Ulos luontoon –sarja kutsuu metsästäjät mukaan hirvisonnin suojelutalkoisiin. Aiempina vuosina metsästys on painottunut liiaksi uroksiin. Nyt olisi syytä kaataa urosten sijaan enemmän naaraita. Varsinkin kaikkein isoimmat hirvisonnit olisi syytä säästää, sillä ne ovat laadukkaimpia suvunjatkajia.
Suomen hirvikanta on tällä hetkellä noin 70−80 000 yksilöä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Tuire Nygrénin mukaan määrä on varsin lähellä sitä tasoa, joka jo 80-luvulla arvioitiin siedettäväksi kompromissiksi hirvikannan hyvinvoinnin, sen aiheuttamien vahinkojen sekä kannan säätelyn edellytysten suhteen.
Urosten osuudet kannassa ovat vuosi vuodelta pienentyneet.
Rakenteeltaan hirvikanta ei kuitenkaan ole aivan tasapainoinen, sillä urosten osuudet kannassa ovat vuosi vuodelta pienentyneet. Metsästys on painottunut liiaksi uroshirviin.
Tilanne vaihtelee maan eri osissa, mutta yleensä ottaen olisi hyvä, jos jokaista uroshirveä kohden olisi noin 1,5 naarasta. Tällä hetkellä suurin lukema on Sisä-Suomessa, jossa on keskimäärin 2,1 naarasta jokaista urosta kohden.
- Tavoite olisi saavutettavissa muutamassa vuodessa, mikäli metsästäjäkunta ottaa tehtäväkseen kaataa lähivuosina jonkin verran enemmän naaraita kuin mihin ovat tottuneet, Nygrén kertoo.
Miksi naarashirviä on nyt niin paljon?
Nygrénin mukaan perinteisesti riistakantoja hyödyntäessä on ajateltu, että naaraita on syytä suojella ja urokset joutavat saaliiksi. Näin asia onkin silloin kun metsästyksellä poistetaan vain vähäinen osa riistaeläinkannasta.
Hirvikannasta poistetaan joka vuosi kuitenkin likimain kolmannes, jolloin urosten voimaperäinen saalistus johtaa nopeasti uroskannan suhteellisen osuuden pienentymiseen. Silloin urosten keskimääräinen ikä alenee ja täysikasvuisten siitossonnien määrä pienenee kohtuuttomasti.
- Samalla kun hirvikantaan jää runsaasti hyvässä tuottoiässä olevia naaraita, niiden tiineeksi saattamisesta joutuu huolehtimaan vähälukuinen keskenkasvuisten urosten joukko.
Sarvien koolla on väliä
Hirven kiimakausi kestää elokuun lopusta lokakuun jälkipuoliskolle. Kun kiimakausi on päättynyt, urosten sarvien ja pääluun välissä oleva luukudos alkaa heiketä ja lopulta sarvet putoavat pois.
Ensimmäisenä, joskus jo marraskuussa, sarvensa pudottavat kaikkein iäkkäimmät, suurisarvisimmat sekä syystä tai toisesta heikkokuntoiset urokset. Kaikkein nuorimmat, pienisarviset urokset saattavat olla sarvipäitä maaliskuulle asti.
Mitä suuremmat sarvet sitä paremmassa kunnossa uroshirvi yleensä on.
Keväällä sarvet alkavat kasvaa hyvin nopeasti ja syyskuun alussa ne ovat yleensä taas valmiina kiimatoimiin.
- Mitä suuremmat sarvet sitä paremmassa kunnossa uroshirvi yleensä on ja sitä kiinnostuneempia ovulaatioon valmistautuvat naaraat siitä ovat, Nygrén kertoo.
Hirvinaaras valitsee kosijansa
Hirvillä lisääntyminen on toisenlainen tapahtuma kuin esimerkiksi poroilla, joissa komea sarvipääuros perustaa haaremin ja torjuu nuorempien urosten astumisyritykset.
Hirvinaaras sen sijaan houkuttelee kosijoikseen useampia uroksia, joista se valitsee parhaat päältä. Mikäli useampia uroksia ei alueelta löydy, tai alueella on vain nuorehkoja uroksia, naaras saattaa sivuuttaa ensimmäisen kiimansa hedelmöittymättä. Se voi tiinehtyä vasta kolmen tai jopa kuuden viikon kuluttua toisesta tai kolmannesta kiimastaan.
Tällöin vasakin syntyy vasta myöhemmin keväällä, sen kasvukausi jää lyhyemmäksi ja paino pienemmäksi kuin oikea-aikaisesti alkunsa saaneilla vasoilla. Pienikokoinen vasa selviytyy heikommin yli kovan talven kuin aikaisemmin syntynyt.
Liity mukaan sonnin suojelutalkoisiin
Ulos luontoon –sarjan tiimi haluaa lähettää tärkeän viestin kaikille suomalaisille: suojellaan hirveä, Suomen ja koko Pohjolan suurinta eläintä! Karhu on säilyttänyt arvokkaan maineensa, nyt on aika palauttaa hirven maine ja kunnia.
- Me toivomme, että ihmiset hirven nähdessään ajattelisivat, mitä olemme sille velkaa, ainaisen taimikkotuholaisen tai liikenneuhkan sijaan. Toivomme, että erityisesti metsästäjät olisivat talkoissa mukana - he kun viime kädessä painavat liipaisinta, sanoo sarjan ohjaaja Markku Sipi.
Sonninsuojelukampanja käynnistyy heti näin hirvenmetsästyskauden alussa ja mukana on myös laulaja Frederik. Voit osallistua kampanjaan levittämällä tietoa ja jakamalla Reetun Suojele sonnia! -biisiä somessa.
Säv. ja san. Keijo Puuro
Sov. Keijo Puuro, Speedy Saarinen
Laulu: Frederik
Kitara ja basso: Speedy Saarinen
Rummut: Anssi Nykänen
Syntikkaosasto: Keijo Puuro
Oletko kohdannut hirven metsässä lähietäisyydeltä?
Ulos luontoon –sarjan juontajat Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen halusivat päästä ihailemaan metsän kruunupäätä aivan lähietäisyydeltä. Sitä varten he opettelivat matkimaan hirven ääntelyä. Lauantaina 25.10. klo 18.15 nähdään, kuinka hyvin he tavoitteessaan onnistuivat.
Oletko sinä kohdannut hirven metsässä? Millainen kokemus se oli? Kerro omista hirvimuistoistasi kommentoimalla juttua.
Hirvi-illassa kuultiin hauskoja tarinoita hirvistä
Luonto-Suomen hirvi-illassa ke 24.9. kuultiin useita hauskoja ja ällistyttäviä tarinoita hirven kohtaamisesta - miten hirvi oli oli pelästynyt puskapissaajan paljastettua takapuolensa tai kuinka hirviemo oli kuljettanut pientä vasaa päivittäisillä uintireissuilla selässään. Eräs soittaja kertoi saaneensa hirveltä lähes suudelman tai ainakin lämpimän kostean hönkäyksen kasvoilleen.
Studiossa kysymyksiin vastasivat tutkija Tuire Nygrén ja luontovalokuvaaja ja -kirjailija Heikki Willamo, joka on saanut kirjaprojektissaan seurata hirvien elämää aivan läheltä.
Linkit:
