Hyppää pääsisältöön

Samastuisitko kaksineuvoiseen matoon?

Reunaryhmä ja Versus Circus. Punainen uni.
Reunaryhmä ja Versus Circus. Punainen uni. Kuva: Reunaryhmä. punainen uni

Alussa nainen synnyttää. Hän repeää ja häneen sattuu. Yksi esiintyjä on tuo arka nainen, toinen on tehokkaan viileä kätilö, kolmas keikkuu isossa metallitähdessä röyhelöhaalari yllään. Hän esittää synnyttäjän repeytyvää vaginaa. Vaivaannuttavaa? Ei, vaan reipasta ja hauskaa.

Mia Lindholm, Aino Ojanen ja Mia Silvennoinen.

Nykysirkusta ja teatteria yhdistelevän esityksen nimi on taiteellishämärästi Punainen uni. Nimestä ei juuri ymmärrä mistä jutussa on kyse. Esitys ei nimittäin ole yhtään hämärä, vaan suora ja avoin, täynnä lämmintä huumoria, sekä isoja ja pieniä havaintoja ihmisenä olemisesta. Punaisen unen ovat tuottaneet Reunaryhmä ja Versus Circus –nimiset seurueet.  Näyttämöllä on kolme naista, jotka eläytyvät erilaisiksi naisiksi, äideiksi ja lapsiksi, apinoiksi ja madoiksi. He kietoutuvat köysiin, lakanoihin ja toisiinsa, taiteilevat katon rajassa, pitävät luentoja, tanssivat, puhuvat. 

Esityksen ala-otsikko on ”tarinoita joita ei kerrota”. Ja siitä esityksessä on kyse. Työryhmä on paneutunut miettimään, millaisia kertomuksia ihmisenä ja naisena olemisesta meille tarjotaan olemisemme malleiksi. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli havainto siitä, miten me ihmiset valitsemme tarkoin, mihin eläimiin kertomuksissamme samastumme. Eläinten käytöksellä kun on perusteltu usein sitä, mikä ihmisessä on ”luonnollista”: kuten vaikka naisten hoiva- ja keräilyviettiä, miesten petollisuutta, johtajuutta tai kilpailuviettiä.

Punainen uni tarjoaa kekseliäästi kerrotuissa kohtauksissa ajatusleikin - mitä jos ihminen etsisikin omaa kuvaansa bonobo-apinoista, jotka nautiskelevat vapaasta seksistä naaraiden johtamassa laumassaan? Tai värysmadoista, jotka ovat kaksineuvoisia, kunnes valitsevat sukupuolensa rajun penismiekkailun päätteeksi. Hävinnyt miekkailija muuttuu naaraaksi, jonka on tuotettava jälkeläisiä. Se on työlästä puuhaa. Ihmekös kaikki värysmadot olisivat mieluummin uroksia.

Mia Silvennoinen.

Mainio oli myös kumihanskamiiminä toteutettu jatkokertomus itseään loputtomasti peilailevista naisista. Kaksi naista osaa hienona naisena olemisen taidon, kolmas ei onnistu millään. Aina hänellä on väärät välineet. Esiintyjät ehdottavat päinvastaista tarinaa: ”Olipa kerran nainen, joka ei koskaan verrannut itseään toisiin naisiin.” Kohtaus lapsiaan topakasti kasvattavasta äidistä koskettaa. Äiti yrittää hyvää, mutta tulee välittäneeksi maailmasta kuvan pelottavana paikkana, jossa on turha haaveilla suuria: älä unelmoi, ettet pety. Monet esityksen pikku tarinoista ovat tunnistettavia ja tosia, jotkut ehkä liiankin tuttuja - olisin kaivannut vielä rohkeampaa ja raisumpaa ajattelua.

Minä ja ystäväni poistuimme punavuorelaisesta kellariteatterista hyväntuulisina, uusia ajatuksia mukanamme. En voi olla huokaamatta: voi näitä pieniä ryhmiä. Tätäkin showta on käsiohjelman mukaan ajateltu ja tehty neljän vuoden ajan. Ensi-illassa paikalla oli kuusi katsojaa. Toivottavasti sympaattinen ja raikas esitys löytää yleisönsä.


Reunaryhmä ja Versus Circus: Punainen uni. Dramaturgia ja ohjaus Hanna Ryti. Teksti Hanna Ryti ja työryhmä. Koreografia ja akrobatiakoreografiat työryhmä. Valot Veera Koskivaara, videot Aino Ojanen. Esiintyjät: Aino Ojanen, Mia Lindholm, Mia Silvennoinen ja Veera Koskivaara.

Esityksiä 5.10.2014 asti Höyhentämöllä. 


Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.