Hyppää pääsisältöön

Vaikka kotimaa on hirvittävän köyhä, niin kaipaus on kova

Jhumpa Lahiri ja NoViolet Bulawayo
Jhumpa Lahiri ja NoViolet Bulawayo Kuva: kuva: Marco Delogu ja kuva: Krystal Griffiths jhumpa lahiri ja noviolet bulawayo

Ainakin siirtolaisuus yhdistää näitä kahta kovin erilaista romaania, sanoo suomentaja Sari Karhulahti. Hän on kääntänyt NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet (We Need New names) ja Jhumpa Lahirin Tulvaniityn (The Lowland).

Jhumpa Lahiri kuvaa tavattoman koskettavasti veljesrakkautta, joka muuttuu elämänmittaiseksi suruksi, kun toinen veljeksistä kuolee. Karhulahti kertoo, että Jhumpa Lahiri sai idean romaaniinsa jo parikymmentä vuotta sitten, jolloin kuuli Kalkutassa isoäidiltään tarinan kahdesta veljeksestä, joista toinen kuoli tulvaniityllä. Romaanin veljeksistä nuorempi, Udayan, tempautuu mukaan Intian kommunistiseen liikkeeseen Kalkutassa. Subhash pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Eletään 60-luvun lopun kiihkeää aikaa.

NoViolet Bulawayon zimbabwelaiset unelmoivat Amerikasta konkurssikypsässä kotimaassaan. Niin myös päähenkilö Kulta. Tyttö leikkii kavereittensa kanssa aikuisten maailmasta kuulemiaan raakojakin asioita. Jokainen heistä haluaisi pois, vaikka Etelä-Afrikkaan. Kultaa onnistaa, hän pääsee Yhdysvaltoihin 18-vuotiaana. Todellisuus on kuitenkin toista kuin kuvitelmat. Kullasta tulee paperiton siirtolainen.

Esikoiskirjailija Bulawayokin muutti 18-vuotiaana Zimbabwesta Yhdysvaltoihin. Hänelle kävi paremmin kuin teoksensa päähenkilölle. Jo ensimmäisellä romaanillaan Bulawayo pääsi arvostetun kirjallisuuspalkinnon, Bookerin, ehdokkaaksi.

Myös Jhumpa Lahiri on ollut Tulvaniityllään Booker-ehdokas. Lahirin vanhemmat muuttivat Intiasta Englantiin, jossa hän syntyi. Aikuisena Jhumpa Lahiri muutti Yhdysvaltoihin. Suomalaisille lukijoille Lahiri on tuttu teoksistaan Tämä siunattu koti, Tuore maa ja Kaima. Uusimmassaankin Lahiri kirjoittaa perhesuhteista.

Me tarvitaan uudet nimet –romaani on rujoistakin leikeistään huolimatta hauska, kirjailija on tehnyt siitä viattoman koomisen. Teoksessa nimet ovat Sari Karhulahden mukaan hyvin tärkeitä. Kun lapset leikkivät Teho-osastoa, niin yllättäen he ovatkin sitä mieltä, etteivät voi leikkiä sitä. Koska televisiosarja on amerikkalainen, he tarvitsisivat uudet nimet. Uudessa kotimaassaan Kulta huomaa siirtolaisten muuttavan lastensa nimet sellaisiksi, että amerikkalaisetkin ymmärtävät ne. Bulawayo puolestaan on sitä mieltä, että zimbabwelaisten pitäisi nähdä itsensä uudesta näkökulmasta eli he tarvitsisivat uudet nimet.

NoViolet Bulawayo on oikealta nimeltään Elizabeth Zandile Tshele. Hän oli puolitoistavuotias, kun äiti kuoli. Karhulahden mukaan kirjailijanimi NoViolet on kunnianosoitus äidille, jonka etunimi oli Violet. Etuliite No tarkoittaa kanssa, Bulawayo taas on kirjailijan kotipaikan nimi. Nämä hän halusi ottaa mukaan uuteen kirjalliseen identiteettiinsä.

Suomentaja Sari Karhulahti ja Nadja Nowak keskustelevat romaaneista Yle Radio 1:n Kirjakerhon viikon kirjassa tiistaina 23.9.2014 klo 17.20 ja sunnuntaina 28.9.2014 klo 8.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen Areenasta.

  • Ihmisen elämä on yksi iso treenileiri

    Aimo ja Köpi soutavat 700 km Kustavista Hailuotoon parissakymmenessä vuorokaudessa. Näin teki myös Juha Hurme ystävänsä kanssa. Fyysisen rutistuksen aikana miehet keskustelevat taiteesta ja yleensäkin ihmisenä olemisesta. Näin syntyi Hurmeen romaani Nyljetyt ajatukset. - Kyllä se hiukan raskasta oli, mutta se oli myös ihanaa.

  • Meri Kuusisto: Amerikkalainen

    Amerikkalainen jalkapallo vaippoihin lastenvaunuihin ja kaupungille. Siinä asetelma ajatusleikille, jolla esikoiskirjailija Meri Kuusisto testaa lukijoiden käsityksiä äitiydestä ja naiseudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kirjat