Harto Hänninen
Yle
Teeman animaatioviikko tuo lokakuun alussa ruutuun Katariina Lillqvistiä, uutta aikuisanimaatiota ja paketillisen animaatioarkiston aarteita. On aika hypätä Heikkopeikon kelkkaan ja matkata Nunnun ja Paaperon kera onnenlähteelle. Mutta varokaa heikkoja jäitä!
Voi miten inhosinkaan Hinkua ja Vinkua! Paperista revityt harmaat possut köntystivät verkkaan harmaata taustaa vasten. Kuusivuotiaan silmin ne olivat lapsellisia ja hitaita, eikä niille tapahtunut mitään suurenmoista. Jännittävintä oli kun Suursyömäri vei possuilta omenat.
Kun seuraavan kerran katsoin possuanimaatioita, olin lukiolainen ja meillä oli jo väritelevisio. Nyt Käytöskukat tekivät minuun vaikutuksen taiteellisuudellaan ja minimalistisella kerronnallaan. Mutta lapsuus oli niiden osalta jo menetetty: Hinkun ja Vinkun katselemiseen ei liity minulla minkäänlaista lämpimänä läikähtelevää nostalgiaa. Ne tunteet on minun kohdallani varattu Kylli-tädille ja Tupuna Vaissille.
Lastenohjelmien toiveuusintoja miettiessä nostalgia on asia numero yksi. Se tunne, jonka ohjelma on lapselle tuottanut, kulkee hänen mukanaan halki mediamyllerrysten. Oikein valittu, arvaamaton ohjelmasiivu omasta lapsuudesta voi pudottaa vuosikymmenten painon hetkeksi harteilta, äkkiä on kuin nenään tulisi lettupinon tuoksu jostakin.
Lapsena saadut elämykset ovat ainutlaatuisia, kaikki on koettu ensi kerran, kokemukset varastoituneet aivokerrosten synesteettiseen aarrearkkuun. Sen arkun avaimia moni etsii nostalgisten tv-ohjelmien parista – usein turhautuneena ja pettyneenä. Tehokkaimmin arkku loksahtaakin auki, kun ei keskity etsimiseen vaan löytämiseen.
Vanhat lastenanimaatiot tarjoavat ylenpalttisesti muistoherkkiä tuokioita ja tunnelmia. Teeman arkistopaikalle valittujen animaatioiden tyylit ja tekniikat vaihtelevat, mutta hahmojen vilpittömyys Nunnusta Urpoon ja Turpoon riisuu katsojan aseista ja altistaa lapsuusmuistojen vuolaalle virralle. Monet hahmoista ovat Hinkun, Vinkun ja Heikkopeikon tavoin tuttuja useille katsojasukupolville, koska kestävät laatutuotteet pyörivät yhä ohjelmistossa. Kaikki nelikymppiset eivät kuitenkaan säännöllisesti katso Pikku kakkosta, joten on hyvä paketoida eri katsojaryhmille virkistäviä yllätyksiä ja täsmänostalgiaa.
Siksi on innostavaa koota Teeman tiistai-iltaan nostalginen animaatiopaketti esitettäväksi niille, joiden sisäinen lapsi ei vielä ole käynyt nukkumaan. Niille, joita Suursyömärin kita tai jäihin putoava nalle aikoinaan järkyttivät. Niille, jotka eivät edes tiedä, että tämä on juuri sitä mitä heidän hektinen sisimpänsä kaipaa. Tätä ja lettuja.
Harto Hänninen
Teeman Elävän arkiston toimitussihteeri
Teeman animaatioviikko:
Animaatioarkiston aarteita aikuiskatsojille 7.10. klo 22:00. Koko perheelle uusinnat ovat 10.10. klo 15:05 ja 12.10. keskipäivällä.
Dokumentti Muutama metri piirrettyä elokuvaa 4.10. klo 12.30.
Animaatioseikkailuja Uudessa kinossa 6.10 klo 23.30.
Katariina Lillqvist -päivä 11.10 klo 11.30 alkaen.
