Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Rauhoittavia – tarpeeseen

Inhimillinen tekijä, yle tv1,
Jani Saxell (vas.), Suvi Vaarla, Sari Valto ja Kaarlo Simojoki keskustelevat rauhoittavien lääkkeiden oikeasta käytöstä. Inhimillinen tekijä, yle tv1, inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 10.10.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 12.10. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Rauhoittavien ja unilääkkeiden väärinkäytöstä puhutaan paljon, mutta vähemmän niiden oikeinkäytöstä.

Kirjailija ja toimittaja Jani Saxell sekä kirjailija Suvi Vaarla joutuvat turvautumaan lääkkeisiin perustellun syyn takia. Lääkärien epäluulon vuoksi he pelkäävät saavansa leiman otsaansa. Mukana Inhimillisen tekijän keskustelussa on myös A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Lääke unettomuuteen

"Olen kärsinyt ajoittain erittäin vaikeasta unettomuudesta. Uni on ihmisen perustarve samoin kuin hengittäminen ja syöminen, mutta siitä huolimatta en aina ole saanut lääkäreiltä apua vaivaani”, kertoo Suvi Vaarla.

Suvin mukaan unettomuuden hoito on Suomessa hyvin kirjavaa. Ensimmäiseksi saatetaan sanoa, että rauhoittavia et saa, niistä tulet riippuvaiseksi.

”Vuosien aikana olen syönyt sekä unilääkkeitä että rauhoittavia, mutta en ole tullut niistä riippuvaiseksi. En ole saanut lopettamisesta vieroitusoireita, mistä minua myös on varoiteltu.”

”Sen sijaan olen saanut nukuttua ja pystynyt käymään töissä. Suurin osa unettomuudesta kärsivistä ihmisistä on juuri kaltaisiani tunnollisia työntekijöitä, jotka eivät hae lääkkeistä päihtymystä, vaan haluavat pysyä työkykyisinä”, Suvi sanoo.

Apuna arjen hallintaan

Jani Saxell on syönyt viimeiset kaksitoista vuotta joka päivä rauhoittavia lääkkeitä paniikkihäiriöönsä. Hänen pitkä lääkärisuhteensa on juuri päättymässä ja hänen pitäisi etsiä uusi lääkäri.

Hän pelkää, ymmärtääkö uusi lääkäri, että hänelle rauhoittavat lääkkeet ovat avain hallittavaan arkeen. Ilman lääkkeitä Jani ei usko pystyvänsä tekemään töitä ja huolehtimaan lapsistaan.

"Ilmeisesti edessä on kova jalkatyö lääkärin etsimisessä. Helsingin kaupungin terveyskeskuslääkärit ovat saaneet ohjeet, että Temestaa, jota itse käytän, ei pitäisi enää kirjoittaa uusille potilaille. Vanhoillekin etsitään uusia korvaavia lääkityksiä.”

Jani arvelee, että hän tuskin saa apua julkisen terveydenhuollon puolelta. ”Toleranssin kasvusta varoitetaan, mutta minulla on kahdentoista vuoden aikana annos kasvanut vain yhden milligramman".

Kenestä tulee riippuvainen?

Ylilääkäri Kaarlo Simojoella on joskus lääkärintyössään kiperiä tilanteita, kun on pitänyt päättää, määrääkö rauhoittavia tai unilääkkeitä apua pyytävälle potilaalleen.

"Toisaalta haluan tietysti auttaa, mutta toisaalta minulla on vastuu siitä, että synnytämmekö järjestelmästä uuden lääkeriippuvaisen. Mehän emme voi tietää etukäteen, kuka tulee riippuvaiseksi, kenellä toleranssi nousee ja annoskoot kasvavat ja ongelmat alkavat.”

”Olen nähnyt tapauksia, jotka tulevat vieroitushoitoon, eivätkä olisi ikinä uskoneet joutuvansa siihen tilanteeseen", Simojoki huomauttaa.

Potilaita heitteille

Kaarlo Simojoki myöntää, että koska rauhoittavien määräämistä on alettu kontrolloida tarkemmin ja Valviraankin valitetaan asiasta aiempaa herkemmin, lääkärit ovat tulleet tiukemmiksi ja ylilyöntejäkin on sattunut. Iäkkäältä potilaalta on saatettu katkaista kerralla vuosikymmenien unilääkkeiden käyttö.

Jani Saxell tietää tuttavapiiristään tapauksia, joissa ahdistukseen myönnettyä rauhoittavan lääkkeen reseptiä ei yhtäkkiä olekaan enää uusittu ja potilaat on jätetty oman onnensa nojaan.

"Onko parempi, että ihminen alkaa vaikkapa juoda ahdistukseensa ja menettää sitä kautta elämänhallintansa? Lääkehän on lääke johonkin ja sen elämänlaatua kohottava vaikutus pitäisi myös nähdä," Jani sanoo.

Turhaa syyllisyyttä?

Kaarlo Simojoki on samaa mieltä siitä, että potilasta ei missään nimessä saisi jättää yksin, ei lääkereseptin kanssa eikä ilman sitä.

"Potilas pitää kohdata yksilönä, mutta siihen kohtaamiseen pitäisi myös antaa aikaa. Vastaanottoajat ovat lyhyet, mistä johtuen voi tulla tilanteita, että annettuja ohjeita, esimerkiksi tiukennuksia, aletaan noudattaa kaavamaisesti, koska se on helpompaa kuin miettiä yksilön kannalta parasta ratkaisua.”

Simojoen mielestä kaikessa lääkehoidossa pitäisi huomioida aina neutraalisti haitat ja hyödyt ja punnita hoito sen mukaan.

Keskustelijat toivovat, että lääkekeskustelu ei olisi niin mustavalkoista. Lääkkeiden käyttöä he eivät halua ihannoida, mutta heidän mielestään pitäisi myös suvaita se, että joskus ihminen tarvitsee psyykelääkkeen tuomaa tukea elämässään, eikä tästä pitäisi joutua tuntemaan syyllisyyttä.

Kommentit