Hyppää pääsisältöön

”Isä haukkui äitiä, äiti puhui murheistaan”

Lapsi istuu maassa.
Lapsi istuu maassa. Kuva: MOT, Yle istua

Mari oli kouluikäinen, kun vanhemmat erosivat. Siitä alkoi vuosia kestänyt olosuhdeselvitysten, lastensuojeluilmoitusten ja oikeusjuttujen kierre, joka päättyi vasta kun perheen molemmat lapset olivat täysi-ikäisiä.

Huoltoriidan keskellä aikuistunut tyttö kertoo tarinansa MOT:lle, koska hän halua muistuttaa, että pitkittyneen huoltoriidan häviää aina lapsi. (MOT: Vanhempi vihollisena, maanantaina 29.9. TV1 klo 20).

”Toinen vanhempani oli hyvin väsynyt ja stressaantunut, toista sai pelätä. Oli vaan sellainen tunnelma, että mitä vaan voi tapahtua. Muistan pelänneeni henkeni puolesta, vaikkei siihen ollut mitään yhtä hyvää syytä.

Mua pelotti käydä isän. Isä keskittyi lähes aina haukkumaan toista vanhempaa. Oloa olis eniten helpottanut äiti, johon nojautua, ja jonka tunteita ei olis itse tarvinnut miettiä. Ja se että olis itse voinut vaikuttaa isälle menemisiin.

Oikeudenkäyntien takia äiti koki, että meidän lasten oli pakko mennä tai siitä olis tullut sakkoa.”

Sosiaalityöntekijät isän puolella

”Muistan istuneeni monta kertaa ala-asteen loppupuolella sosiaaliviranomaisten luona. Kumman vanhemman luona tahtoisitte asua, miten koette tilanteen, perussossukysymyksiä. Oikeestaan he usein yritti käännyttää isän puolelle, saada tapaamaan useammin ja sitä rataa.

He ikään kuin pelasivat toisen vanhemman pussiin. Se näkyi parhaiten isän huoltajuuden ja tapaamisten ajoissa, meidän lasten vääristetyillä mielipiteillä. Äidistä oli heidän lausunnoissaan varsin negatiivisiä kuvauksia, tai ainakin sellainen mielikuva jäi.

Saattoi vaikuttaa, että isäni soitteli ja piti muuten yhteyttä sosiaalityöntekijöihin. Mä muistan sen monesti itkeneen niille ja antaneen varsin tunteellisen, herkän ja paljon kokeneen kuvan itsestään.

Tää homma otti ehkä vuodeks tai pariks vallan

”Tosta ajasta on vaikea kirjoittaa, mulla sekoittuu tunteet toisiinsa, enkä osaa sanoa, tuoko tän asian muistelemiset vaan negatiiviset tunteet pintaan.

Vois silti tiivistää, että alussa elämä pysyi kasassa, sitten tää homma otti ehkä vuodeks tai pariks vallan, ja sitten mun ei enää tarvinnutkaan käydä siellä. Mä olin silti tavallista itseäni apaattisempi joitakin vuosia. Sitä oli väsynyt ja oikeudenkäynnit jatkui yhä, ja isä oli yhteydessä viranomaisiin aiheuttaen harmia. Pahin on silti ollut ohi jo vuosia.

Toivottavasti tää juttu herättää keskustelua. Sitä mä tällä omalla pienellä osallisuudellani toivon pystyväni hieman avittamaan.”

(Marin nimi on muutettu)

  • MOT: Vanhempi vihollisena
    TV1 maanantaina 29.9. klo 20
Kommentit