Seppo Heikkinen
Yle
Syksyllä 1939 Suomessa elettiin kireitä aikoja. Puolaan hyökänneet Hitler ja Stalin hämmästyttivät maailman solmimalla hyökkäämättömyyssopimuksen. Neuvostoliitto esitti Suomelle ankaria aluevaatimuksia. Kaiken lisäksi Suomi oli jäämässä kansainvälisessä poliittisessa kuviossa yksin.
Jo vuosia jatkuneessa kiristyvässä kansainvälisessä ilmapiirissä Suomi oli etsiskellyt liittolaisia jo pitkään. Katse oli kääntynyt luonnollisesti läntiseen naapurimaahan Ruotsiin, mutta Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson totesi useaan otteeseen, että Suomi ei voi luottaa Ruotsin tulevan apuun.
Suomen maantieteellinen asema oli yksi syy kiristyneeseen ilmapiiriin. Itäraja oli vain noin 30 kilometrin päässä Leningradista, Neuvostoliiton toiseksi suurimmasta kaupungista. Neuvostoliitossa ei oltu kovin vakuuttuneita Suomen puolueettomuudesta. Siellä pelättiin että Saksa tai kenties joku muu valtio käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Leningradia vastaan.
Ankaria alueluovutusvaatimuksia
Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti, että Suomen ja Ruotsin suunniteleman Ahvenanmaan linnoittamisen vastineeksi Suomen olisi vuokrattava Neuvostoliitolle Suomenlahden ulkosaaret eli Suursaari, Lavansaari, Tytärsaari ja Seiskari 30 vuodeksi. Myöhemmin saarten vastineeksi tarjottiin aluetta Itä-Karjalasta Repolasta ja Porajärveltä. Huhtikuussa 1939 nämä neuvottelut kuitenkin katkesivat.
Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä".
Puolta vuotta myöhemmin lokakuussa 1939 – siis maailmasodan jo sytyttyä – Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat uudelleen Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä". Juho Kusti Paasikiven johtama Suomen valtuuskunta sai vastaansa Neuvostoliiton kiristyneet aluevaatimukset. Listalla oli, että Suomenlahden ulkosaarten lisäksi Suomi luovuttaisi alueita rajan pinnasta Karjalankannakselta ja Petsamosta Suomen osuuden Kalastajasaarennosta. Lisäksi Hanko ja Lappohjan alue oli vuokrattava Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
Tilanne kiristyy
Heti Neuvostoliiton lokakuun alun neuvottelupyynnön jälkeen Suomen kenttäarmeija kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin ja suojajoukkojen valtaosa keskitettiin Karjalan Kannakselle ja Itärajalle. Rajaseudulta 50 000 henkilöä siirtyi vapaaehtoisesti evakkoon ja Kannakselta siirtyivät kaikki siviilit 4 - 10 kilometrin sisällä rajasta. Myös suurimmista kaupungeista lähti ihmisiä joukoittain maaseudulle.
Soviet-finnish negotiations 1939 borderline
Moskovassa käytiin neuvotteluja kaikkiaan kolme eri kertaa. Suomalaiset myöntyivät luovuttamaan Neuvostoliitolle vain Leningradia lähinnä olevat alueet, Kuokkalan mutkan ja Terijoen, mutta se ei Neuvostoliittoa tyydyttänyt. Marraskuun 13. päivänä, kolmansien neuvottelujen jälkeen, suomalaiset neuvottelijat lähtivät Moskovasta. Paasikiven ja Tannerin käsitys oli, että neuvotteluissa oli vain tauko; ne eivät olleet katkenneet. Suomessa jäätiin odottavalle kannalle. Jopa osa rajaseuduilta evakuoiduista ihmisistä sai palata takaisin kotiinsa. Myös koulut saivat jatkaa toimintaansa.
Rajalla ammutaan
"Leningradin sotilaspiirin esikunta ilmoittaa, että marraskuun 26. päivänä klo 15.45 yhtäkkiä Suomen alueelta avattiin tykkituli Neuvostoliiton joukkoja vastaan, jotka olivat kilometrin päässä Mainilasta luoteeseen. Suomalaiset ampuivat seitsemän tykinlaukausta."
Näin Neuvostoliiton tietotoimisto uutisoi Mainilan laukaukset 26. marraskuuta. Kaksi päivää myöhemmin Neuvostoliitto sanoi irti maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja katkaisi seuraavana päivänä diplomaattisuhteet. Puna-armeijan tykistö avasi tulen Karjalankannaksella 30. päivä marraskuuta kello 6.50 aamulla, ilman sodanjulistusta, ja puna-armeija ylitti rajan. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa kuuttatoista paikkakuntaa, muun muassa Helsinkiä kahdesti.
Talvisota oli syttynyt.
12-osainen radiosarja talvisodasta käy läpi tapahtumia useasta eri näkökulmasta
Suomi talvisodassa -ohjelmasarjan neljässä ensimmäisessä osassa sotaa käydään läpi kronologisesti alkaen suurpoliittisesta tilanteesta ennen sotaa aina välirauhan aikaan saakka. Sen jälkeen talvisodan aikaa tarkastellaan teemallisesti muun muassa poliitikkojen ja tiedotusvälineiden näkökulmasta, naisia ja lapsia unohtamatta. Ääneen pääsevät niin veteraanit ja muut aikalaiskokijat kuin Suomen eturivin historiantutkijatkin. Ohjelmasarjassa kuullaan lisäksi runsaasti autenttista radiomateriaalia.
