Suomi oli vielä vuonna 1914 osa suurta Venäjän valtakuntaa. Kun 1. maailmansota alkoi, se näkyi myös täällä. Venäläiset rakennuttivat Helsingin ympärille vankan linnoitusketjun.
Linnoitusketjun historiasta on perillä tutkija John Lagerstedt.
- Kun sota alkoi, Venäjän Itämeren laivaston päävoimat oli koottu Helsingin edustalle, Viaporin merillinnoituksen suojaan. Helsingin ympärille rakennettiin maalinnoitus suojaamaan laivoja, tutkija kertoo.
Venäläiset pelkäsivät, että vihollinen – siis saksalaiset – nousisi maihin jossain Pohjanlahden rannikolla ja hyökkäisi Etelä-Suomen poikki kohti Pietaria. Siksi oli tärkeää, että Helsinki pysyisi puolustajien hallussa. Helsingistä käsin olisi mahdollista hyökätä saksalaisten sivustaan.
Taisteluhautoja ja tykkiasemia
Linnoitusketju kiertää kehänä Helsingin niemeä. Se ulottuu Espoon Haukilahdesta Helsingin Vuosaareen ja noudattelee löyhästi nykyisen Kehä I -tien linjausta.
Aikanaan linnoitukseen kuului lähes 40 tukikohtaa, joita yhdistivät kivetyt yhdystiet.
Puolustusasemat rakennettiin maastoa hallitsevien kukkuloiden rinteille. Vihollisen puoleisilla rinteillä olivat taisteluhaudat ja niissä tähystys- ja konekivääriasemat. Taisteluhaudoissa oli pieniä, tykkitulen kestäviä suojia miehille. Taisteluasemista johti yhdyshautoja taustalle: siellä sijaitsivat isommat, majoitukseen tarkoitetut suojahuoneet. Taisteluasemien eteen rakennettiin piikkilankaesteet pysäyttämään vihollisen rynnäkköä.
Noin kilometrin päässä puolustuslinjojen takana sijaitsivat tykkipatterit. Tykit pystyivät ampumaan kaaritulta omien asemien yli viidestä yhdeksään kilometrin ja jopa 13 kilometrin päähän.
Linnoitteita jäljellä asutuksen joukossa
Nykyisin linnoituksesta on näkyvissä betonista muurattuja, paikoitellen jopa parin metrin syvyisiä taistelu- ja yhdyshautoja. Osa on täynnä nokkosia, roskaa ja puun runkoja täynnä, osa on puhdistettu.
Melkein kaikista konekivääri- ja tähystysasemista ja suojahuoneista on räjäytetty katto pois. Rautaa tarvittiin aikanaan muualle, kertoo tutkija John Lagerstedt.
- Betonihuoneiden katot oli tuettu teräspalkeillä tai jopa junan kiskoilla. Pian vuoden 1918 jälkeen järjestettiin suuri romumetallin keräys. Teräspalkit räjäytettiin silloin irti ja vietiin pois.
Jäljellä on muutama ehjä suojahuone ja kallioon louhittuja varastoluolia.
Tykkipatterien paikat erottuvat maastosta laajoina, jopa 150 metrin mittaisina valleina ja kuoppina. Tukikohtia yhdistäneet mukulakivitiet ovat enimmäkseen jääneet katujen ja ulkoilureittien alle, mutta alkuperäinen yhdystie on vielä näkyvissä esimerkiksi Vantaan Länsimäessä.
Tältä kartalta näet, onko sinun kotilähiössäsi merkittäviä 1. maailmansodan linnoitusrakenteita. Klikkaa punaista täplää, niin pääset tarkemmalle kartalle. Kartaan on merkitty 23 kohdetta. Linnoitusrakenteita on toki muuallakin. Tarkat kartat: Helsingin kaupunginmuseo.
Linnoitusta eivät rakentaneet kiinalaiset
Linnoitustyömaa oli sata vuotta sitten valtava urakka. Työmailla Helsingin ympäristössä työskenteli ainakin 10 000 ihmistä. Linnoitustyöt houkuttelivat ympäröivän maaseudun tilatonta väkeä, koska niistä maksettiin parempaa palkkaa kuin rengeille ja piioille maataloissa.
Sitkeästi elää huhu, että linnoituksen rakentamisessa oli mukana myös suuri joukko kiinalaisia. Tutkija John Lagerstedt kumoaa uskomuksen.
- Sotaa käyvä suurvalta tarvitsee paljon erilaisia materiaaleja. Sodan aikana tehtiin Suomen ensimmäiset avohakkuut. Näihin metsätöihin tuotiin vuoden 1915 syksyllä noin 3000 kiinalaista työmiestä. Ei oikein tiedetä, olivatko he vankeja vai työmiehiä – ehkä molempia, kertoo Lagerstedt.
Kiinalaiset viipyivät Suomessa vain muutamia kuukausia eivätkä siis osallistuneet varsinaisiin linnoitustöihin.
Uusi opaskirja linnoitusretkille
Tutkija John Lagerstedt on yhdessä Helsingin kaupunginmuseon kanssa tehnyt kattavan opaskirjan pääkaupunkiseudun linnoitusketjusta. Viaporin maalinnoitus -kirjassa kerrotaan linnoituksen historiasta ja esitellään tarkasti parikymmentä mielenkiintoisinta kohdetta. Kirja on saatavilla Helsingin kaupunginmuseossa.
