Hyppää pääsisältöön

Kenen on kasvatusvastuu – päiväkodin vai kodin?

Päiväkodin ovi. Teksti: päiväkoti.
Päiväkodin ovi. Teksti: päiväkoti. Kuva: Yle / Eila Haikarainen päiväkodit,päiväkoti

Olemmeko me nykypäivän vanhemmat vastuun väistäjiä? Osaammeko sanoa lapselle ei? Vaadimmeko päiväkotia ottamaan kasvatusvastuun puolestamme? Syytämmekö hoitajia, kun meitä ei kohdata yksilöinä? Olemmeko me vanhemmat yksinkertaisesti hankalia?

Päiväkotikeskustelun ympärillä pyörii huhumylly, joka asettaa kyseenalaiseksi toisaalta päiväkodin toimintatavat, toisaalta meidän vanhempien asenteet.

Korviini kantautuu tarinoita vanhemmista, jotka vaativat lapselleen erityiskohtelua: erilaisia ruokavalioita, vaatteiden tahrattomuutta, erityisiä päiväunikäytäntöjä, ruokailupaikkaa kaverin vierestä, vanhemmille tarkoitettua tarkkailukameraa päiväkodin kattoon tai holtittomia hoitoaikoja.

Mietin, mitä kuuluu päiväkodin työntekijälle, joka kohtaa erilaisia vanhempia vaatimuksineen päivittäisessä työssään.

Sosionomi Heli Junno on työskennellyt päiväkodissa vuodesta 1993.

Miten vanhempien suhtautuminen ja vaatimukset päiväkoteja kohtaan ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana?

- Individualismin eli yksilöllisyyden vaatimus on kasvanut. Niin vanhemmat kuin lapset pitäisi kohdata heidän omilla ehdoillaan. Päiväkodissa on kuitenkin aina kymmenen muutakin lasta ja heidän tarpeensa, jolloin kompromissit ovat välttämättömiä. Yksilöllisyyttä toki huomioidaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei lapsen sosiaalisen kasvun hinnalla. Esimerkiksi ruokapöydässä lapsi ei valitse, kenen vieressä istuu.

- Myönnän, että omilla lapsillani ei ollut kurahousuja päiväkodissa, koska nykyajan kalvopintaiset puvut pitävät kosteutta. Koin, että kuravaatteet toppavaatteiden päällä ovat hankalat ja hiostavat, ja niistä keskusteltiin päiväkodin kanssa useaan otteeseen. Mielestäni kurahousuttomuus ei ollut iso ongelma, mutta jonkun muun mielestä ehkä oli.

Jos vanhemmuudesta puuttuu aikuisuus ja vastuu, näkyy se lapsessa turvattomuutena, levottomuutena tai ailahtelevaisuutena.

Onko lapsen kasvatusvastuu kodilla vai päiväkodilla?

- Ensisijainen kasvatusvastuu on kodilla ja vanhemmilla. Jos lapsi on päiväkodissa hoidossa, ei vastuu kuitenkaan ole yksin vanhemmalla. Päiväkodin tehtävä on tukea kotikasvatusta esimerkiksi kertomalla vanhemmalle, mitä tietyn ikäinen lapsi jo osaa tai voi oppia.

- Kasvatuskumppanuudesta puhutaan paljon, mutta se ei saisi jäädä puheen tasolle. Myös päiväkodilla pitäisi olla rohkeutta ja osaamista nostaa vaikeitakin asioita esille. Tärkeintä olisi löytää tasavertainen kohtaaminen vanhemman ja päiväkodin henkilökunnan välillä. Avoimuuden ja rohkeuden avulla pidetään yllä luottamusta.

Päiväkodin lapset käsipesulla
Päiväkodin lapset käsipesulla Kuva: Yle / Mika Kanerva käsienpesu

Väistävätkö nykyanhemmat kasvatusvastuuta?

- Ehkei se ole vastuun väistämistä, vaan epävarmuutta, joka näkyy vaatimuksina ja vaateina. Tämän päivän vanhemmat ovat todella yksin, eikä ehkä osata tai uskalleta kysyä. Edes omilta vanhemmilta ei aina saa tukea. Vastasyntyneen vanhemmat eivät välttämättä ole olleet missään kosketuksissa lapsiin ennen omansa syntymää.

- Vanhemmuuteen kasvaminen on iso prosessi, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Koko perheen dynamiikka ja koostumus muuttuu, kun perheeseen syntyy vauva. Vanhemman pitää pystyä tekemään kompromisseja ja olla valmis luopumaan joistakin itselle tärkeistä asioista, ei ehkä lopullisesti, mutta lapsen lapsuuden ajaksi.

- Lapsella on oikeus turvallisuuden tunteeseen. Jos vanhemmuudesta puuttuu aikuisuus ja vastuu, näkyy se lapsessa turvattomuutena, levottomuutena tai ailahtelevaisuutena. Toisaalta oireet voivat olla myös merkki jostakin muusta.

Mitä asioita vanhempien tulisi opettaa lapselle tai miettiä itse ennen kuin lapsi aloittaa päivähoidossa?

- Totta kai meidän työtä helpottaa, jos lapsi osaa tiettyjä perusasioita, kuten käydä potalla tai syödä edes auttavasti itse ennen kuin tulee päiväkotiin – helpottaahan se vanhempaa itseäänkin. Eri osaamis- ja kehitysvaiheet liittyvät kuitenkin vahvasti lapsen ikään ja herkkyyskausiin.

- Vanhemman olisi tärkeää ymmärtää, että hän on oma yksikkönsä ja lapsi oma. Lapsen mieli ei ole sama asia kuin vanhemmuus. Aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan lapsen tunteita menemättä niihin liikaa mukaan. Tärkeää on, että perheessä on selkeä aikuisen ja lapsen rooli.

Aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan lapsen tunteita menemättä niihin liikaa mukaan.

Arvostavatko vanhemmat päiväkodin henkilökunnan työtä?

- Joskus tuntuu, että ei, mutta haluan ainakin uskoa, että pääosin kyllä. Vanhempien arvostus näkyy päivittäisissä keskusteluissa tai pienissä huomioissa. Saamme arvostusta tietenkin myös lapsilta.

- Työni päiväkodissa on joka perheen ja lapsen kohdalla erilaista, ja se on koko homman suola. Toki me hoitohenkilökuntakin väsytään, mutta päiväkotimaailmassa saa vertaistukea muilta työntekijöiltä.

Kolme tyttöä leikkii ja laulaa.
Kolme tyttöä leikkii ja laulaa. Kuva: Yle / Mika Kanerva leikki

Lue myös:
Lelupäivä, anna vähän armoa!
Kilpavarustelua vai lapsen tarve?
Lapseni sai maineen
Kaikkein kivointa on olla yhdessä

Uusi Suomi Puheenvuoro: Laura Huhtasaari: Kasvatusvastuu on edelleen vanhemmilla
Lapsiasiavaltuutettu: Elina Nivala: Uskallammeko kasvattaa?

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus