Hyppää pääsisältöön

Hiihtojoukkue Lumipyry oli urheilua, propagandaa ja romantiikkaa

Lumipyry eli Metelitsa oli viiden nuoren neuvostoliittolaisen naisen muodostama hiihtojoukkue, joka vuonna 1969 hiihti Moskovasta Tornioon 33 päivässä. Hiihtoretki tehtiin Leninin syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi. Tosi tarina -ohjelmassa palataan 37 vuoden takaisiin tunnelmiin ja kuviin.

Tietolaatikko

Hiihtojoukkueen venäjänkielinen nimi Metelitsa on käännetty suomeksi sekä Lumimyrskyksi että Lumipyryksi. Sanan varsinainen suomenkielinen merkitys on 'lumipyry'.

Insinööreistä, teknikosta ja opiskelijoista koostuvan hiihtojoukkueen jäsenet olivat mestaruustason hiihtäjiä, joille matka Neuvostoliitosta ulkomaille merkitsi paitsi omien fyysisten kykyjen testaamista mutta myös seikkailua. Suomessa hiihtotempaus koettiin ystävyyden vahvistamisena Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostoliitolle se puolestaan tarjosi mahdollisuuden osoittaa, että se oli halukas tekemään yhteistyötä muiden maiden kanssa.

Hiihtoretki maailmanpolitiikan pyörteissä

Vaikka naiset ottivat suunnitelman hiihtoretkestä innostuneesti vastaan ja lähtivät Suomeen "suuren rakkauden voimalla", uhkakuviakin oli ilmassa. Hiihtojoukkueen kapteeni Valentina Kuznetsova muistelee, miten maailmanpoliittinen tilanne ja lähihistoria olivat vaikuttaa matkan toteutumiseen. Suomea vastaan käydystä sodasta oli toki kulunut aikaa jo 30 vuotta, mutta Kuznetsovan isä oli matkaa vastaan. Hän pelkäsi tyttöjen joutuvan väkivallan kohteeksi Suomessa. Toisaalta Neuvostoliiton joukkojen tekemä Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli vielä tuoreessa muistissa. Eikä se ollut omiaan parantamaan maailman suhtautumista Neuvostoliittoa kohtaan.

Toimittaja Reima Ruhaselle tarjottiin mahdollisuus osallistua hiihtoretken raportointiin. Ruhanen tarttui tarjottuun haasteeseen raportoida tapahtumista matkan varrelta joka päivä kuukauden ajan muun muassa radioon ja Komsomolskaja Pravdaan. Hän ei mielestään saanut mitään ohjeita, miten pitäisi raportoida, mutta kokeneena toimittajana hän tiesi, mitä häneltä haluttiin.

"On kuitenkin muistettava, mikä aika oli kyseessä", Ruhanen huomauttaa tv-haastattelussa vuonna 2006.

Ystävyyttä ja rakkautta hiihtoreitin varrella

Suomalaisten ystävällisyys hämmensi ja lämmitti nuorten naisten mieliä. Latureitille tultiin kannustamaan kesken työ- ja koulupäivän, teitä aurattiin hiihtäjiä varten ja levähdyspaikoissa heitä kukitettiin ja kannustettiin monin eri tavoin. Kun eräs suomalaisnainen oli kannustamassa joukkuetta Leninin kuvan kera, hiihtäjät tunsivat voimiensa moninkertaistuneen, koska "tuo nainen uskoi meihin ja Leniniin niin, hän tuli yöllä metsän keskelle kannustamaan meitä", Valentina Kuznetsova muisteli.

Puolessä välissä matkaa joukkue huomasi, että toimittaja Ruhanen oli erityisen kiinnostunut yhdestä hiihtäjästä. Tytöt kannustivatkin joukkuetoveriaan ja antoivat ihastuneelle toimittajalle lempinimen "Silittäjä." Puoli vuotta hiihtoretken jälkeen Reima Ruhanen ja Nadezhda Kuzina avioituivat.

Kekkosen kanssa presidentinlinnassa

Hiihtotapahtuman yksi kohokohdista oli presidentti Kekkosen tapaaminen presidentinlinnassa. Kekkonen tekikin nuoriin hiihtäjiin lähtemättömän vaikutuksen:

"Hänen silmänsä olivat niin viisaat ja kauniit, että me unohdimme kaiken muun ympäriltämme", Valentina Kuznetsova toteaa.

Kekkonen osoitti suurta mielenkiintoa retkeä kohtaan ja pahoitteli muun muassa sitä, ettei voinut olla hiihtämässä mukana. Presidentti piti hiihtotempausta paitsi hienona urheilusaavutuksena, mutta se oli myös "ennätys työssä ystävyyden vahvistamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä."

Maaliin juhlittuina sankarittarina

Retki ei suinkaan ollut pelkkää juhlaa. Hiihtovarusteet joutuivat koetukselle pakkasen vuoksi ja väsymys oli nujertaa hiihtäjät. Matkaa taitettiin myös öiseen aikaan. Väsymys oli kuitenkin tiessään viimeisenä päivänä. Takana oli noin 2611 kilometriä, mutta intoa ja voimia oli jäljellä niin paljon, että "he voisivat vielä hiihtää vaikka maailman ympäri."

Myös kotona Neuvostoliitossa odotti juhlavastaanotto. Suuriin juhlallisuuksiin pääsivät osallistumaan kaikki hiihtäjät Valentina Kuznetsovaa lukuun ottamatta. Syynä oli hänen työskentelynsä Punainen proletaari -tehtaassa, joka oli luokiteltu salaiseksi.

Teksti: Sirpa Jegorow

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto