Hyppää pääsisältöön

Yön pitkät tunnit

nukkuva vauva
nukkuva vauva Kuva: Minna Perovuo puoli seitsemän: vauvaviikko

Valvoin viime yön. Kuopuksella oli yskää. Ja pissahätä. Pahoja unia. Peitto huonosti. Unilelu kadoksissa. Räkää nenässä. Jano. Lopulta aamuyöstä hän heittäytyi poikittain parisängyn keskelle, ja loputkin unen rippeet katosivat.

Yö vei minut kuopuksen vauvavuoden tunnelmiin. Ensimmäisen vuoden hän nukkui noin tunnin kerrallaan – oli päivä tai yö – eikä yhtään enempää.

Uskaltaisin väittää tietäväni mitä väsymys on.

Pieni ihminen, isot tarpeet

Väsymys vei ne kuuluisat värit elämästä ja toi tilalle jokapäiväisen päänsäryn, huimauksen ja ärtyisyyden.

Ensimmäisinä kuukausina en puuttunut vauvan rytmiin. Toteutin lapsentahtista imetystä, jossa jokaiseen itkuun tarjotaan rintaa ja vauva saa syödä juuri niin monta kertaa vuorokauden aikana kuin sille on tarvetta. Ja tämä vauva söi.

Kuukausien kuluessa vauvan syöntitahti ei vähentynyt mutta minun voimani loppuivat. Vauva-arjesta oli tullut harmaata ilotonta mössöä. Väsymys vei ne kuuluisat värit elämästä ja toi tilalle jokapäiväisen päänsäryn, huimauksen ja ärtyisyyden. Päivät olivat vain valmistautumista seuraavaa yötä varten. Leikin esikoisen kanssa ja hyppyytin vauvaa mutta se oli enemmän mekaanista toimintaa kuin lasten seurasta iloitsemisesta.

Mikä neuvoksi?

Kokeilimme perhepetiä, omaa sänkyä, unipussia, kapalointia...

Jotain oli tehtävä. Selasin netistä lukemattomia vinkkejä, luin kirjoja vauvojen unesta. Kokeilimme perhepetiä, omaa sänkyä, unipussia, kapalointia, tuttia, tassuttelua, hyräilyä ja laulua. Oli tarkat iltarutiinit, en antanut nukahtaa rinnalle, en reagoinut jokaiseen äännähdykseen. Otimme käyttöön unikoulun opit. Vauva jatkoi heräämistä tunnin välein.

Olin niin väsynyt, että haaveilin vauvan ”unohtamisesta” autoon yöksi. Lopulta päätimme vauvan isän kanssa yhdessä, että oli aika luopua täysimetyksestä ja otettava apuun maidonvastike ja pullo. Isä hoiti osan syötöistä ja sain nukkua jopa neljä tuntia yhteen soittoon! Korvaus pidemmistä unista tuntui kuitenkin kovalta. Tunsin myyneeni lapseni halvalla – itsekkäistä syistä.

Väsymyksen lisäksi minua painoivat nyt myös syyllisyys ja pettymys.

Huolehdi itsestäsi

Voimien palauduttua ymmärsin ratkaisun olleen oikea. Täysimetys meni mutta annoin itselleni anteeksi ja vauvan hymystä päätellen hänkään ei kantanut minulle kaunaa.

Syy pätkäuniin löytyi lopulta. Vauvalla oli atooppinen iho ja kun löydettiin oikeat voiteet ja ruokavalio hillitsemään ihottumaa, alkoivat unisyklitkin pidentyä.

Huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmille toivon parempaa ensi yötä!

Linkkivinkit:
Unikoulu kotona
Unohduksia ja uniongelmia

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän