Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Mistä sanonnat tulevat?

Sanakirjoja
Sanakirjoja Kuva: xjy / Creative commons sanakirja

Tiesitkö, että kun englantilaiset lähetyssaarnaajat koettivat 1800-luvulla Afrikassa selittää alkuasukkaille taivaaseen pääsemisen ihanuutta, he käyttivät apunaan bingo-peliä. He kuvailivat käännytettävilleen, että Pyhän Pietarin porteista sisään meneminen tuntui samalta kuin saada viisi ruksia lapulle ja huutaa bingo!

Tiesitkö, että sanonta raha puhuu eli money talks oli englannissa ensimmäistä kertaa käytössä vuonna 1681, jolloin Aphra Behn, yksi maan ensimmäisistä naispuolisista näytelmäkirjoittajista, käytti sitä näytelmässään The Rover?

Entä tiesitkö, että kotka on laskeutunut eli eagle has landed ei ole alunperin Jack Higginsin vuonna 1975 ilmestynyt jännitysromaani natsi-Saksan sodanaikaisista kommervenkeistä vaan astronautti Neil Armstrongin ensimmäiset sanat, kun hän oli ohjannut kuumoduli Eaglen hellävaraisesti kuun pinnalle vuonna 1969. Sanonnasta tuli oitis suosittu merkittävää saavutusta seuraavana riemunkiljahduksena. Higginsin romaanin jälkeen sanonnan merkitys taas muuttui tunnussanaksi ja levisi anglo-amerikkalaisessa maailmassa lehtiotsikkojen laatijoiden käyttöön.

Miten kukaan voi kirjoittaa tai puhua ylipäänsä yhtään mitään, jos ei tiedä, mistä puhumiseen ja kirjoittamiseen käytetyt sanat ja sanonnat ovat peräisin? Ilman näitä tietoja kielellinen ilmaisu on summamutikassa ammuskelua, kun merkitykset menevät ristiin ja rastiin.

Äskeiset sanontojen selitykset ovat englantilaisista hakuteoksista. Angloamerikkalaisessa kirjallisuusmaailmassa ovat suosittuja erilaiset kevyen tieteelliset kieleen keskittyvät teokset. Julia Cresswell on esimerkiksi laatinut sanakirjan englanninkielen kliseistä. Mark Dunn on tutkinut kirjan verran englanninkielen huudahdusten alkuperää ja käyttöä. Howard Rheingoldin kirja They have word for it taas kartoittaa vieraiden kielten sanoja, joita ei englanniksi voi kääntää. Miksi albanian kielessä on 27 eri sanaa viiksille, ihmettelee Rheingold tässä hiljattain ilmestyneessä kirjassaan.

Helppoahan maailman valtakielellä on tehdä sanoista ja sanonnoista etymologisia lukuteoksia, kun kieli on niin hyvin kartoitettu. Kun Encyclopedia Britannicaa aikoinaan tehtiin, luettiin kaikki englanninkielinen siihen mennessä julkaistu tekstimateriaali läpi ja selvitettiin, milloin mikin sana käyttöön ilmestyi ja kirjattiin tähän suursanakirjaan ylös.

Onneksi meilläkin on herätty. Etymologisella puolella ei tarvitse enää tyytyä Veijo Meren 16 vuotta vanhaan klassikkoon Sanojen synty, kun Kaisa Häkkisen yli 1600-sivuinen Nykysuomen etymologinen sanakirja ilmestyi toissa vuonna. Niinpä kun Veijo Meri tyytyi toteamaan, että katiska tulee muinaisvenäjän sanasta kotsi, joka tarkoitti häkkiä, Häkkinen lisää, että suomen kirjakieleen katiska tuli vuoden 1570 herra Martin maanlaissa.

Mutta kielemme sanontojen ja fraasien juuria ihmetellessä on täytynyt tyytyä hajanaiseen yleissivistykseen ja Sakari Virkkusen kolmekymmentä vuotta vanhaan Suomen fraasisanakirjaan, jota kukaan ei ole nähnyt.

Vaan ei tarvitse enää. Viime vuoden lopulla Jukka Parkkiselta nimittäin ilmestyi viidensadan suomenkielisen sanonnan alkuperiä selvittävä teos Aasinsilta ajan hermolla. Niinpä nyt ei tarvitse muistaa ulkoa vanhoja saksalaisia kansantarinoita tietääkseen, että sanonta ostaa sika säkissä juontaa juurensa vekkulin Til Eulenspiegelin jekkuun. Puhumattakaan, että nimi Eulenspiegel muuttui Ruotsissa Ulspegeliksi, joka taas levisi Suomeen muododssa uuspeili, jolla sanalla taas Jukolan Timo viittaa Kissalan Aapeliin tämän pilkkalaulujen vuoksi.

Mistä sanonnat ovat kieleemme tulleet? Millaiset sanonnat ovat jääneet elämään? Miksi toiset sanonnat elävät, toiset katoavat? Tätä pitää kysyä kirjailija Parkkiselta. Huhtikuu 2006.

Aristoteleen kantapää keskiviikkoisin Yle Radio 1:ssä 17.20. Uusinta lauantaina 8.35.

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri