Hyppää pääsisältöön

Kissankehto: Tuuleen eksyneet

Kissankehto: Tuuleen eksyneet, 28.9.2014
Kissankehto: Tuuleen eksyneet, 28.9.2014 Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,tuuleen eksyneet

Lauluja elokuvista ja elokuvan lauluja. Kissankehdon tiellä tuulee tänään: elämän tuivertamaa rakkautta ja autoihinsa paenneita mutisevia miehiä, niistä laulavat sekä Edu Kettunen että Tom Waits. Rauryn musiikki on kuin sukupolvensa ääni. Mitä yhteistä on Seija Simolalla ja Portisheadilla? Musiikkia myös elokuvasta Boyhood.

Kyky innostua, suhtautua intohimoisesti, rakastaa tarinoita

Siinäpä eväitä varmasti hienoon elämään. Ne ovat myös asioita, joita ajattelee, kun ajattelee hiljattain edesmennyttä Peter Von Baghia. Hänelle voisi soittaa montakin kappaletta elokuvan tai suomalaisen musiikin historiasta. Kissankehtoon valikoitui Rauli Badding Somerjoen Pilvet karkaa - niin minäkin vuodelta 1970.

Kissankehto muistaa edesmennyttä Peter Von Baghia
Kissankehto muistaa edesmennyttä Peter Von Baghia Kuva: Yle Kuvapalvelu ja Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,peter von bagh

Badding lauloi runoilija Jarkko Laineen sanoin kauas karkaavista pilvistä. Aivan kuten siinä melkein samannimisessä elokuvassa, jossa Peter von Bagh esiintyi Ravintola Työn ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Kuin ohjaajan, eli Aki Kaurismäen, kunnianosoituksena elokuvan suurelle miehelle. Kannattaa lukea myös tämä haastattelu: Peter von Bagh Aki Kaurismäen silmin.

Muistelen juuri nyt, kuinkahan monta elokuvaelämystä jo teini-iästä lähtien onkaan alkanut tutun äänen ja ylitsevuotavien adjektiivien saattelemana?

Jos David Attenboroughin tai Jarmo Heikkisen ääni televisiossa on sama kuin ihmeellinen luonto, niin Peter Von Baghin ääni on elokuvan ääni.

Elokuvavinkki: Boyhood

Family Of The Year -yhtyeen viehättävä uusi sinkku on Hero. Se on samalla musiikkia Richard Linklaterin 12 vuoden aikana kuvatusta erään pojan ja hänen vanhempiensa välisestä vuorovaikutuksesta kertovasta elokuvasta Boyhood.

Elokuvaa on jo palkittu ja julistettu yhdeksi vuoden tai jopa vuosikymmenen elokuvatapauksista. Se esitettiin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla Helsingissä. Tänään 28.9.2014 näyttelijä Ellar Coltrane saapuu festivaalin vieraaksi ja on paikalla näytöksessä Bio Rexissä.

Kissankehto: Tuuleen eksyneet 28.9.2014
Arvon Wes Anderson, tekisitkö elokuvan Tove Janssonista? Toivoo: Kissankehto Kissankehto: Tuuleen eksyneet 28.9.2014 Kuva: Yle / Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

Tove Janssonin elämästä olisi mielenkiintoista nähdä elokuva

Ja vielä mieluiten Wes Andersonin ohjaamana. Elokuvistaan Royal Tenenbaums, Moonrise Kingdom ja Grand Budapest Hotel tuttu ohjaaja saisi herkullista ja itselleen tyypillistä materiaalia Tove Janssonin tyylikkäästä ja polveilevasta taiteilijaelämästä – hankaline isäsuhteineen kaikkineen.

Ja Wes Andersonille tyypillinen erikoinen yksityiskohtakin olisi tarinassa jo omasta takaa: isän lemmikkiapina. Puhumattakaan hienosti pukeutuvasta näyttävästä päähenkilöstä ja hänen luomastaan muumimaailmasta. Jos jollakulla teistä sattuu olemaan Wes Andersonin puhelinnumero, niin vihjaiskaapa hänelle. Sitten vain jäädään odottelemaan toteutusta!

Musiikkihan elokuvassa olisi ihan mahtavaa, kuten Andersonin elokuvissa tuppaa olemaan. Tässä näytettä vuonna 2001 ilmestyneestä Royal Tenenbaums -elokuvasta: Nico ja These days. Kappale, jonka oli kirjoittanut aloitteleva kuusitoistakesäinen lauluntekijä Jackson Browne vuonna 1968 – ja nyt tarjosi sen ihailemalleen hämärien kujien kaunottarelle.

Kissankehto: autiotalo
Kissankehto: autiotalo Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

Talo, tie ja tuuli

Autiota taloa katsoessaan helposti miettii kummituksia ja muita pelottavia asioita. Voisikohan sitä ajatella sen sijaan niitä hyviä hetkiä, joita nyt jo lahonneiden seinien sisällä joskus on eletty? Niitä hyviä salaisuuksia, ensisuudelmia ja sellaisia?

Muistoihinsa – niihin jo metsän ja luonnon melkein valtaamiin – rohkeasti sisään astui Inka Nousiaisen sanoin Ninni Poijärvi kappaleessaan Talo. Hän on julkaissut hienon uuden albumin nimeltään Tie. Sellainen tuuli, kuin Akira Kurosawan unissa. Kaunis ja surullinen, pohjattoman murheellinen, täynnä kadonneita laivueita, konttikaupalla suruja, huolta tuntemattomasta. Semmoista kun ei kerta kaikkiaan kestä katsoa, orvon katulapsen kuvaa avustusjärjestön vetoomuksessa.

Tuulia, jotka tuovat sen tunteen, että nyt vain täytyy päästä syliin, kuulla jonkun sanovan että kaikki järjestyy – sellaisesta tuulesta laulun kirjoitti Edu Kettunen. Tälläkin kappaleella muuten kuullaan Ninni Poijärven laulua ja viulunsoittoa.

Tie on vain yksi helkkarin pitkä paikka― - Edu Kettunen

Tie on vain yksi helkkarin pitkä paikka, sanoi Edu Kettunen vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa. Se oli hyvin kiteytetty: liikkeellä olemisessa on jotain pelastavaa.

Kissankehto 28.9.2014: Tom Waits ja Edu Kettunen
Tom Waits ja Edu Kettunen Kissankehto 28.9.2014: Tom Waits ja Edu Kettunen Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,tom waits

On helpompi lähteä, kuin jäädä huiskuttamaan

Elää peltisten kuorien sisään sullotussa vapauden tunteessa – vaikkei se totta olisikaan.

Kerran, ollessani todella surullinen, sen huomasin. Niin kauan oli hyvä, kun auto liikkui. Kun se pysähtyi, suru ja itku saivat kiinni. Ehkei sitä lopulta ikuisesti olisikaan voinut paeta? Vai olisiko? Onkohan joku koittanut?

Edu Kettusen laulujen sankareilla arvokkuus on luonteenpiirre, ei niinkään mitään ansaittua. He juovat kahvin lenkkimakkaralla, eivätkä juuri tunteistaan juttele. Hänen rakkaansa käyttää puutarhapolvisuojia, omaa koppakuoriaisen tarmon ja tappavan katseen. Harmaata säätä huokaileva sohvannurkka, ikinuori romantikko muumipadassa – sellainen, joka viidenellätoista katselukerrallakin menee ihan rikki siitä, kuinka Rickille ja Ilsalle jäi aina vain Pariisi.

Hyvä mies tarvitsee hyvän naisen rakkautta, tai siitä tulee vain se tietullikopin yksinäinen mörökölli

Hyvä mies tarvitsee hyvän naisen rakkautta, tai siitä tulee vain se tietullikopin yksinäinen mörökölli, kirjoittaa puolestaan Tom Waits Bad As Me -levyllään. Levyn teemat ovat jotenkin samanlaisia kuin Kettusellakin: elämän tuivertamaa rakkautta ja autoihinsa paenneita mutisevia miehiä.

Ja ilman sitä rakkautta sitä on vain kuin joku kasvoton ihmisjoukossa.

Reiluilla eväillä ollaan liikkeellä vaikkei kultalusikka suussa synnyttykään

Rasvaista sapuskaa ja täyteläistä musiikkia esitätä Curly Moore. Don’t pity me on musiikkia New Orleans Soul -kokoelmalta, joka esittelee kaupungin rikasta musiikkiperintöä tältä kantilta.

Ajan soundia, nuotiolaulua vai taisteluhuuto?

Anteeksipyytelemättömällä asenteella, uhmakkaana hampuusina mutta samalla myös tulvaisuuden kirkkaana äänenä esiintyy atlantalainen, kahdeksantoistavuotias Raury:

Jännittävää aina, kun kuulee jotain jonka tajuaa edustavan ajan soundia, musiikkia joka muistuttaa 2010-luvusta. Toisaalta se oli nuotiolaulua – ja toisaalta kuin taisteluhuuto. Se taistelu käydään jämähtämistä vastaan. Että pitäisi käydä koulua, valmistua, mennä naimisiin, saada lapsia ja kuolla – sellainen kauhistuttaa Raurya, joka tietää enemmän. Jumala kuiskaa hänen sisällään – se kuiskaus on enemmänkin intuitio, joka sanoo että hänet on tarkoitettu tekemään suuria.

Olemmekohan juuri tavanneet aikamme Dylanin?

Vaikka häntä halveksitaan koulussa huonosti käyttäytyvänä luuserina, hänellä on korkeampia päämääriä joista systeemiin jämähtäneillä aikuisilla ei voi olla hajuakaan. Nuoren atlantalaismuusikon ensimmäinen albumi on nimeltään Indigo child ja sen kappaleet on tehty jokainen kuin yksittäinen itsenäinen elokuva. Sen teemat puhuvat artistin omasta sukupolvesta, jonka Raury uskoo pelastavan ihmisyyden. Nettiajan lapset, jotka oppivat paljon ja nopeasti, joille maailma on avoin ilman rajoja, kulttuurisia, rodullisia tai uskonnollisia raja-aitoja – sen sukupolven tulkki on Raury, joka sanoo kirosanan siivittämänä olevansa aikansa tärkein lyyrikko. Olemmekohan siis juuri tavanneet aikamme Dylanin?

Vertailun vuoksi musiikkia omalta teiniajaltani vuodelta 1985 — laulu joka alkoi soida päässä Raurya kuunnellessa: Dingon Sata rohkeaa laivaa.

Kissankehto onnittelee 80-vuotiasta Brigitte Bardotia
Kissankehto onnittelee 80-vuotiasta Brigitteä! Kissankehto onnittelee 80-vuotiasta Brigitte Bardotia Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,brigitte bardot

Kuinka jollain saattoikin olla niin sileät ja pehmeät ja kauniit jalkapohjat!

Brigitte Bardot´n kaikista mahdollisista ruumiinosista ajattelen ensin hänen täydellistä, siroa sileää jalkapohjaansa. Elokuvan eroottisessa kohtauksessa se teki teini-ikäiseen itseeni vaikutuksen – täydellistä rikkumatonta kauneutta!

Tänään sunnuntaina 28.9.2014 hän täyttää 80 vuotta. Sen kunniaksi: tässä hän esiintyy Sascha Distelin kanssa ja antaa hyvin ranskalaisen kuorrutuksen Stevie Wonderin kappaleelle You Are The Sunshine Of My Life – eli Soleil De Ma Vie.

Tämä syksy tuntuu olleen täynnä kahdeksankymmenvuotisonnitteluja. Mutta nyt päästään välillä onnittelemaan seitsemänkymppistä: upeaääninen Seija Simola juhli muutama päivä sitten seitsemänkymmenvuotispäiviään.

Ya nace el sol oli puolestaan hiljattain edesmenneen Aarno Ranisen kirjoittama kappale, johon Vicencio-niminen taiteilija teki espanjankieliset sanat.

Seija Simolan ja Aarno Ranisen 70-luvulla loihtimia soundimaailmoja – jotain samoja kaikuja niissä oli kuin siinä mitä Englannin Bristolissa tehtiin 90-luvulla: Portishead ja kappale Sour Times.

Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola
Susanna Vainiola Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola Kuva: Riikka Kurki / Yle Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

Lue myös - yle.fi:stä poimittua