. Niihin on myös monen helppo samastua. Tavanomainen urheilumaailman sisuvertauskuva löytyy esimerkiksi pitkänmatkan juoksusta. Moni lajia harrastanut tietää sen tunteen, kun kaikki voivat ovat hetkellisesti lopussa ja ei jaksaisi ottaa enää askeltakaan. Silti kun malttaa vielä pikku hetken, saa toisinaan yhteyden kuin jonkinlaiseen henkisen tai fyysisen kestävyyden uuteen aaltoon. Tämä sisukkuuden ilmiö liittyy mihin tahansa suoritukseen, jossa yksilö ylittää itsensä. Sisu on se ekstrapolttoainetankki, joka kytketään päälle viimeisenä vaihtoehtona. Se on voima, jonka olemassaolosta emme tiedä ennen kuin joudumme kurottautumaan yli oletettujen kapasiteettiemme.

Miten sisua voi oppia?
Sosiaalitieteilijä Albert Bandura on sanonut, että ihminen oppii parhaiten mallintamalla muiden esimerkkiä. Sosiaalinen kontekstimme siis vaikuttaa suuresti toimintaamme. Voimme myös tietoisesti altistaa itseämme tilanteille, jotka auttavat meitä venyttämään ’sisukuminauhaamme’ pikku askelin. Tämä tapahtuu esimerkiksi haastamalla itseämme ja asettamalla tavoitteita, jotka pakottavat meidät kehittämään toimintaamme. Yhteiskuntatieteilijänä ja innokkaana systeemiajattelijana olen kuitenkin varsin kiinnostunut siitä, miten me voimme yhdessä  luoda kokonaisen sisun kulttuurin. Sisukkaan Suomen. Sisukkuutta vaalivan kulttuurin voi luoda tai sen voi elvyttää jakamalla niitä pieniä ja suuria onnistumisen tarinoita, joita elämään mahtuu sekä luomalla ympäristö, jossa sisukasta toimintaa avoimesti kannustetaan ja arvostetaan.

Miten itse hyödynnät sisua?
Sisu on ollut läsnä elämässäni vaihtelevissa määrin. Nyt kun matkanteko on ollut ’tyynempää’, ei sisu liity niinkään äärimmäisistä vaikeuksista selviämiseen vaan rohkeuteen ottaa vastaan haasteita, jotka tavalla tai toisella ylittävät tämän hetkiset kykyni. Puoli-introvertille tutkijalle, joka rakastaisi vain istua kotona kaivamassa tiedon ruohonjuuria, on yleisön eteen astuminen joka kerta samanlainen sisusotku ja henkinen venytys. Hetkinä joina minua tuskastuttaa oikein toden teolla, ajattelen lainausta Ralph Waldo Emersonilta: ”Älä ole liian pelokas sen suhteen mitä teet. Koko elämä on kokeilu. Mitä enemmän kokeiluja, sitä parempi”.

Oletko sinä joskus pahasisuinen?
No tuota, olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja myös siellä oppii kyräilemään : ) Sanoisin, että olen nyt parempi versio Emiliasta kuin vaikkapa viisi vuotta sitten ja toivon, että voin muutaman vuoden kuluttua sanoa samoin. Yksi synapsi kerrallaan hyvää tulee ja toisto on tässä on valttia. On sitouduttava muutokseen. Pahansisuisuuteni näkyy useimmiten jääräpäisyytenä eikä niinkään pahansuopuutena tai ilkeilynä. Lapsuudestani muistan, että vanhempani kehottivat aina astumaan toisen ihmisen kenkiin ja ajattelemaan asioita eri perspektiiveistä. Myös kokemani trauman kautta olen herkistynyt ihmisten kärsimykselle. Tiedän miltä se tuntuu, kun sattuu ja ennemmin otan itse vähän siipeeni, kun loukkaan toista tietoisesti. Aina tämä ei toki onnistu ja on hyvä muistaa, että me olemme kaikki ’vaiheessa’.

Emilia Lahti on opiskellut Pennsylvanian yliopiston MAPP-ohjelmassa. Emilia on positiivisen psykologian asiantuntija ja yksi pohjoismaiden ensimmäisiä soveltavan positiivisen psykologian maistereita.

  • Vikasietotila: Internet on pilannut ihan kaiken

    Mitä paremmaksi netti kehittyy, sitä kamalampi siitä tulee.

    Internet on ihmiskunnan paras vastine Sammolle. Mitä ikinä keksitkään toivoa, sen on joku nettiin tunkenut (vertaa myös sääntöön 34). Miksi sitten vähän väliä tuntuu siltä, että netti on valtava kaatopaikka, joka tekisi mieli polttaa napalmilla ja upottaa suohon? Siksi että internet on ennen kaikkea mittakaavaihme.

  • Yle Oppimisen joulukalenteri 2017: Minä osaan!

    Me kysyimme taidoista, asiantuntijat vastasivat.

    Kysyimme taidoista ja oppimisesta alan asiantuntijoilta. Mikä on tärkein taitosi? Minkä mielikuvitushahmon taidon haluaisit? Mitä opettaisit kaverille? Näin he vastasivat.

Elämäntaidot

Facebook, Twitter

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Luonnon omasta apteekista: Rahkasammal imee verta ja hoitaa haavoja

    Rahkasammaleen käyttö kansanlääkinnässä.

    Rahkasammal on monimuotoinen luonnontuote ja hyötykasvi. Kansanlääkinnässä kuivattua rahkasammalta on käytetty muun muassa haavojen hoitoon ja verenvuodon pysäyttämiseen. Sammalmätäs kelpaa myös juomaveden lähteeksi ja vessapaperiksi!

  • Voiko psykologisiin nettitesteihin luottaa?

    Täyttävätkö nettitestit psykologisten testien kriteerit?

    Netistä löytyy monenlaisia testejä, joilla pyritään arvioimaan ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia, kuten persoonallisuutta, soveltuvuutta ammatteihin tai erilaisia psyykkisiä häiriöitä. Osa niistä on viihdyttäviä hupitestejä eikä niiden tekemisestä ole suoranaista haittaa. Osa taas on sinänsä uskottavan oloisia, mutta täyttäväkö ne psykologisten testien kriteerejä?