Hyppää pääsisältöön

"Kukaan ei tiedä, millainen maa Venäjä on"

Venäläisiä tarinoita on katsaus Neuvostoliiton jälkeiseen Venäjään. Mammuttimaata tarkastellaan pietarilaisen keskiluokan näkökulmasta. Ohjelmassa esiintyvä sosiologi maalaa synkkää kuvaa 20-vuotisesta Venäjästä, jossa koulutus on ajettu alas, miehet kuolevat ennen aikojaan ja elantoa ei voi hankkia rehellisin keinoin.

Tutustuminen 2010-luvun Venäjään alkaa koulumaailmasta. On ensimmäinen syyskuuta eli Tiedon päivä. Se on suuri päivä pietarilaiselle kuusivuotiaalle Gleb Kamanille, koska hän on menossa ensimmäiselle luokalle. Kuitenkin tuhannet venäläiskoulut jäävät myös tyhjiksi tänä suurena päivänä, sillä kaikkiin kouluihin ei yksinkertaisesti riitä oppilaita. Neuvostoliiton romahdettua maan syntyvyys laski ja kuolleisuus nousi. Ohjelmassa esiintyvä kommentaattori Valentin Zanin kertoo dramaattisia tilastoja siitä, kuinka kymmenen vuotta aiemmin pulpeteissa istui 23 miljoonaa opiskelijaa ja vuonna 2010 enää 12 miljoonaa.

"Tämän kamalampaa väestökatoa ei ole ollut missään maassa ihmiskunnan historian aikana", Zanin kertoo Markku Värtön ohjaaman Venäläisten tarinoiden ensimmäisessä jaksossa.

Keskiasteen koulutus on Venäjällä periaatteessa ilmainen, mutta käytännössä vanhempien on maksettava, mikäli tahtovat lapselleen kattavan koulutuksen. Sosiologi Aleksandr Jurjev kertoo, että Venäjällä niin sanottuun kunnon koulutukseen tarvitaan noin 500 dollaria kuussa. Kunnon koulutus tarkoittaa sitä, että kouluopetuksen lisäksi lapsi saa muuta oheisopetusta. Ilman rahaa lapsi ei siis saa täyttä koulutusta. Kaikkialla pelkät kuukausimaksutkaan eivät riitä, vaan kouluun päästäkseen on maksettava ensin moninkertainen pääsymaksu.

Koulutuksen osalta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on menty kehityksessä taaksepäin, Jurjev sanoo toisessa osassa. Aiemmin opetus oli kaikille ilmaista ja se oli laadukkaampaa. Kysymykseen siitä, millaiseen maahan venäläinen lapsi syntyy nyt, on Jurjevin mukaan mahdotonta vastata:

"Kukaan ei tiedä, millainen maa tämä on."

Harva opiskelee enää ilmaiseksi

Jotain uutta Jurjevin parjaamaan koulumaailmaan on kuitenkin tullut vuoden 1991 jälkeen, selviää edelleen vahvasti opiskeluelämää tutkivasta toisesta osasta. On syntynyt show business -alalle tähtäävä koulutus, joka on erittäin suosittu linja kulttuuri- ja taidekorkeakoulussa. Se houkuttelee tiedekunnan dekaani Askold Konovitšin mukaan erityisesti keskiluokan lapsia – eliittiperheiden lapset kun opiskelevat pääosin ulkomailla. Suositun linjan opettajat ovat arvostettuja mutta huonosti palkattuja.

Samassa koulussa vähemmän hohdokkaana pidettyä informatiikkaa opiskeleva Maria Filippova vie pietarilaisen opiskelijaelämän äärelle. Aivan tyypillinen opiskelija Filippova ei ole: hän on budjettilinjan opiskelija, eli yksi niistä harvoista onnekkaista, jotka pääsevät opiskelemaan ilmaiseksi ja saavat huomattavaa vuokrahelpotusta opiskelija-asuntoloista. Käytännössä vain kymmenen prosenttia koulun opiskelijoista saa pääsykokeiden perusteella opiskella ilmaiseksi, ja heidän koulutuksensa maksaa kulttuuriministeriö.

Aleksandr Jurjevin mukaan koulutus on vain yksi asia, joka on repsahtanut huonommaksi Neuvostoliiton kaaduttua. Hänen mielestään myös muun muassa taide, kirjallisuus, tuotanto ja tiede on menetetty.

"Jäljelle jääneitä saavutuksia on ehkä vain se, että näistä puheistani minua ei panna lusimaan", Jurjev tilittää.

Venäläinen mies ei ole mikään herkkupala

Venäläiset naiset ja miehet sekä heidän välisensä suhteet ovat yksi Venäläisten tarinoiden keskeisimmistä aiheista. Sarjan musiikista vastanneen naisbändi Iva Novan mukaan venäläinen mies ei ole mikään herkkupala. He sanovat, että venäläismies vain ryyppää ja käskee naisen usein keittiöön. Siksi venäläisnaiset menevät monesti muunmaalaisten kanssa naimisiin, muusikot tuumivat sarjan kuudennessa osassa. Venäläismiehistä puhuttaessa esiin nouseekin ohjelman mukaan usein kolme ikävää puolta: mies on joko juoppo, istuu tyrmässä tai kuollut ennen aikojaan. Jurjev heittää vettä myllyyn ja toteaa, että ongelmistaan johtuen venäläismiehistä on tullut niin sanotusti kannattamattomia: pojan kasvattaminen on kallista perheelle, yhteiskunnalle ja valtiolle, mutta tämä kuolee pois ennen kuin velka on maksettu.

Kuusivuotiaan Gleb Kamanin äiti Polina Kamanina on yksihuoltaja. Hän kertoo kolmannessa osassa, että hänen arkensa helpottui, kun mies lähti huushollista – hänellä oli yksi lapsi vähemmän. Yksinhuoltajan turvaverkkoon kuuluvat ystävättäret sekä isoäidit eli babushkat. Glebin babushka Galina Kamanina sanookin olevansa perheen tärkein jäsen. Sarjan neljännessä osassa Aleksandr Jurjev toteaa, että suurimmalla osalla venäläisistä näitä tärkeimpiä perheenjäseniä ei valitettavasti ole. Eikä elossa olevien eläkeläisten osa ole hänen mukaansa hyvä. Eläkkeet eivät riitä sekä asumiseen ja ravintoon. Heitä pidetään suorastaan ylimääräisinä ihmisinä.

Valoisamman kuvan eläkeläisten elämästä antaa viides jakso, jossa kerrotaan näyttämötaiteen veteraanien talon tarina. Sen asukkailla on mukavat oltavat ja he kertovat kiinnostavia tarinoita vauhdikkaasta elämästään. Onpa talossa yksi rakkaussuhdekin syntynyt.

"Elantoa ei voi hankkia pelkästään rehellisin keinoin"

Kun Venäjästä puhutaan, nousee aiheeksi usein myös korruptio. Siihen paneudutaan sarjan viimeisessä osassa. Korruptio on kiinteä osa venäläistä yhteiskuntaa. Jurjev sanoo, että maan nykyisessä talousjärjestelmässä elantoa ei voi hankkia pelkästään rehellisin keinoin.

"Jokaisessa perheessä menot ovat tuloja suuremmat", hän sanoo.

Polina Kamanina antaa käytännön esimerkin, miten korruptio voi toimia päättäjätasolla. Yhteen aikaan takapenkille asennettavista turvaistuimista tuli Venäjällä pakollisia. Tämä johtui siitä, että eräs kansanedustaja oli hankkinut niitä myytäväksi todella suuren erän.

Jurjev selventää venäläistä politiikan kenttää. Vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Venäjällä on alettu käyttää sanaa "demokratia", maassa ei hänen mukaansa haluta kansainvaltaa. Äänestysprosentti on vain 20–25 prosenttia, ja se on kaiken kampanjoinnin tarkoituskin. Miljardöörien maksamista vaalikampanjoista pyritään tekemään mahdollisimman vastenmielisiä, jotta ihmiset eivät äänestäisi.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Studio Julmahuvin Lasi vie syvempiin varjoihin

    KGB-veteraanin odysseia ydinsodan jälkeisessä Moskovasssa

    Illan elokuva Lasi on vauhdikas neuvostoliittolaisjännäri entisen KGB-agentin, Mihail Gulashnikovin, odysseiasta ydinsodan jälkeisessä Moskovassa.

  • Studio Julmahuvin moraalisesti arveluttava Hittikimara

    Mainos, jonka esittämisen Jeesuksen Ryhti ry halusi estää

    Missä olit, kun kuulit ensi kertaa tämän klassikon? Entä minkä vuoden listaykkösenä killui tämä lyömätön superhitti? Tilaa heti ja kodissasi soi Hittikimara: ikimuistettavimmat kappaleesi vuosien takaa.

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.