Hyppää pääsisältöön

Britannian omituiset mutta onnelliset ihmiset

Metsässä hiiviskelevä Robin Hood, romuilija, luolamies, tonttuharrastaja, tekokuubongari sekä peruna-absolutisti. Mikä heitä kaikkia yhdistää? Ainakin se, että he kaikki ovat selvästi onnellisempia kuin tavanomaisesti käyttäytyvät ihmiset. Juhani Mäkelä esitteli vuoden 1988 A-studion Maailmankuvissa varsin omalaatuisia harrastuksia omaavia ihmisiä Britanniassa.

Edinburghilainen biologi Alan Ferrett esimerkiksi tutkii ja syö vain perunoita. Jopa kaksi kiloa perunaa päivittäin syövä Ferrett myös lukee vain ja ainoastaan perunoita käsittelevät kirjoja tai sanomalehtiä.

John Slater on poikkeuksellisen rakastunut luoliin. Slater ei ole kiinnostunut yleisestä hyvinvoinnista saatikka menestymisestä, vain luolista. Mies kertoo viettäneensä pisimmillään jopa kolme kuukautta luolassa yhteen menoon.

Ann Atkins kerää ja fanittaa tonttuja ja menninkäisiä. Erityisesti puutarhatontut ovat naisen sydäntä lähellä. Haastattelussa Atkins kertoo lähtevänsä pian ulkomaanmatkalle, luonnollisesti osa rakkaista tontuista lähtee hänen matkaseurakseen mukaan.

John Goodheart kertoo polveutuvansa Robin Hoodista. Goodheart kunnioittaa juuriaan pukeutumalla esi-isänsä mukaisesti ja hiiviskelee harrastuksekseen metsissä jousipyssyineen. Mahdollisista ryöstöistä rikkailta köyhille ei haastattelussa kuitenkaan puhuta.

Nopeiden esittelyiden ohessa kuulemme psykologi David Weeksin analyysin tutkimiensa originellien ihmisten ominaispiirteistä. Weeks kertoo, että tutkimuksen mukaan hieman omituisesti elävät ihmiset elävät yleensä kauemmin ja terveemmin, kuin ihmiset jotka noudattavat orjallisesti yhteiskunnassa vallitsevia normeja.

Romuilijaksi itseään kutsuva John Ward esimerkiksi käyttää kaiken vapaa-aikansa tekemällä romuista täysin hyödyttömiä esineitä. Mielikuvituksellisella romuvekottimellaan kaduilla huristeleva Ward myös tiivistää elämänfilosofiansa haastattelussa hienosti: "Jos ei osaa nauraa itselleen, on jotain pielessä. Yritän nauttia lyhyestä elämästäni täällä mahdollisimman paljon."

Teksti: Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto