Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Kapteeni Haddockin haukkumasanojen hohto ei himmene

Kapteeni HAddock -nukke ja muki.
Kapteeni HAddock -nukke ja muki. Kuva: M Prince Photgraphy / Creative Commons haddock

Voi tuhannen tuhatta turpeeseen sidottua turjaketta! Tasan sata vuotta sitten syntyi yksi viime vuosisadan neroista [juttu vuodelta 2007], Georges Remi eli sarjakuvapiirtäjä Hergé. 22-vuotiaana Hergé piirsi ensimmäisen kerran Tintti-nimisen lehtimiehen katolisen lehden nuorisoliitteeseen nimeltään Le Petit Vingtieme ja kyseisen sankarin kanssa taiteilija viettikin lopun elämäänsä.

Tintti seikkaili lähes kymmenen vuoden aikana kahdeksassa seikkailussa ennen kuin hän törmäsi alkoholisoituneeseen merimieheen nimeltään kapteeni Haddock. Ensi albumissaan Kultasaksisessa ravussa kapteeni oli vielä lähinnä säälittävän alkoholisoitunut sivuhenkilö. Vasta seuraavassa seikkailussa, Salaperäisessä tähdessä hänen roolinsa kasvoi niin, että hänestä tuli toinen päähenkilö. Aivan aluksi Hergé ei siis tajunnut, miten mainion hahmon hän oli luonut. Myöhemmin Haddockista tuli luojansa alter ego aiemman Tintin sijaan.

Entisenä partiolaisena Remi loi Tintistä varsin puhtoisen hahmon, joka ei ole lainkaan niin rosoinen ja syvä kuin hänen myöhempi ystävänsä, kapteeni Haddock. Tämä näkyy jo heidän puheistaan: Tintin sanasto on sinänsä hyvää, monipuolista ja ajateltua kieltä, kun taas kapteeni Haddockin sanavarasto on etenkin haukkumasanojen osalta mitä mielikuvituksellisin.

Tintti-kirjailija Harry Thompsonin mukaan kapteenin kiroilutapa syntyi jo ennen kuin kapteeni oli olemassa. Vuonna 1933 Hergé joutui sovittamaan riitaa kaupanomistajan ja asiakkaan välillä. Riidan tuoksinassa kauppias syytti vihanpuuskassa riitakumppaniaan rauhansopimukseksi. Omaperäinen voimasanailu jäi nuoren sarjakuvataiteilijan mieleen ilmeisen väkevästi, ja hyvä niin, sillä myöhemmin hän saattoi jalostaa tuon tavan taiteeksi kapteeni Haddockin avulla.

Kun kapteeni Haddock suuttuu — ja siihen ei paljon tarvita — hänellä on kyky suoltaa puhekuplakaupalla mitä mielikuvituksellisimpia haukkumasanoja. Yksi tutuimmista lienee bassibasuuki, ja eksoottiset kansat ja ihmisryhmät ovatkin yksi Haddockin sanavaraston runko. Atsteekit, cromagnonit, ikonoklastin irvikuvat, kanaakit, langobardit ja suur-vogulit ovat Haddockin suussa kelpoja haukkumasanoja.

Toinen tärkeä laji on sivistyssanat ja niiden väärinkäyttö. Konna saattaa olla kapteenillemme hydrologi, mutta myös logaritmin hännänhuippu, hominidin kuvatus tai ektoplasman neliöjuuri. Perinteisempää haukkuma-aineistoa edustaa ihmisten haukkuminen eri eläinten nimillä, kuten kärsäkuoriainen, purettava sisilisko tai kivisimppu. Ja sitten on joukko mielikuvituksellisia yhdistelmiä, jotka totisesti kuulostavat kuvottavilta, kuten sillinihrassa kieritetty kermaleivos.

Hergé teki tosissaan töitä sanakirjojen kanssa etsiessään sopivia sanoja, jotka olisivat uhkaavan kuuloisia, mutta sisällöltään vaarattomia. Varsinaisen urakan ovat tehneet myös Tinttien suomentajat etsiessään sopivat vastineet Haddockin älynväläyksille.

Suomeksi Tintit käänsi kolme suomalaisen sarjakuvakirjoittamisen ja kääntämisen uranuurtajaa, Soile ja Heikki Kaukoranta sekä Jukka Kemppinen. Heikki Kaukoranta kertoo, että Haddockin kirosanat olivat Tintin kääntämisen herkullisinta antia. Osa kirosanoista oli sellaisenaan käyttökelpoisia, kuten bassibasuuki, mutta lopuille piti kehittää suomalainen vastineensa. Tässä työssä ei kannattanut olla liian uskollinen alkuperäiselle, jotta se olisi toiminut suomeksi.

Kääntäjän työhön saattaa lähipiiri ja sattumakin vaikuttaa, tästä esimerkkinä on se, kun Kaukorantojen lapset riitelivät ja vanhemmat kuulivat, kun pojan mielestä sisko oli putkisierainlepakko. Sana pääsi kolmeen Tintti-albumiin, ensimmäisenä Mustan kullan maa. Hienoa suomalaistamista edustaa myös Aleksis Kiveltä napattu haukkuma mullisaukon poika.

Tintin ja kapteeni Haddockin elämä ja maailma ovat kiehtoneet miljoonia ihmisiä kaikkialla maailmassa. Toiset ovat uppoutuneet Tintin maailmaan hyvinkin perusteellisesti. Yksi heistä on oululainen tietokirjailija Reijo Valta, joka on julkaissut monia Tintti-aiheisia pieniä viehättäviä tietokirjoja. Vallan tuorein julkaisu on kirjanen, jossa käydään läpi kaikki Tinteissä esiintyvät henkilöt. Kiinnostava opus on myös etnografinen tutkielma kahdessa Tintti-albumissa mainitusta eteläamerikkalaisesta Arumbaja-heimosta. Mutta tämänpäiväisen aiheemme kannalta kiinnostavin on Turskatti-niminen sanakirja, johon on koottu kaikki kapteeni Haddockin haukkuma- ja kirosanat.

Mikä saa miehen uppoutumaan Tintin ja Haddockin maailmaan niin intensiivisesti, että hän tietää, että ainoa Tintti-albumi, jossa mainitaan kapteeni Haddockin etunimi Archibald on Tintti ja Picarot, sivu 31 kuva 3? Millainen noin vetovoimainen maailma on? Sitä kysymme nyt Reijo Vallalta. Elokuu 2007.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri