Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Eivät nimet veljeksiä pahenna

Aleksis Kiven patsas.
Aleksis Kiven patsas. Kuva: Sirkku :) /Creative Commons aleksis kivi

Aleksis Kiven pääteos Seitsemän veljestä ilmestyi 138 vuotta sitten [tämä juttu julkaistu 2008]. Omaa nimikkopäivää Aleksis Kivi on viettänyt vasta 79 vuotta. Tuolloin, vuonna 1929 lokakuun 10:nennestä tuli myös Aleksin nimipäivä — sitä ennen Aleksit ja muut Keisari Nikolai II:n pojasta Aleksioksesta muistuttavat nimet oli poistettu almanakasta Suomen itsenäistymisen kunniaksi.

Alexis Stenvallista tuli Kivi 26-vuotiaana ja samalla hän muutti etunimensä x-kirjaimen ks:ksi. Nimen muutos alleviivasi Kiven roolia suomen kielen ja suomalaisen kirjallisuuden edelläkävijänä. Rooli sopii miehelle nimeltään Aleksis, tuleehan se Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan kreikkalaisesta nimestä Aleksios, joka tarkoittaa auttajaa, puolustajaa.

Mitä tuo Vilkunan mainio opus sitten kertoo meille Seitsemästä veljeksestä? Juhani juontuu heprean Johanneksesta, jossa sen merkitys on ”Jahve on armollinen”. Johanneksella tavallisesti viitataan Johannes Kastajaan, Jeesuksen edelläkävijään ja kastajaan.

Tuomas on suomalainen asu aramealaisesta Thomasta, joka merkitsee ”kaksosta”, ja Tuomashan todella on Aapon kaksosveli. Tuomas oli Raamatussa opetuslapsista se, joka epäili Jeesuksen todella kuolleen. Niinpä epäilevä on Tuomaisiin yleisesti liitetty määre, vaikka voisimme muistaa hänet myös miehenä, joka vei kristinuskon Intiaan ja siten ns. tuomaskristillisyyden isänä.

Tuomaksen kaksosveljen Aapon nimi juontuu Aabrahamista, joka tarkoittaa joko babylonialaisen perinteen mukaan ”isä on korotettu” tai heprealaisen perinteen mukaan ”kansojen paljouden isää”. Abrahamia pidetään israelilaisten kantaisänä ja muslimimaissa nimi on yleinen muodossa Ibrahim. Nimi Abraham löytyy jo 4000 vuoden takaa Hammurabin savitauluista.

Pyhien miesten ketju jatkuu veljessarjassa Simeonilla. Kristillisessä perinteessä heitä tunnetaan kaksikin kappaletta. Uudessa Testamentissa Vanha Simeon siunasi Jeesus-lapsen temppelissä ja myöhemmin, n. 400 luvun puolivälissä kuuluisuutta saavutti askeettipyhimys Simeon Stylita. Lisänimi Stylita ei tule tyylitajusta vaan pylväästä: hän oli se ensimmäinen pylväspyhimys, joka istui peräti kolmenkymmenen vuoden ajan pylvään nokassa ja saarnasi sieltä kansalle. Seitsemän veljeksenkin Simeoni on saarnamies mutta toisaalta myös juoppo.

Timo on Laurin kaksosveli. Nimen alkuperäinen kreikkalainen muoto Timoteus ei viittaa kaksosiin vaan siihen että nimen kantaja on ”Jumalaa pelkäävä”. Kuuluisin Timoteus oli apostoli Paavalin tunnetuin oppilas ja työtoveri sekä Efeson piispa.

Veljessarjan taiteilijaluonne, yksin metsässä viihtyvä Lauri on latinalaisen Laurentiuksen suomalainen muoto, ja nimihän tarkoittaa tietenkin ”laakerinlehdillä seppelöity”. Pyhä Lauri taas oli pyhimys, joka vuonna 258 kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, tarinan mukaan halsterissa kärventyen. Moni vanhan kirkko on meilläkin omistettu Laurille, jotta tämä suojelisi näitä tulelta.

Veljessarjan hännänhuippu Eero ei yhtäkkiä katsoen istu pyhimysten seuraan, onhan nimi suomalainen muoto skandinaavisesta Eerikistä, merkityksessä ”yksin hallitseva”. Mutta onhan meillä tietenkin 1100-luvulla elänyt Ruotsin kuningas Eerik Pyhä, joka ansaitsi pyhimyksen arvonimen tehtyään ensimmäisen ristiretken Suomeen. Näin veljesten nimet muodostavat omalaatuisen pyhän seitsikon. Mitä Kivi halusi sanoa valitsemalla veljeksille juuri nämä nimet? Entä ovatko Seitsemän veljeksen nimet näkyneet suomalaisten poikalasten kastamisessa? Kysytään suomalaisen nimitutkimuksen suurmieheltä, professori Eero Kiviniemeltä. Lokakuu 2010.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri