Hyppää pääsisältöön

Otso Kantokorpi: Tämä tuote sisältää sanat ’neekeri’ ja ’kommunisti’

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Venäjällä astui 1. heinäkuuta voimaan laki, joka kieltää kiroilun elokuvissa, tv-lähetyksissä, teattereissa ja mediassa. Laki edellyttää, että kaikkiin kirjoihin, jotka sisältävät kirosanoja, tulee laittaa varoitus kanteen.

Koko tuttavapiirini on kauhistellut – tai osa pelkästään naureskellut – Venäjän kulttuuripolitiikkaa, joka yrittää karsia ei-venäläisiä vaikutteita venäläisestä kulttuurista. Niin kuin nyt taidokas kiroilu ei olisi jotenkin venäläistä?

Suurin osa tuttavistani pitää tällaista takapajuisena, jonain joka meiltä itseltämme on jo autuaasti takana. Olihan meilläkin aika, jolloin kuvataiteen portinvartijat yrittivät korostaa suomalaiskansallisen taiteemme arvokkaita ominaisuuksia verrattuna ulkomailta tuleviin rappiollisiin vaikutteisiin. Tätä aikaa tuntuvat nyt haikailevan muun muassa perussuomalaiset – muuten ainoa puolue, jolla viime vuosina ylipäänsä on ollut jonkinlaista kulttuuripoliittista siementä ohjelmissaan.

Tällaiset aiheet johtavat yleensä laajempiin keskusteluihin, jotka tietyssä mielessä ovat nykyisen yleispolitiikan ydintä: rasismiin, nationalismiin ja jopa fasismiin – niin kuin viime aikoina esimerkiksi Taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin uudessa kirjassa Arvot mekin ansaitsemme.

Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa kohua herättänyt kulttuuripoliittinen toimija. Viimeksi kohua – myöskin pidäteltyä naurua – herätti Ruotsin televisio SVT, joka on julkaissut vuonna 1969 esitetyn Peppi Pitkätossu -sarjan DVD:nä. Uutta versiota on editoitu niin, että sana ’neekerikuningas’ on korvattu sanalla ’kuningas’. Myös kohtaus, jossa Peppi leikkii kiinalaista vetämällä silmiään viiruksi, on muunneltu.

23 000 adressin allekirjoittajaa koki itse teoksen rasistiseksi ja vastenmieliseksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Peppi joutuu sensuurin kohteeksi. Aiemmin syyskuussa Astrid Lindgrenin maailma -teemapuisto joutui vetämään markkinoilta myymänsä verhot, joiden kuvassa Peppiä palveli kaksi tummaihoista lasta. Verhojen tuotanto lopetettiin, ja ostajille annettiin mahdollisuus saada rahansa takaisin. Kohun herättänyt ruotsalaisäiti sanoi radiohaastattelussa: ”Kammottavaa. Se on tyypillinen rasistinen kuva kolonisaatiosta, jossa lapset ovat Pepin orjia.”

Tätä samaa tapahtuu kaikkialla ”sivistyneessä” lännessä. Viimeisin tapaus on viime viikolta Lontoolaisesta Barbican-taidekeskuksesta, joka poisti näyttelystä eteläafrikkalaisen Brett Baileyn teoksen Exhibit B. Kyseessä on teos, joka käsittelee itse rasismia luoden performanssin avulla uudestaan erilaisia sirkus- ja freak show -kuvaelmia tavoista, joilla afrikkalaisia ihmisiä – muun muassa lyhytkasvuisia pygmejä – ennen esiteltiin valkoiselle valtiasväelle. 23 000 adressin allekirjoittajaa koki itse teoksen rasistiseksi ja vastenmieliseksi.

Jos on näin, että kuva Pepistä on ”tyypillinen rasistinen kuva kolonisaatiosta”, niin miksi pitäisi valehdella sen olevan jotain muuta. Jos kiellämme historiamme tai muuntelemme sitä, me vaikeutamme väistämättä ainoastaan historian kautta syntyvää ymmärrystä nykyisyydestä. Miksi on niin, että meidän on jostain syystä helppo halveksien nauraa neuvostoliittolaisille kuvamanipulaatioille, joissa ei-toivottuja henkilöitä on poistettu näkyvistä, mutta samalla tavalla manipuloidulle Peppi-DVD:lle voimme naurahtaa vain neljän seinän sisällä – muutenhan olisimme vaaravyöhykkeessä tulla leimatuiksi rasisteiksi?

Olen juuri ollut Saarenmaalla kuusi viikkoa. Pääkaupunki Kuressaare tunnettiin neuvostoaikana vuodesta 1952 vuoteen 1988 nimellä Kingisepa. Nimensä se sai saarenmaalaisen kommunistin ja vallankumouksellisen Viktor Kingisepin (1888–1922) mukaan. Kaupungissa oli myös Kingisepin muistomerkki, mutta ei ole enää. Tarina on itse asiassa tragikoominen: Mati Varikin veistämä monumentti pystytettiin vuonna 1988 ja poistettiin saman vuoden lopulla. Myöhemmin hieman ironisesti juuri Varik restauroi paikalla ennen olleen Vapaussodan muistomerkin.

Kiellettyjen asioiden pelkkä visuaalinen muistokin on alkanut tuntua kiusalliselta.

Sanaa ’neekeri’ ei saa enää käyttää. Tuntuu siltä kuin sanalle ’kommunisti’ olisi käymässä samalla tavalla, vaikkakin eri syistä. Kommunismista tehdään laitonta ja sen näkyvät jäljet tahdotaan hävittää. Esimerkiksi Viron kommunistipuolueen (NLKP) toiminta kiellettiin vuonna 1991.

Kiellettyjen asioiden pelkkä visuaalinen muistokin on alkanut tuntua kiusalliselta. On tavallaan ymmärrettävää, että neuvostomiehittäjää juhliva taide on poistettu näkyvistä, mutta samalla on myös siivottu näkyvistä pala aidosti omaa virolaista historiaa. Viktor Kingisepp oli virolainen bolševikki, joka ehdittiin teloittaa ennen kuin Neuvostoliittoa edes oli.

Vain rehellinen ja avoin suhde menneisyyteen ja myös sen visuaaliseen kieleen antaa rakennuspuita nykyisyyden ymmärtämiselle. Jos Pepin maailma oli rasistinen, pitää sen antaa näkyä. Ja aivan samoin, jos Virolla oli Neuvostoliitosta riippumaton kommunistinen menneisyytensä, pitäisi senkin antaa näkyä.

Otso Kantokorpi
Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

Kommentit
  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä ja paikanna itsesi ja mobiililaitteesi Kriittiselle vyöhykkeelle profiili- ja taustakuvilla!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.

  • Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo: Nuket tekevät tarinasta uskottavan

    Nukenrakentaja ajattelee aina kolmiulotteisesti.

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.