Hyppää pääsisältöön

Onko Raaka-Rolle-valmentajien aika ohi?

Urheilijan valmentaja on tyypillisesti mies, entinen lajin harrastaja ja usein myös oma vanhempi. Mediassa näkyviä valmentajia on nimetty kuvailevasti Raaka-Rolleiksi ja poppamiehiksi. Onko heidän aikansa jo ohi? Entä olisiko urheilumaailmassa sijaa näkyville naisvalmentajille?

Rolf Haikkolan Raaka-Rolle, Juhani Tammisen Aurinkokuningas ja Curt Lindströmin poppamies ovat esimerkkejä mielikuvia herättävistä valmentajien lempinimistä. Mieleen tulee tiukka ja itsevaltainen valmentaja. Mutta onko heidän aikansa ohi?

Aamusydämellä-ohjelmassa vuonna 2007 ehdotettiin uudemmaksi valmentajatyypiksi tutkijavalmentajaa, joka tekee testejä ja käyttää valmennuksen pohjana tieteellisiä tutkimuksia. Tällaiseen valmennuksen ammattimaistumiseen siirryttiin 1980-luvun alussa.

Ohjelmassa urheilija-valmentaja-suhteestaan kävivät kertomassa uimari Jussi Sillanpää ja hänen valmentajansa Tua Turunen. Entinen uimari Turunen oli valmentanut siihen mennessä Sillanpäätä kaksi vuotta.

Tyypillisesti valmentajat ovat miehiä ja naisvalmentajiin liittyy jonkin verran asenteellisuutta. Sillanpää uskoi, että naisilta myös vaaditaan miesvalmentajia enemmän. Turusen mukaan miehet tuovat visioitaan julkisuuteen naisia hanakammin. Hän lisäsi, että naiset eivät välttämättä edes halua valokeilaan, vaikka oma valmennettava menestyisikin. Hän esimerkiksi itse ei haluaisi tulla julkiseksi valmentajaksi.

"Sähän sen työn teet ja mä vain autan", hän painotti Sillanpäälle.

Isät ovat perinteisiä valmentajia

Turunen kertoi, että etenkin uimaripiireissä on yleistä, että valmentajana on oma isä. Myös häntä oli valmentanut hänen oma isänsä. Tunnetuista suomalaisista uimareista ainakin Jani Sievinen ja Hanna-Maria Seppälä ovat olleet oman vanhemman valmennettavana.

Vanhemmat ovat valmentaneet perinteisesti muillakin urheilun aloilla. Meloja Mikko Kolehmainen arveli Pelikaani-ohjelmassa vuonna 1995, että hänen ja hänen isänsä läheinen valmennussuhde johti välillä siihen, ettei kaikkea osannut aina ottaa tosissaan. 14-vuotiaan pituushyppääjä-tyttärensä Mari Kiminkisen valmentaja-isä Juhani kertoi, että urheilupiireissä ei ole aina suhtauduttu suopeasti isä-tytär-valmennussuhteeseen. Hän kuitenkin itse valmentaisi mielellään tytärtään niin kauan kuin tämä hänet kelpuuttaisi hommaan, selvisi Ajankohtaisesta kakkosesta vuonna 1992.

Tärkeää urheilja-valmentaja-suhteessa ei kuitenkaan ole se, onko valmentaja oma vanhempi vai ei. Sillanpää ja Turunen korostivat valmennussuhteessa erityisesti yhteisten tavoitteiden ja kahdenvälisen luottamuksen löytymistä.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto